Miksi vanhemmat tappelee lapsen kanssa syömisestä???

Ajattelin lähinnä, että jos oikeasti lähdetään kova kovaa vasten...Siis että tilanne on jo päässyt liian pahaksi, niin mä varmaan laittaisin aika selkeät ja tiukat säännöt siihen, mitä kaikkea menettää, jos ei syö. Eikänoita asioita tarvitse mihinkään uhkaustyyliin esittää, kytkee ne asiat vaan toisiinsa, ja esittää itsestäänselvyytenä, että leffoja ei vaan voi katsoa, ellei ensin syö karjalanpiirakkaa...siis tyyliin...

Vierailija:

oikea keino jos lapsi ei syö. Jos lapsi käyttää ruokaa valtataistelun välineenä, niin silloin just pitäis minusta ryhtyä täysin välinpitämättömäksi lapsen syömisen suhteen. Ruoka vaan eteen ja sillä siisti, sama mitä lapsi sillä tekee.

Meillä on uhmiksen kanssa silloin tällöin näitä ruoka-aiheisia kinoja, joista heti näkee että tenava vaan yrittää saada äidistä niska-perseotetta =). Ei haluuu puuuuuuroooooo ja niin edelleen. En kommentoi asiaa muuten kuin hyväntahtoisella " vai niin, no ei sun tartte syödä jos et haluu, mutta muuta ei nyt tuu tarjolle" -kommentilla tms. ja kas kummaa, kun pöydästä noustaan puuro on kadonnut. Ja sit ei tosiaan pidä sortua antamaan jotain herkkua, että lapsi söis edes jotain!

vähemmän, koska misän vaiheessa ei tyule kunnolla nälkä. Meidän huono syöjä on sellanen, että sille voi antaa ennen ruokaa (jso hänellä siis on selkeästi verensokeri laskenut, ja kiukku tulossa) max 2 viinitypälettä tms. tai sitten ei enää taas ruoka uppoa. Mutta jos saa kehittäää normaalin nälän, syö yleensä paremmin.



Muutenkin meidän poika on sellanen, että toinen ateria päivässä putoaa tosi hyvin, toinen huonommin. Välillä se on päivällinen, välillä lounas. Lisäksi syödään ilta- ja aamupalat, eikä nekään välillä kummosia ole, tyyliin puolikas omena, välillä taas menee kunnon laari puuroa.

Meillä on 3,5-vuotias poika, joka syö tooodella huonosti. Ja vaikka yritän kuinka olla välinpitämätön ruokailujen suhteen, niin kyllä se stressaa. Poika voi syödä päivässä lusikallisen perunaa, yhden haukkauksen leipää ja siinä se. Kyllä pistää kiukuttaan ja huoli painaa. on kyllä ihan normaalipainoinen. ett kai se sit hengellä elää.

Muutenkin oli jo miinuskäyrillä.



Aloitin kauhean painostuksen ja tappelun, mutta sillä en vittanut yhtään mitään.



Vasta kun allergiat kaikki saatiin kartotettua niinalkoi ruoka maittaa.

Vieläkin poika on laiha ja välillä paastoaa, mutta olen päättänyt että en välitä.

Ja nyt lkun allergiat ovat kurissa ja olen välinpitämätön sen syödyn ruuan suhteen poika on alkanut itse lisäämään ruokamääriä.

Meillä on koko perhe pieniruokaisia ja olemme normaalipainoisia ja terveitä. Kaikki aina ihmettelevät millä elämme. (tämä sinulle jolla pieniruokainen 3,5vuotias).

Yksi huomionarvoinen seikka on se että pääsääntöisesti huonosti syövien lasten perheissä kahvitellaan paljon (päiväkahvit ja iltapäiväkahvit kera pullan) ja muutenkin on käytössä jälkiruuat ym. Fiksut lapset sitten hoksaavat että jos ruokaa ei " jaksa" syödä niin jaksaa sitten ruuan jälkeen enempi jälkkäriä tai tunnin päästä kun aikuiset kahvittelee niin voi täyttää mahan pullalla, kekseillä jne..



Meillä pääsääntöisesti kahvit ja teet juodaan siltänään ja jos jotain keksiä onkin niin ei tarjota lapsille. Pullaa on tarjolla vain jos on vieraita ja meillä niitä on harvemmin. Ja jos vain aikuisvieraita niin tarjoamiset sitten heille niin että lapset leikkivät omissa huoneissaan, tuossa pihalla tms. Jälkiruokiakaan meillä ei tunneta. Ehkä kerran kuussa voi olla jotain jälkkäriä mutta ei tosiaankaan päivittäin. Ja kas kummaa meidän lapsilla on aina ollut hyvä ruokahalu. Syövät hyvin aamupalan, lounaan, päivällisen sekä iltapalan. Ja siis huom! Pääsääntöisesti vain 4 ateriaa päivässä.



Näin meillä.

Enkä ole jäävi sanomaan näin, koska oman lapseni paino menee -25 käyrällä! Eli on todella laiha. Ruokailuista ei tapella ja kas kummaa, lapsi syö ja syö hyvin! Vaikeuksia on ollut, mutta koskaan ei olla käyty tappelemaan eikä väkisin tuputtamaan, kyllä se lapsi siitä alkoi sitten syömään.



Mun mielestä ei myöskään ruokailuista tarvitse tehdä sirkustapahtumaa. Videot, DVD:t, CD:t pauhaa ja lasta leikin varjolla syötetään, jopa isoja lapsia! Tsiisus sentään. Mitenhän ne lapset pärjää IRL kun ei olekaan sirkushuveja ruoka-aikaan? Ei kait mitenkään. Ainakin kaverin lapsi ei suostu syömään päivähoidossa. Ou jee!

Annatko paljon välipaloja, herkkuja? Kirjoitahan joskus ihan paperille mitä kaikkea lapsesi syö päivän aikana. Saatat yllättyä. Ei lapsi ole normaalipainoinen jos hän ei syö mitään.

_normaalipainoiselle_ lapselle. Joskus on käynyt mielessä, että vanhemmilla on varmaan vääristynyt kuva niistä määristä mitä lapsen pitäis jaksaa syödä, varsinkin jos lapsi tosiaan on ihan täysin normaalipainoinen. Eli lapsi syö tarpeellisen määrän niin pienelle ihmiselle ja vanhempi vaan huokailee kun se ei syö _mitään_. Ja syöminen on yhtä tuskaa ja jankutusta kaikille osapuolille.

Vierailija:

Annatko paljon välipaloja, herkkuja? Kirjoitahan joskus ihan paperille mitä kaikkea lapsesi syö päivän aikana. Saatat yllättyä. Ei lapsi ole normaalipainoinen jos hän ei syö mitään.

tuttavani lapset, 4-ja 10 vuotiaat, eivät syö mitään, mikä on " sekaisin" lautasella. Esim. lasagne (" kamalan näköistä mössöä" ), keitto-ja laatikkoruoat.. On ollut lapsille vähän vaikea keksiä päiväkodissa ja koulussa purtavaa. Äitinsä ei ihmettele tuota ollenkaan, mutta pahoittelee, kun eivät koulussa ja hoidossa yritä järkätä lapsilleen erityisruokia...



Meidän lapset syö melkein mitä vaan (paitsi hernekeittoa:)) hyvällä ruokahalulla, ja pääsääntöisesti sen viisi kertaa päivässä. Tosin nyt kesällä ruoka-ajat on olleet vähän mitä sattuu, esim. toinen lämmin ateria ollaan syöty vasta ilta-palaksi. Välillä on näitä " syömättömyyskausia" , ja se ärsyttää suunnattomasti, mut ajattelen silloin vaan, että kyllä lapsi sanoo, sitten kun on oikeasti nälkä.

meillä tapellaan siitä, että ruokapöydässä ei leikitä. Jos syöminen on vähemmän kiinnostavaa kuin leikkiminen, niin sitten ei ole nälkä ja täytyy poistua pöydästä. Toki takaisin saa tulla jos nälkä sittenkin oli tärkempi kuin leikit.

ainakin omani alkoivat syödä huomattavasti reippaammin ja paremmin, kun jätin sen yhden aterian välistä pois.



Eli nyt syövät aamulla, puolen päivän jälkeen, ip sekä reilun iltapalan (lämmin ruoka).



Silloin kun söivät 5 kertaa, meni aina joku ruokailu tappeluksi, koska lapsilla ei ollut yksinkertaisesti nälkä.



Se on nälkävuosien perintöä, että vanhemmat pelkäävät että ellei lapsi syö " ei mistään tule mitään ja lapsi vain kuihtuu ja kuolee pois"

niin silloin se syömättömyys todella sattuu vanhempaan.

se on tooosi stressaavaa jos lapsi ei syö.

meillä kohta 2v typy paastoilee välillä ja on todella ahdistavaa...

sellainen luonnollinen sisäinen vietti/vaisto. Ja toisaalta on ihan hyvä että vanhemmat huolehtivat/huolestuvat, parempi niin (vaikka se turhaa olisikin) kuin hälläväliä meininki.

Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kaikki housutkin tippuu jalasta.

jota ei saa loppumaan..

Mulla on myös yksi tuttava joka näkee ihan hirveän vaivan että taapero syö. Leikitään, maanitellaan, kysellään, selitetään, ylipäänsä koko ajan on monitorointi päällä mitä syödään ja mitä ei. Vähemmästäkin tekee kakaran mieli ruveta temppuilemaan syömisen kanssa. Ja tää lapsi ei ole sairas tai edes laiha, vaan ihan hyvässä lihassa. Joskus tekis mieli sanoa että laittakaa ruoka sen lapsen eteen ja antakaa syödä ilman hirveää härdelliä!!!!! Takaan että ruokailuista tulis paljon mukavampi ja vähemmän vaivalloinen tapahtuma kaikille osapuolille.

jos ei aina ruoka maistu?

Vierailija:

se on tooosi stressaavaa jos lapsi ei syö.

meillä kohta 2v typy paastoilee välillä ja on todella ahdistavaa...

Yritän rauhoitella itseäni juurikin näillä ap:n järkevillä sanoilla aina, kun tytär ei syö. Mutta silti jää kalvamaan, että " saiko se nyt tarpeeksi...?" Jotenkin sitä vaan stressaa, ei voi mitään.