Pitääkö adoptioneuvonnassa antaa vaitiololupaus, kukaan ei kerro, mitä siellä kysytään!???

teillä ei ole mitään hätää. Meiltä kyseltiin esim. meidän lapsuuden perheestä, millainen oli ja mitä kasvatusasioita tuot omaan perheeseen ja mitä et. Millainen parisuhde on? Riidelläänkö? Mistä riidellään? Miksi halutaan adoptoida? jne.

Muakin ihmetyttää, että niin monessa yhteydessä mainitaan, että kysellään " todella henkilökohtaisia" asioita yms. mutta missään en ole kuullut mitään esimerkkiä, että minkälaisia asioita? Eli siis mitä tuo " todella henkilökohtainen" oikein tarkoittaa?



t. ei ap

En tiedä, mitä luvataan. Neuvontajonossa odotellaan, että päästään aloittamaan höykytys. Mutta samaa tuntuvat muutkin miettivän. Mitä kyykyttämistä ja nöyryyttämistä siellä sitten onkaan edessä. Ihan tavallisia ollaan, terveitä, hyvin koulutettuja ja vakituisissa töissä. Pitkä avioliitto takana, molemmat ehjistä kodeista, oma talo... Mutta tuntuu, että joku tulee sitten kyttäämään kaikkea mahdollista ja yrittää saada kiinni jostakin epätäydellisyyksistä. Pikkupiika Kiinasta tai pikkupoika Etelä-Afrikasta ovat yhtä tervetulleita. Otetaan, mitä annetaan, jos meidät hommaan soveliaiksi todetaan.



Ap

Jos haastattelijat vähän " tökkäisevät" , he saattavat seurata stressinsietokykyäsi ja asennoitumistasi hankaluuksiin. Miksei tietysti sen verran pidä tutkia, että he saavat käsityksen siitä, onko kaapeissasi luurankoja vai ei. Mutta omia virheitäsi, vaikka semmoista että joissakin tilanteissa suuttuu tai ärsyyntyy, ei kannata yrittää peittää. Haastattelijatkin tietävät että sellainen on joko teeskentelyä tai sitten ihminen on todella alistettu tai muusta syystä etäällä tunteistaan - ja sellaistahan ei lapsen vanhemmaksi valita. Niin että menkää ihan omana itsenänne sinne haastatteluihin! Onnea!

Mä olen tosin tottunut aika avoimeen ilmapiiriin, jossa asioista puhutaan ystäville ja sukulaisillle. Toisille kysymykset esim. riidoista on tosi henkilökohtaisia. Mua ei ahdistanut mikään kysymys. Ei tosin ehditty neuvonnassa kovin pitkälle kun lopetettiin se kesken kun tulin hoitojen avulla raskaaksi. PeLan sääntöjen mukaan pitää keskittyä yhteen lapseen kerrallaan eli raskaana ollessa ei saa jatkaa adoptioprosessia.

Muistan kun sanottiin, että kotivierailulla ei tosiaankaan katsota kaappeihin vaan varmistutaan, että lapselle tulee hyvä ja terveellinen koti. Muistaakseni lapsella pitäisi olla oma huone.

t: 4

Ei siellä mitään ihmeellistä kysellä. Käydään taustoja läpi, sukua, suhdetta, elämän kriisipaikkoja, töistä jutellaan, siitä miten on ajatellut työn ja perheen sovittaa jne. Raskainta minussa siinä on se, että aikaa kuluu kuukausitolkulla (vuositolkulla) ja kaikki muu elämä jähmettyy, kun kaikki mahdolliset muutokset voivat pitkittää prosessia.



Kaappeihin ei meillä katsottu, ei kummassakaan neuvonnassa eikä seurantakäynneillä.



Biologiset lapset eivät ole sama asia kuin adoptiolapsi eli vaikka onkin kokemusta sinällään lastenhoidosta, adoptiolapsi on ihan yhtä uusi juttu kuin lapsettomallekin. Väittäisin jopa, että voi olla vaikeampaakin, koska on tavallaan jo omia tapoja kasvattaa lasta ja hoidella tilanteita, mutta neuvot/keinot/säännöt eivät sitten pädekään adoptiolapsen kanssa elämiseen.



Minusta se elämä on koko lailla niin tuikitavallista lapsen tultua, ettei siitä oikein tule puhuttua...

jokainen adoptioneuvoja on ihminen ja jokainen hakija on ihminen. riippuu kovasti kemioista minkälaiseksi keskustelun kokee.



mut hei, ootteko kuulleet, että joku ei olis ollut kelvollinen vanhemmaksi? (en tarkoita nyt jotain ikä tai terveys tmv. kriteeriä)

tai tulevaisuuden suunnitelmat, suhteet sukulaisiin jne.

Raha-asioita kysellään, koska halutaan varmistaa, että perheellä on varaa prosessiin ja esimerkiksi siihen, että toinen vanhempi jää kotiin.

Vanhempainlomaa saa vain 7 kuukautta, mutta käytännössä se on kuitenkin liian lyhyt aika lapselle asettua ja sopeutua täysin, vuosi minimissään menee, kaksi olisi hyvä olla kotona lapsen tultua. Hakumatka maksaa jne. Siksi niitä raha-asioita kysellään. Minusta se palkan suuruus ei ole mikään kovin henkilökohtainen juttu - näkeehän sen jokainen utelias verokalenteristakin.



Sukulaisuussuhteita taas kysellään mm. siksi, että on suotavaa, että koko suku toivottaa lapsen tervetulleeksi ja siksi, että jokainen lapsiperhe tarvitsee (tarvitsisi) hyvän tukiverkon. Ei sekään minusta järin henkilökohtaista ole ja tosi perusteltu kysymys!

taas ehkä kysellään siksi, että halutaan varmistaa, että vanhemmat todella tajuavat, miten mittavasta jutusta on kyse. Ettei ole jokin järjetön talonrakennusprojekti käynnistymässä päällekkäin, ulkomaankomennus tulossa jne. Eli taas vaan halutaan katsoa, että perheet käsitykset adoptiolapsen tulosta ovat realistiset ja että heillä on takataskussa voimavaroja, joilla selvitä, jos jossain kohtaa tulee tiukka paikka.