Pelaaminen pilaa parisuhteen

Vierailija kirjoitti:

Miksei ap sitten ala pelaamaan yhdessä? Taas pitäisi vain toisen muuttua, ja itse saa olla sellainen kuin haluaa.

Kuka ne kotityöt ja lapset sitten hoitaisi?

Jos mies pelaa netissä eikä yksinpelejä ollenkaan, niin silloin hän on nettiaddikti enemmänkin kuin peliaddikti. Nettipelit ovat vähän kuin hienon näköisiä keskusteluforumeita, ihmiskontaktia siellä haetaan eikä pelaamista, vaikka hauskaa sekin siinä sivussa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nykymiehiä vaivaa? Elämä on ruudun tuijottamista, tumputtamista ja rämpyttämistä, säälittävää. Naiset lähtekää tommosten luota ja lujaa

Naurahdin ääneen =D Se instagramin ja vauvan selailu on sitten ilmeisesti vain parempaa ruudun tuijottelua =D

Tämä niin paljon. Naiset selaa sohvalla instaa ja tuhahtelee, kuinka se Jarno rakas jaksaa pelata. Sitten illalla pakolliset Salatut elämät ja Tempparit. Ja illalla lukea kuumimpia juoruja kuvauksista ja länkyttää av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa auta muuta kuin erota. Mies ilmeisesti myös työtön koska eihän aika riitä muuten 30h viikossa pelaamiseen? Hän on valinnut pelimaailmaan pakenemisen. 

Ei ole työtön, tekee töitä 40h viikossa. Pelaa arkisinpäivinä 3-9h ja viikonloppupäivinä about 8-16h.

Eli ei tee kotona yhtään mitään muuta kuin pelaa, hyvä kuin ehtii edes nukkua.  Miksi hyysäät mieslasta, ei varmaan ole aina ollut samanlainen vätys? Itse ainakin eroaisin samantien, ei noita addikteja voi pelastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ap sitten ala pelaamaan yhdessä? Taas pitäisi vain toisen muuttua, ja itse saa olla sellainen kuin haluaa.

Itseasiassa tämä on hyvä vaihtoehto. Minua risoi ennen todella paljon mieheni ainainen pelaaminen, mutta sitten eräänä päivänä päätin kokeilla samaa peliä mitä mieheni pelasi hänen taivuteltuaan minut kokeilemaan. Totesin, että onpa kivaa, kun pääsin pelistä kärryille ja nyt meillä menee aika yhdessä pelatessa ja olemme vahva kahden hengen tiimi, kun pelaamme yhdessä. Onneksi suostuin kokeilemaan!

Minä aloin pelaamaan myös. Ero tuli. Mies aamuyöstä nukahti näppis tyynynä pelattuaan taas ties kuinka monta tuntia putkeen. Minä pelasin viikossa n. 7 tuntia yhteensä, ja mies tuli siihen tulokseen, että minä olen peliaddikti ja jätti minut. Valitteli myös sitä, kun en tehnytkään kuten äitinsä, joka pilkkoi ruuat haarukalla suuhun mätettäväksi lautaselle valmiiksi ja toi pojalleen koneen luo, hyvä ettei jäänyt syöttämään ettei vaan pojan harrastus häiriintyisi.

Jos mies ei tee mitään muuta kuin pelaa, niin ei se tule muuttumaan, vaikka alkaisi itse pelaamaan. Pahimmillaan vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuossa auta muuta kuin erota. Mies ilmeisesti myös työtön koska eihän aika riitä muuten 30h viikossa pelaamiseen? Hän on valinnut pelimaailmaan pakenemisen. 

Riittää muuten todella hyvin. Meillä mies pelaa myös liikaa, mutta käy ihan kokopäivätöissä. Töistä on kotona kolmelta, jonka jälkeen pelaa melkein siihen saakka, että käydään nukkumaan (jossain 21.30 - 23.00 välillä), eli 5-7h päivässä riippuen minkä verran hoitaa vauvaa ja onko saunaa. Kotitöitä ei tee kuin harvoin, ruokaa ei koskaan. Viikonloppuna istuu koneella jotakuinkin aamusta iltaan, ei käy yleensä edes ulkona.

Arkena ma-pe ehtii pelata vähintään 25h ja viikonloppuna melkein toiset samanmoiset, jos ei mitään muuta koko päivänä tee. Yleensä onneksi leikkii edes lyhyitä hetkiä vauvan kanssa, joten vielä on toivoa, että vauvan kasvaessa hoksaisi, että menee muuten kallisarvoinen vauva-aika ohi ihan huomaamatta, jos ei vähennä pelaamistaan.

Joku oli ehdottanut, että puolisolle pitäisi ehdottaa lautapelejä, elokuvailtoja ym. En ole ap, ja olen ehdotellut vaikka mitä. Ehdotusajankohtana saattaa suostua katsomaan vaikka yhden jakson jotain sarjaa sitten illalla, mutta kun aika tulisi katsoa, niin istuukin koneella. Tarpeeksi monesti pettyneenä olen lopettanut ehdottelemisen, koska sitten ei ainakaan tarvitse pettyä. Mies pelaa ja minä elän omaa elämääni, käyn yksin (tai vauvan kanssa) ulkona, teen ruoan silloin kun parhaaksi näen ja katson itse niitä ohjelmia, joita lystään. Mies ehdottaa, että pelataan jotain yhdessä, mutta silloin kun minulla on 1-2h vapaa-aikaa vauvan päiväuniaikaan, haluan tehdä omia juttujani. Jos mies tarjoaisi mahdollisuutta vapaa-aikaan illasta hoitamalla lasta, voisin vauvan uniaikaan tehdäkin jotain miehen kanssa, mutta en uhraa ainoita "omia hetkiäni" tekemällä jotain, mikä kiinnostaa vähemmän kuin omat asiat, olkoon sitten vaikka ne pelit, joita pelaan yksinäni.

Minäkin siis pelaan, jos joskus ehdin, mutta en voi keskittyä pelaamiseen, jos vauva ei ole nukkumassa, koska on väärin että vauva vain katsoo vierestä, kun vanhemmat pelaa eikä leiki lapsen kanssa. Sitäkin kokeiltiin, että mies hoitaa vauvaa (=leikkisi lapsen kanssa), että saisin pelata vaikka puoli tuntia illassa -> mies laittaa vauvan sitteriin tuijottamaan edelleen kun molemmat vanhemmat pelaa tai sitten vauva katsoo sylistä kun isi katsoo, että äiti tai joku muu pelaa. Vaikka lapsi viihtyy, minä en, koska vauva tuijottaa muutenkin liikaa ruutua.

Sitten mies ihmettelee, miksi seksiä ei irtoa. No miksi irtoaisi? Ei edelleenkään tee mieli uhrata vähäistä omaa aikaa johonkin, mikä ei kiinnosta, koska mieskään ei halua tehdä asioita yhdessä kanssani. Saattaisi enemmän kiinnostaa intiimihommatkin, jos mies viettäisi aikaa muutenkin lähelläni kuin vain nukkumalla vieressä, ja ennen kaikkea suunnittelisi että tehdään jotain yhdessä vauvan kanssa, eikä vain ehdottelisi joko yhdessä pelaamista tai seksiä ihan niin kuin koko vauvaa ei olisikaan.

Nyt varmaan joku sanoo, että miksi teit lapsen tuollaisen ihmisen kanssa. No siksi koska vielä isyyslomalla ollessa mies oli hyvä isä, mutta se taisi olla vain sen takia, että työssä menevästä ajasta osan pystyi hyvin käyttämään lapseen ilman, että piti uhrata sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Joo, älkää lisääntykö pelaajan kanssa, jos ette halua hoitaa lapsianne yksin. Lisättäköön, että voisin hyvin hoitaa lapsen yksin, mutta se että pitää hoitaa aikuinen lapsi (=lapsen isä) siihen päälle, käy hermoille.

Tuon 30 tuntia viikossa saa kasaan, kun päivittäin tekee asiaa neljä tuntia. Viikonloppuisin tunti lisää. Ei liene harvinaista katsoa vaikka telkkaria 18-22.

Miehellä parisuhde pilaa pelaamisen.

Tiedän kokemuksesta ja kun lasten hoito jäi minulle, miehen pelatessa, tunsin vuosi vuodelta tunteiden kuolevan. Olemme edelleen yhdessä ja roolit on vaihtuneet, minä olen se joka haluaa vaikka koneelle, kun mies lähestyy ja toivoo kahdenkeskistä leppoisaa oloa. En kaipaa enää yhteisiä hetkiä, nautin yksinolosta.

Gamerin kannattaa etsiä itselleen kumppaniksi toinen gamer.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pelaa netissä eikä yksinpelejä ollenkaan, niin silloin hän on nettiaddikti enemmänkin kuin peliaddikti. Nettipelit ovat vähän kuin hienon näköisiä keskusteluforumeita, ihmiskontaktia siellä haetaan eikä pelaamista, vaikka hauskaa sekin siinä sivussa on.

Uskoakseni nyt ei puhuta mistään Sakarin villapaita peleistä ja hedelmäpeleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nykymiehiä vaivaa? Elämä on ruudun tuijottamista, tumputtamista ja rämpyttämistä, säälittävää. Naiset lähtekää tommosten luota ja lujaa

Naurahdin ääneen =D Se instagramin ja vauvan selailu on sitten ilmeisesti vain parempaa ruudun tuijottelua =D

Tämä niin paljon. Naiset selaa sohvalla instaa ja tuhahtelee, kuinka se Jarno rakas jaksaa pelata. Sitten illalla pakolliset Salatut elämät ja Tempparit. Ja illalla lukea kuumimpia juoruja kuvauksista ja länkyttää av:lla.

Haha tämä! Huvittavaa. :D

T. Pelaava nainen

Meillä molemmat pelaa, joten ei ongelmaa. It-alan ihmisiä ollaan muutenkin molemmat. Lapsia ei ole eikä tule ja siivouksen hoitaa siivouspalvelu joten aika vähän on kotitöitä mitä kenenkään tarvisi tehdä. Ruokakin pääosin ravintoloissa tai valmiina.

Sopikaa nyt aluksi, mitkä kotityöt mies ottaa vastuulleen ja miten sinäkin saat 30 tuntia omaa aikaa viikottain. Mies voi vaikkapa ottaa pyykit ja imuroinnin huolehdittavaksi. Ehtii hyvin, kun vähentää pelaamista. Jos pelaamista ei pysty vähentämään, on kyseessä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nykymiehiä vaivaa? Elämä on ruudun tuijottamista, tumputtamista ja rämpyttämistä, säälittävää. Naiset lähtekää tommosten luota ja lujaa

Naurahdin ääneen =D Se instagramin ja vauvan selailu on sitten ilmeisesti vain parempaa ruudun tuijottelua =D

Tämä niin paljon. Naiset selaa sohvalla instaa ja tuhahtelee, kuinka se Jarno rakas jaksaa pelata. Sitten illalla pakolliset Salatut elämät ja Tempparit. Ja illalla lukea kuumimpia juoruja kuvauksista ja länkyttää av:lla.

Haha tämä! Huvittavaa. :D

T. Pelaava nainen

Niin onko joku väittänyt että tuo olisi hyvä asia? Samalla tavalla itseään läskistävä emakko lähtee pihalle jos ei kotona tee mitään muuta kuin istu sohvalla persettä levittämässä ja masentumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa nämä, jotka taivastelee tuota 30h/viikko, kun itse voin pelata joskus 20 tuntia päivässä :D

Ja kyllä suoriudun perusasioista. Siivouspäivä kerran viikossa ja syön aina välissä, kaupassa käyn ja teen ruokaa. On lomautettuna niin jää paljon aikaa pelaamiselle. Mikä on sitten se "oikea" tapa viettää aikaa? Katsoa temppareita ja The voice of Finlandia? Vai mitä? Eikö jokainen voi tehdä sitä mistä pitää?

Niin katsos sehän se onkin, että ei voi. Varsinkaan jos asuu yhdessä ja erityisesti jos asuu yhdessä toisen kanssa niin pienessä asunnossa että yöpelit häiritsevät jopa toisen yöunta.  Parisuhde on komproissien tekemistä. Varsinkin jos asutaan yhdessä. 

Ei ole perheellisen touhua,jos ei ukkos tota tajua niin eroa

Ei sillä ole väliä, mikä on normaalia ja mikä ei. Jos tuo ei ole sinun elämääsi, että perheenjäsenesi pelaa 30 tuntia viikossa niin sinä saat ihan itse määrittää sen asian sellaiseksi. 

Henkilökohtaisesti pidän mahdottomana, että työssäkäyvä tai opiskeleva henkilö voisi pelata 30 tuntia viikossa terveellisesti ja omat sosiaaliset suhteensa (pelien ulkopuolella ylläpitäen). Oma isäni olisi varmaan ollut hullu peliaddikti, jos silloin olisi ollut pelejä.

Pelaamisen lopettaminenkaan tuskin tuo helpostusta, koska jos miehellä ei nytkään ole tarvetta olla sinun kanssasi, miksi olisi sittenkään? Tulisi vaan joku muu addiktio tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa nämä, jotka taivastelee tuota 30h/viikko, kun itse voin pelata joskus 20 tuntia päivässä :D

Ja kyllä suoriudun perusasioista. Siivouspäivä kerran viikossa ja syön aina välissä, kaupassa käyn ja teen ruokaa. On lomautettuna niin jää paljon aikaa pelaamiselle. Mikä on sitten se "oikea" tapa viettää aikaa? Katsoa temppareita ja The voice of Finlandia? Vai mitä? Eikö jokainen voi tehdä sitä mistä pitää?

Niin katsos sehän se onkin, että ei voi. Varsinkaan jos asuu yhdessä ja erityisesti jos asuu yhdessä toisen kanssa niin pienessä asunnossa että yöpelit häiritsevät jopa toisen yöunta.  Parisuhde on komproissien tekemistä. Varsinkin jos asutaan yhdessä. 

Vastaa nyt siihen että miksi pelaaminen on huono, mutta tempparit hyvä?

Todelliselle gamerille tuo määrä on liian vähän viikossa. Jos pelit on harrastus ja intohimo tai tavoitteena tähdätä pelaamisella korkealle ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä parisuhteeseen, jos toinen ei ole samanhenkinen.