"Lapsesta tuli suoritus"- Perhe-lehti 8/2008, 44-47- Vai tuliko???
Kommentit (13)
Ei siitä kirjoittaminen sulje pois, että paheksuttaisiin myös muita ikäviä äitiyden lieveilmiöitä. Niitä vain EI KÄSITELTY TÄSSÄ ARTIKKELISSA.
Hänelle kasvatus on uurastusta, jonka ainoa hyväksyttävä tavoite on täydellinen lapsi.
Juu tunnistan itseni ihan täysin. Kun kerran perfektionisti olen, niin myös tässä asiassa. Voi lapsi parkaa! Ainoa syyni harkita toista lasta, on se, että lapsellani olisi joku toinen jakamassa minuna asettamieni paineiden ja täydellisyyden tavoittelun taakkaa.
Onneksi lapsi on vasta vajaa 2, ja toistaiseksi tosiaankin on vielä täydellinen! Ja onneksi hänellä on järkevä isä, joka ehkä osaa hillitä minun täydellisyyden tavoitteluani.
tunne monta äitiyttä suorittavaa äitiä-
en tavoittele stressaantunutta lapsuutta
mutta välinpitämättättömyyttäkin on-
sitä toivon artikkelien käsittelevän nykyistä enemmän ---
on mielestäni enemmän ok jos joku tavoittelee täydellisyyttä äitinä
kuin ettei tavoittele mitään
t. ap
kirjoitus äitien välinpitämättömyydestä eikä koskaan käsiteltäis mitään muuta aihetta joka on sun mielestä enemmän ok?
...
t. ap
silti täydellisyys- mitä se on???
Kun satasella panostetaan lapseen/lapsiin, niin jostain se on sitten pois. Äidin omasta hyvinvoinnista ("en voi sekuntiakaan olla erossa vauvastani"), parisuhteesta ("tietysti lapsi nukkuu perhepedissä, vauvavuosi pyhitetään vain vauvalle"), ystävyyssuhteista ("sekin lopetti jo imetyksen, ei kuulu ystäväpiiriini") noin kärjistettyinä esimerkkeinä.
Jännä, että suorittajaäitiydestä puhutaan paaekuvaan sävyyn- entä välinpitämätön äitiys???
täydellinen suorittajaäiti ei voi olla kaikessa hyvä...
t. ap
tunne monta äitiyttä suorittavaa äitiä-
en tavoittele stressaantunutta lapsuuttamutta välinpitämättättömyyttäkin on-
sitä toivon artikkelien käsittelevän nykyistä enemmän ---
on mielestäni enemmän ok jos joku tavoittelee täydellisyyttä äitinä
kuin ettei tavoittele mitäänt. ap
vahinkoa lapselle aikaan kuin välinpitämätönkin
mutta kuunteleeko hän lastaan, näkeekö hän tämän yksilönä, jolla on muitakin tarpeita kuin olla suoritusten kohde?
tapasin yhden äidin, joka kehui9 lastensa harrastusten määrällä- lapsilta ei oltu kysytty mitä haluavat harrastaa
toisaalta on hyvä, jos vilkkaat lapset saavat purkaa esim. liikuntaan energiaansa positiivisesti
"Suorittajaäiti ei luota kykyynsä olla emo jälkeläisilleen. Hänelle kasvatus on uurastusta, jonka ainoa hyväksyttävä tavoite on täydellinen lapsi." (-Perhe-lehti 8/ 2008, 45, Rikkilä, E. toim.)
.................
Ps.
Jännä, että suorittajaäitiydestä puhutaan paaekuvaan sävyyn- entä välinpitämätön äitiys???