Lue keskustelun säännöt.
Pelaaminen pilaa parisuhteen
13.03.2021 |
Joku trolli sabotoi edellisen keskustelun, joten yritetään nyt. Haluaisin pitää keskustelun asiallisena.
En tiedä kuinka paljon pelaamista viikossa on vielä normaalia mutta puolisollani siihen menee 30+ tuntia viikossa. Yhteiselle aikaa ei meille jää ja kotityöt on minun vastuullani. Puoliso pelaa 2-3 päivänä viikossa aamuyölle asti, joilloin en voi nukkua muualla kuin sohvalla ja viikonloppuisin hän herättää minut pelaamisella. En tarkoita että koko ajan pitäisi kyhnätä vierekkäin mutta olisi kiva jos kerran viikossa voitaisiin viettää aikaa yhdessä ja kotityöt olisi joskus tehty.
Toivoisin asiallisia kommentteja aiheesta ja neuvoja mitä tehdä tilanteessa.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat takertuneet siihen 30 tuntiin viikossa, 30 tuntia on yleensä silloin kun näemme esimerkiksi kavereita tai on jotain muuta menoa.
Tässä tämä viikko puolison näkökulmasta:
Ma: työt 10-18, ap:n tekemän ruoan syöminen, pelaaminen 18:15-02:00
Ti: työt 10-18, ruoka, pelaaminen 18:15-04:00
Ke: työt 10-18, ruoka ja sarjan katsominen 18-19, pelaaminen 19-01:00
To: työt 10-18, ruoka, pelaaminen 18:15-03:00
Pe: työt, puhelu, ruoka, 10-20, pelaaminen 20-01
La: kaupassa käynti ja muuten koko päivä pelaamista
Mitä sinä teet ?
Ma: työt 10-18, ap:n tekemän ruoan syöminen, TV 18:15-02:00
Ti: työt 10-18, ruoka, TV 18:15-04:00
Ke: työt 10-18, ruoka ja sarjan katsominen 18-19, TV 19-01:00
To: työt 10-18, ruoka, TV 18:15-03:00
Pe: työt, puhelu, ruoka, 10-20, TV 20-01
La: kaupassa käynti ja muuten koko päivä TV
No olen esimerkiksi siivonnut koko kodin, pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa joka päivä, opiskellut, lukenut, selannut nettiä, käynyt lenkillä, jumpannut ja katsonut telkkaria
No mitä iloa sinulla on ollut samaan aikaan tuosta pelaajasta? Entä haittaa?
Etkö tosiaan keksi mitään, mitä puolison kanssa voisi tehdä yhdessä? Tai jakaa osan kotitöistä toisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies pelaa välillä 30 h putkeen. Ratkaisu on että molemmilla on makuuhuone, olen herkkäuninen ja herään jokaiseen rasahdukseen, esim kännykkä on aina äänettömällä.
En usko että miehesi pelaaminen vähenee joten jos on se on ongelma sinulle niin tiedät itsekin mitä sinun pitää tehdä:(
Mulle miehen pelaaminen ei ole ongelma koska mulla on itsellä aikaa vievä harrastus ja tykkään olla yksin ja matkustaa yksin.
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
No eipä ne prioriteetit siinä oikeastaan muutu ellei tule lapsia. Mutta samaa mieltä siinä, että jos aikuinen mies tai nainen pelaa valveillaoloaikansa niin pielessähän siinä jokin on erittäin todennäköisesti.
Kylläpäs täällä on paljon alaikäisiä peliaddikteja kitisemässä ja näykkimässä. Ei ole tullut mieleen että suurin osa täällä on aikuisia naisia jotka elävät aikuisen elämää. Mitä oletitte kun tulitte tänne,nappulat, että täällä ihqutetaan jotain pelejä aamusta iltaan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex taitaa olla ikuinen peliaddikti. Välillä meni överiksi pokerin kanssa. Nykyään pelaa enemmän strategiapelejä tai mitä lie. Pelaaminen vain lisääntyi vuosien mittaan. Varsinkin kun kännyköistä tuli riittävän tehokkaita, niin sitä peliä sit pelattiin 24/7. Puhelin kädessä heti aamupalapöydästä alkaen. Yölläkin piti pelata. Ja silloinkin kun oltiin sovittu, että mennään ravintolaan/leffaan etc. Mistään ei enää puhuttu ja seksikin hiipui. Kun aina oli se kännykkä ja peli läsnä. Eipä tuo ole kovin sen jälkeen seurustellut. Ei siihen maailmaan mahdu oikeita ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
Anteeksi, mutta mitä hemmetin prioriteetteja? Kerro esimerkki. Jos käy töissä ja tekee arjen perusaskareet niin kai sitä h*lvetti soikoon aikuinen ihminen saa kotonaan, vaikka viettää koko loppu aikansa päällään seisoen, jos huvittaa? Olen 29-vuotias nainen ja mieheni 32-vuotias. Olemme aina olleet vapaita sieluja. Lapsia ei ole eikä tule, elämä on yksinkertaista ja mukavaa. Käymme töissä ja hoidamme perusasiat, mutta mitä muuta sitä pitäisi elämäänsä väkisin tunkea? Ja kyllä, olemme pelaava pariskunta. Pelaamme lähes aina, kun siihen on mahdollisuus. Mitä sitten? Ei ole sinun elämästäsi pois, miten muut elämänsä elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerien kokoontumisajot. Lakatkaahan jo lässyttämästä ja nostakaa se pää sieltä pyllystä tälle vuosituhannelle, jolloin pelaaminen on yhtälailla vapaa-ajan viettämisen muoto. Menkää keskenänne sinne pilatekseenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
No eipä ne prioriteetit siinä oikeastaan muutu ellei tule lapsia. Mutta samaa mieltä siinä, että jos aikuinen mies tai nainen pelaa valveillaoloaikansa niin pielessähän siinä jokin on erittäin todennäköisesti.
Miksi pitää olla jotain pielessä? Ihminen, jonka elämä poikkeaa omastasi niin siinä on heti jotain pielessä. Naurettavaa. Entä, jos joku vain TYKKÄÄ pelata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä on paljon alaikäisiä peliaddikteja kitisemässä ja näykkimässä. Ei ole tullut mieleen että suurin osa täällä on aikuisia naisia jotka elävät aikuisen elämää. Mitä oletitte kun tulitte tänne,nappulat, että täällä ihqutetaan jotain pelejä aamusta iltaan? :)
"Elävät aikuisen elämää"? :D Niin mikä on sitä aikuisen elämää? Selvennä minulle, kun minä en näemmä aikuisena ihmisenä osaa elää omaa elämääni. Sunlaiset ihmiset on todella rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
No eipä ne prioriteetit siinä oikeastaan muutu ellei tule lapsia. Mutta samaa mieltä siinä, että jos aikuinen mies tai nainen pelaa valveillaoloaikansa niin pielessähän siinä jokin on erittäin todennäköisesti.
Miksi pitää olla jotain pielessä? Ihminen, jonka elämä poikkeaa omastasi niin siinä on heti jotain pielessä. Naurettavaa. Entä, jos joku vain TYKKÄÄ pelata?
Kyllä mäkin tykkään vaikka mistä mutta jos tekisin sitä koko valveillaoloaikani niin onhan se ongelma. Sori jos "gamer" ei tätä pysty ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
No eipä ne prioriteetit siinä oikeastaan muutu ellei tule lapsia. Mutta samaa mieltä siinä, että jos aikuinen mies tai nainen pelaa valveillaoloaikansa niin pielessähän siinä jokin on erittäin todennäköisesti.
Miksi pitää olla jotain pielessä? Ihminen, jonka elämä poikkeaa omastasi niin siinä on heti jotain pielessä. Naurettavaa. Entä, jos joku vain TYKKÄÄ pelata?
Kyllä mäkin tykkään vaikka mistä mutta jos tekisin sitä koko valveillaoloaikani niin onhan se ongelma. Sori jos "gamer" ei tätä pysty ymmärtämään.
Mutta, jos käy töissä ja tekee perusasiat niin eihän se ole ongelma, jos sen jälkeen jäävän loppuajan käyttää siihen asiaan mistä tykkää?
Mulla on myös pelaava mies. Niin kauan kuin
- hoitaa työnsä,
- pitää huolta kunnostaan (eli harrastaa myös jotain liikuntaa)
- osallistuu kotitöihin (patistelematta omasta aloitteestaan),
- hoitaa lasta tasapuolisesti,
- viettää myös mun kanssa aikaa (sarjat, yhteinen ulkoilu, sukulointi ym) ja
- pelaaminen ei häiritse itseäni (jos menen nukkumaan, äänet ja valot minimiin että saan unen päästä kiinni),
Mun puolesta saa pelata vaikka kaikki muut hetket. Ja niin usein tekeekin. Olen ottanut linjan että en hänen pelatessa tee kotitöitä yhtään sen enempää kuin hän tekee silloin kuin ei pelaa. Olisi helppoa toisen uppoutuessa peleihin vaan hoitaa kaikki.. pitää antaa toiselle myös mahdollisuus hoitaa oma osuutensa ja sietää sitä epäsiisteyttä hetki. Meillä onneksi mies tajuaa itsekin siistiä paikkoja kun hetki kuluu.
Musta tää on kuitenkin parempi harrastus kuin esim vaativa urheiluharrastus joka syö kaikki viikonloput ja illat. Seurustelin joskus urheilijan kanssa ja se oli ihan kamala ajatus lapsiperhearjen kannalta. Nyt mies on kotona ja enemmän läsnä ja tarvittaessa voi keskeyttää pelinsä ja lähteä mukaan koko perheen juttuihin.
Aloittajaa suosittelisin miettimään että mikä on sun lista - asiat mistä et halua tinkiä ja mitä oot valmis sietämään. Sit vakavan keskustelun paikka et arvostaako mies sua ja teidän suhdetta tarpeeksi et joustaa haluistaan. En puhuisi lainkaan siitä kuinka paljon pelaa tai saa pelata, vaan nimenomaan et mitä muita edellytyksiä suhteen jatkumiselle on (sun riittävä uni omassa sängyssä, ..) -> jos olisit tyytyväinen niin ei niillä pelitunneilla oo tunteina oikeesti väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pelaaminen on ihan överiä, niin se on jo fyysisestikin haitallista. Ei ihmistä ole luotu vain istumaan. Eikä ihmisen aivojakaan ole luotu olemaan jatkuvasti endorfiinipöllyissä, vaan välillä saa ja pitää olla tylsää. Lapsista näkee nykyään kuinka he eivät siedä tylsää hetkeä enää ollenkaan. Mun lapsuudessa ei ollut mitään nettiä ja pelejä, meille oli ihan normaalia että aika useinkin oli hiton tylsää. Siinä joutui käyttämään aivojaan ja luovuuttaan, että keksi jotain millä tappaa aikaa. En nyt ihan käpylehmäajasta puhu, mutta omassa lapsuudessani vielä oltiin aina ulkona, rakennettiin majoja, leikittiin pihaleikkejä ja sen sellaista. Nykyajan piirretytkin on niin vauhdikkaita, että jos lapselle näyttää monia entisaikojen piirrettyjä, ei ne jaksa niitä edes katsoa. Koska ne on niin hidastempoisia ja tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä on paljon alaikäisiä peliaddikteja kitisemässä ja näykkimässä. Ei ole tullut mieleen että suurin osa täällä on aikuisia naisia jotka elävät aikuisen elämää. Mitä oletitte kun tulitte tänne,nappulat, että täällä ihqutetaan jotain pelejä aamusta iltaan? :)
No mitäpä se aikuisen naisen elämä sun mielestä sisältää? Näin aikuisena 45-vuotiaana naisena en tiedä mitä muut aikuiset naiset touhuavat kotonaan. Sen tiedän, että mun elämä kuluu sarjamaratonien ja netin selailun parissa hyvin vahvasti. Siinä sivussa teen kotihommat, välillä ulkoilen ja viikolla käyn töissä ja kaupassa. Viikonloppuisin netti on auki 9-02 ja jotain sarjaa/elokuvia katselen tiiviimmin 17-02. Onhan tuo tv koko päivän auki. Viikolla kotiin tullessa tv on päällä 18-22 ja tässä sohvalla sitä töllötän, kun ei jaksa muutakaan. Työ vie voimat.
Eli ei mun aikuisen naisen elämä ole mitenkään erikoista ja/tai hohdokasta, samaa rataa menee joka päivä, joka viikko ja joka kuukausi ja vuosi.
Nyt varsinkin näin korona-aikana ei ole mitään eloa, eikä elämää missään ja yksin kun asun, niin ihan sama mitä teen. En kyllä laittaisi pahitteeksi, jos tuossa viereisessä huoneessa olisi ihka elävä mies pelailemassa, parempi sekin kuin tämä jatkuva hiljaisuus ja yksinolo (jo 20 vuotta).
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap sitten ala pelaamaan yhdessä? Taas pitäisi vain toisen muuttua, ja itse saa olla sellainen kuin haluaa.
Näytätkö kohdan, missä aloittaja sanoo, ettei mies saisi pelata ollenkaan? Hän toivoo rauhallisia öitä, tasapainoisempaa kotitöiden jakautumista ja yhteistä vapaa-aikaa, ei peliharrastuksen lopettamista.
Tuskinpa aloittajan miehenkään mielestä olisi ok, jos aloittaja olisi vaikka hc-hevosharrastaja, joka viettäisi kaiken vapaa-aikansa tallilla, törsäisi kaikki rahansa hevosiin eikä tekisi ollenkaan kotitöitä, koska tallihommat olisivat niin aikaa vieviä ja raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lässyttävät poikkelit joilla ei ole edes kokemusta parisuhteista saatika vakavista sellaisista. Kun ikä on enemmän kuin 15-25 niin elämässä on jo vähän muitakin prioriteetteja kuin pelaaminen, tai ainakin pitäisi olla. Jos aikuinen äijä pelaa puolet viikosta siinä on aika helkkarin iso ongelma.
Anteeksi, mutta mitä hemmetin prioriteetteja? Kerro esimerkki. Jos käy töissä ja tekee arjen perusaskareet niin kai sitä h*lvetti soikoon aikuinen ihminen saa kotonaan, vaikka viettää koko loppu aikansa päällään seisoen, jos huvittaa? Olen 29-vuotias nainen ja mieheni 32-vuotias. Olemme aina olleet vapaita sieluja. Lapsia ei ole eikä tule, elämä on yksinkertaista ja mukavaa. Käymme töissä ja hoidamme perusasiat, mutta mitä muuta sitä pitäisi elämäänsä väkisin tunkea? Ja kyllä, olemme pelaava pariskunta. Pelaamme lähes aina, kun siihen on mahdollisuus. Mitä sitten? Ei ole sinun elämästäsi pois, miten muut elämänsä elävät.
No, riippuu todellakin siitä, kuinka usein ja paljon teillä tulee pelaamiselle mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös pelaava mies. Niin kauan kuin
- hoitaa työnsä,
- pitää huolta kunnostaan (eli harrastaa myös jotain liikuntaa)
- osallistuu kotitöihin (patistelematta omasta aloitteestaan),
- hoitaa lasta tasapuolisesti,
- viettää myös mun kanssa aikaa (sarjat, yhteinen ulkoilu, sukulointi ym) ja
- pelaaminen ei häiritse itseäni (jos menen nukkumaan, äänet ja valot minimiin että saan unen päästä kiinni),Mun puolesta saa pelata vaikka kaikki muut hetket. Ja niin usein tekeekin. Olen ottanut linjan että en hänen pelatessa tee kotitöitä yhtään sen enempää kuin hän tekee silloin kuin ei pelaa. Olisi helppoa toisen uppoutuessa peleihin vaan hoitaa kaikki.. pitää antaa toiselle myös mahdollisuus hoitaa oma osuutensa ja sietää sitä epäsiisteyttä hetki. Meillä onneksi mies tajuaa itsekin siistiä paikkoja kun hetki kuluu.
Musta tää on kuitenkin parempi harrastus kuin esim vaativa urheiluharrastus joka syö kaikki viikonloput ja illat. Seurustelin joskus urheilijan kanssa ja se oli ihan kamala ajatus lapsiperhearjen kannalta. Nyt mies on kotona ja enemmän läsnä ja tarvittaessa voi keskeyttää pelinsä ja lähteä mukaan koko perheen juttuihin.
Aloittajaa suosittelisin miettimään että mikä on sun lista - asiat mistä et halua tinkiä ja mitä oot valmis sietämään. Sit vakavan keskustelun paikka et arvostaako mies sua ja teidän suhdetta tarpeeksi et joustaa haluistaan. En puhuisi lainkaan siitä kuinka paljon pelaa tai saa pelata, vaan nimenomaan et mitä muita edellytyksiä suhteen jatkumiselle on (sun riittävä uni omassa sängyssä, ..) -> jos olisit tyytyväinen niin ei niillä pelitunneilla oo tunteina oikeesti väliä.
pelaatko miehen kanssa kun odotat hänen katsovat telkkaa kanssasi ja kutsut sitä yhteiseksi ajaksi?
Riippumatta mikä se vapaa-ajan toiminta on, niin jos siihen menee liikaa aikaa, niin toiminto haittaa parisuhdetta. Tällöin asiasta kannattaa keskustella ja ellei toinen ole halukas vähentämään käyttämäänsä aikaa, niin ihmisellä rajallinen määrä vaihtoehtoja. Tilanteen voi hyväksyä tai lähteä parisuhteesta.
No en asuisi yhdessä. Enkä olisi muutenkaan yhdessä.