Miksi vanhemmat tappelee lapsen kanssa syömisestä???

satsannut ruokiin ja esille laittoon. Koskaan en ole pakottanut tai evännyt lapsilta ruokaa, se on kammottavaa! T. kahden ihannepainoisen pojan äiti

Vierailija:

se on tooosi stressaavaa jos lapsi ei syö.

meillä kohta 2v typy paastoilee välillä ja on todella ahdistavaa...

jotenkin sitä tulee suhteellisuudentajua tuohon asiaan, millä määrällä pärjää ja millä ei. Ja nestehän on se pääasia.

ja terve, normaali lapsi osaa syödä nälkäänsä ja juoda janoonsa, kunhan vain ruokaa ja juomaa on saatavilla.

Menee miinuskäyrillä, mutta hoikkia olemme me vanhemmatkin ihan luonnostaankin. Meillä tosin pitää maistaa kaikkea, mutta toisaalta huonoista pöytätavoista lentää hyvin äkkiä pois pöydästä paitsi siinä tapauksessa, että yrittää huonon käytöksen avulla keplotella itsensä pois tuosta maistamispakosta. Kasvaa kuitenkin pituutta ihan mukavasti ja on terve, joten tuskin pieni hoikkuus niin vaarallista on.

No niitä on kyllä 6 kappaletta. Kaikilla on ollut pidempiäkin syömättömyysjaksoja. En ole tapellut asiasta koskaan. Kaikki 6 ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin

Tietenkin diabeetikot yms ovat asia erikseen...

On lapsia, jotka eivät syö periaatten vuoksi. He eivät ole psyykkisesti sairaita vaan käyttävät juuri älyämäänsä pakkovaltaa vanhempiinsa. Näitä lapsia hoidetaan toisinaan jopa letkuruokinnassa sairaalassa, koska pitkä syömättömyys johtaa anorektisiin oireisiin ja sydänkohtausvaaraan.



Olen samaa mieltä, että jos lapsi jättää yhden aterian päivässä pois, se ei haittaa, tai vaikka yhden päivän kaikki ateriat, sekään ei haittaa, jos on muutoin terve, mutta kaikkea syömättömyyttä ei voida kuitata vanhempien höyrypäisenä ylihuolehtimisena.

Mulla on myös pienikokoinen miinuskäyrillä kasvava poika, jolel olen pienempänä tuputtanut ruokaa, ja aina yhtä huonolla menestyksellä.



Isompanaki hän on ollut huono syömään, mutta pienellä jälkkärilahjonnalla on syönyt reippaammin. Tuputtamalla ei koskaan. JA yhä jättää syömättä jos ei jaksa tai halua, purkan saa aina.



Välillä huvittaa kun kaveri on tosi huolissaan jollain +2 käyrillä kasvavan jötkäleensä liian vähäisestä syömisestä. Kun siitä lapsesta näkee, ettei nälkää ole nähnyt.

Luulisi, että normaalin lapsen kanssa voisi käyttää ihan normaaleja kasvatusmetodeja myös syömisen suhteen, kuten kivojen asioiden kieltämisellä, jos ei ruoka ala upota. Hurjalta tuntuu, että lapsella on noin paha niskalenkki vanhempiinsa.

Vierailija:

On lapsia, jotka eivät syö periaatten vuoksi. He eivät ole psyykkisesti sairaita vaan käyttävät juuri älyämäänsä pakkovaltaa vanhempiinsa. Näitä lapsia hoidetaan toisinaan jopa letkuruokinnassa sairaalassa, koska pitkä syömättömyys johtaa anorektisiin oireisiin ja sydänkohtausvaaraan.

Olen samaa mieltä, että jos lapsi jättää yhden aterian päivässä pois, se ei haittaa, tai vaikka yhden päivän kaikki ateriat, sekään ei haittaa, jos on muutoin terve, mutta kaikkea syömättömyyttä ei voida kuitata vanhempien höyrypäisenä ylihuolehtimisena.

Meillä on kolme lasta ja niin kauan kun lapset ovat suht terveinä ja sopusuhtasia niin en stressaa. Meidän keskimmäisellä on nyt puolin vuotta jatkunut tämä en syö -kausi eli tosi vähän syö. Joskus syö pelkät perunat joskus syö pelkkää lihaa, joskus syö kaiken, joskus ei syö mitään, sanoo kiitos ennen kun on haarukallistakaan maistanut. Minä olen kuullut että jos lapsi saisi valita ihan mitä tahansa niin hän söisi luontaisesti juuri niin että yhtenä päivänä vain kasviksia, toisena vain lihaa jne.



Esikoinen söi ekat viisi vuotta aika nihkeästi, nyt syö tosi hyvin. Kuopus taas söi 8kk pelkkää tissiä, sitten pari kk purkkiruokaa kunnes kyllästyi siihen ja vain oikea ruoka kelpasi. Tuossa vaiheessa sitten määrät oli tosi vähäisiä kunnes syönti rupesi sujumaan.



Ymmärrän kyllä huolen jos lapsi ei oikeasti tunnu syövän mitään ja kieltäytyy ruuasta! Minun tuttuni musta on vähän ylihysteerinen, heidän vuoden vanhansa syö ihan hyvin tavallista ruokaa itse mutta äiti on niin huolissaan että ei saa tarpeeksi ruokaa kun itse syö joten sen lisäksi syöttää aika määrän purkkiruokia. Hän ei myöskään ymmärtänyt miten uskallan antaa lapseni nukkua läpi yön aamuun asti jos tämä on nukahtanut esim klo 18 sohvaan. Hän kuulema aina herättää omansa syömään jos näin käy ja sitten lapset kiukkuavat koko illan (näin siis äidin omin sanoin). Tästä me olimme aika eri mieltä, siis kun näitä episodeja nyt sattuu ehkä kerran kuussa.

mä en ole ikinä ymmärtänyt pieniruokasten kohdalla sitä että neuvoloista käsketään antamaan mahdollisimman usein ruokaa. Näin mä tein alussa eikä lapsi syönyt juuri mitään. Kun harvensin kerran neljään ateriaan päivässä niin johan rupes ruoka maistumaan. Näin meillä on menty nyt 5 vuotta.

Meillä kaksi laiheliinia.

Tyttö syö huonosti - yhtenä päivänä hyvin ja sitten saattaa " paastota" seuraavat pari. Mutta jaksaa silti hyvin.

Poika sen sijaa syö paremmin - mutta hänen syömisistään on pidettävä huoli, sillä nälkäisenä on kiukkuinen ja saa raivareita.

oikea keino jos lapsi ei syö. Jos lapsi käyttää ruokaa valtataistelun välineenä, niin silloin just pitäis minusta ryhtyä täysin välinpitämättömäksi lapsen syömisen suhteen. Ruoka vaan eteen ja sillä siisti, sama mitä lapsi sillä tekee.



Meillä on uhmiksen kanssa silloin tällöin näitä ruoka-aiheisia kinoja, joista heti näkee että tenava vaan yrittää saada äidistä niska-perseotetta =). Ei haluuu puuuuuuroooooo ja niin edelleen. En kommentoi asiaa muuten kuin hyväntahtoisella " vai niin, no ei sun tartte syödä jos et haluu, mutta muuta ei nyt tuu tarjolle" -kommentilla tms. ja kas kummaa, kun pöydästä noustaan puuro on kadonnut. Ja sit ei tosiaan pidä sortua antamaan jotain herkkua, että lapsi söis edes jotain!

ja edelleenkin tätä jo silloin hyvässä lihassa ollutta poikaa patistetaam syömään ja huokaillaan, että " ei se ole taaskaan syönyt MITÄÄN" .



Tämä tenava on aina ollut pulskempi kuin meidän samanikäinen ja vanhemmat ei vaan t-a-j-u-a lopettaa jankuttamista.