Lue keskustelun säännöt.
Mitä käytöstapoja vaaditte lapsiltanne?
10.08.2006 |
Mietin, vaadimmeko 3-vuotiaaltamme liikaa. Sekä minut että mieheni on kasvatettu liiankin ankarasti ja nyt on hieman vaikeaa löytää oikeaa linjaa omien lasten kanssa siinä, mitä voi pieneltä lapselta vaatia ja mitä ei. Vaikka päätimmekin jo lapsen syntyessä, että häntä ei pidetä liian tiukassa kurissa tai alisteta, vaikka se sitten näkyisikin heikompina käytöstapoina, niin silti ärsyynnymme kumpikin helposti, jos lapsen käytös ei vastaa toivottua. Muita samanikäisiä seuraamalla olen huomannut, että monilta lapsilta ei vielä tässä iässä niin paljon vaadita, mutta toisaalta usein huomaa, että nuoret aikuisetkin ovat aika hukassa etiketin ihmeellisessä maailmassa ja haluaisin kuitenkin lapseni säästää siltä, että joutuisi sitten opettelemaan käytöstapoja vasta aikuisena, kun työpaikan takia niitä yhtäkkiä tarvisikin.
Nyt olemme vaatineet 3-vuotiaalta, että tervehtii vieraita reippaasti silmiin katsoen, mutta väännämme kättä siitä, pitäisikö hänet opettaa suoraan kättelemään vai vielä kumartamaan. Tällä hetkellä kumartaa aikuisille, mutta se tuntuu huvittavan monia. Ruokapöydässä hän osaa jo istua nätisti kiemurtelematta ja olla puhumatta ruoka suussa tai kovalla äänellä, mutta ei syö vielä haarukalla ja veitsellä. Kotona sisällä saa sisällä leikkiessäkin ääni nousta ja juostakin, mutta kylässä molemmat on ehdottomasti kielletty ja näin kesäisin ohjaamme leikkimään kovaäänisimmät ja riehakkaimmat leikit ulos. Kiitokset ja anteeksipyytämiset hallitsee jo hyvin, mutta on vielä kovin rehellinen ja ei aina muista osoittaa arvostusta esimerkiksi epämieluisaa lahjaa kohtaan, vaikka siihen tietysti patistetaan. Ruokapöydässä ei sentään yökittele tms. Erityisesti ruokatapojen suhteen olemme olleet aika tiukkoja ja meillä lentää aika helposti pois pöydästä, jos tavat lipsuvat. Vaatimukset ovat kuitenkin selvästi lepsumpia kuin minun tai mieheni lapsuudenkodeissa ja ihan tarkoituksella, mutta nyt eräs ystäväni otti puheeksi asian ja oli sitä mieltä, että olemme ehkä tarpeettomankin tiukkoja ja aloin itsekin miettiä asiaa. Toisaalta tämän ystävän vähän isommat lapset ovat minusta hieman turhankin spontaaneja ja välittömiä ja en toivoisi oman lapseni käyttäytyvän samalla tavalla kuin he muutaman vuoden päästä.
Kommentit (33)
Meilläkin tervehditään reippaasti (ei kätellä eikä kumarreta, mutta periaatteessa jos aikuinen " kättelee" niin ei saa vetää kättä pois).
Ruokapöydässä ei kiemurrella ja jos siitä lähdetään niin sitten on syönnit syöty. En pakota kotona lasta olemaan pöydässä, jos on täynnä, vaikka vanhemmat vielä söisivät. Kotona saa kiittää ja lähteä. Kylässä istutaan kunnes kaikki ovat syöneet, ellei sitten ole muitakin lapsia ja he saavat lähteä (esim. isäntäperheen lapset) tai on erikseen lastenpöytä.
Ruoka suussa ei puhuta, meillä käytetään haarukkaa ja halutaan kovasti opetella veitsen käyttöä. Helpoiten menee kyllä vielä lusikalla.
Huutaminen ja riehuminen on kiellettyä niin kotona kuin kylässäkin. Toki tietty melu kuuluu lapsen elämään (jo lelutkin pitää meteliä) ja innostuakin saa. Kaikki mikä voi vahingoittaa leikkijää, muita tai tavaroita, on kielletty. Silloin mennään ulos riehumaan.
Kiitos ja ei kiitos on opetettu. Yökkiä ja sylkeä ei saa ja on opetettu että mikään ruoka ei ole pahaa, jostain vaan ei tykkää.
Meillä taistellaan tällä hetkellä nenän kaivamisen ja kynsien " pureskelun" kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin jos hän saa vastapainoksi myös reuhata ja telmiä rauhassa niin miksei voi opettaa kurin kanssa pienestä pitäen. Kunhan tosiaan muistaa että kolmivuotias on vielä aika pieni lapsi.
Oon kyllä ihan samaa mieltä kanssasi että on hyvä jos käytöstavat ovat " selkäytimessä" .
omassa huoneessaan ja ulkona saavat riehua minkä sielu sietää, sillä ovat vielä toki pieniä.
Mielestäni hyvien käytöstapojen vaatiminen n. 2v alkaen on ok, toki ikään suhteutettuna!
Siis kyllähän meidänkin poika muille lapsille sanoo ihan vain hei, mutta aikuisille tosiaan tällä hetkellä kumartaa tai kättelee ja kumartaa. Onhan tuo kumartaminen kai aika vanhanaikaista, mutta toisaalta lspi ainakin tietää, mitä hänen pitäisi tehdä ja oppii tervehtimään jotenkin.
Ap
ja mua sanotaan vielä tiukkapipoksi kasvatuksessa.
meillä on aika yksinkertaset säännöt.
pöytätavat kunnolliset, ei ei remuamista tms.
ihmisiä tervehditään mutta ei millään tietyllä tyylillä. kättä yleensä annetaan mutta jos tulee ujostelukohtaus niin saa mennä vanhempien taakse piiloon.
leikkiä saa äänekkäästikin ja kiltisti (siis ei nahinaa jne)
jos vieraissa ollaan niin yleensä siellä on muitakin lapsia. menoa hillitään jos menee liian rankaks ja pistetään jäähtymään.
jos ollaan lapsettomilla ihmisillä niin sama homma. ja aikuiset kysyy muilta että onko liian äänekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosin tietoisesti etukäteen päättämällä, että näin toimitaan, vaan ikäänkuin tilanteitten eteentullessa olemme hioneet toimintatapoja ja tapoja yleensäkin sellaisiksi, kuin olemme ne halunneet.
Minä en pidä näitä millään tapaa liian tiukkoina rajoina, vaan olen ajatellut, että koskapa nämä ovat yleisesti hyväksyttyjä toimintamalleja tässä yhteiskunnassa, jossa elämme, lastemme vain on yksinkertaisesti opittava elämään niiden kanssa.
Tiukkana tapakasvatuksena pitäisin sitä, että näitä asioita opetettaisiin tukkapöllyjen ja nippailujen kera, sen sijaan, että opastettaisiin sanallisesti lapsia toimimaan tietyllä tavalla eri tilanteissa.
ja harvan 3-vuotiaan saa tiukalla kasvatuksellakaan noin toimimaan jos on temperamenttisemoi luonne.
Tervehtiä pitää ja sanoa kiitos.
Meillä taistellaan 3:n kanssa, että ylipäätään söis, ja mieluiten vielä ihan itse - eli toistaiseksi on ihan sama syökö lusikalla vai haarukalla ja veistä ei olla vielä edes harkittu.
Meidän päiväkodissa 5-vuotiaan pitää kotiin lähtiessä hyvästellä hoitaja kätelle ja silmiin katsoen. 3-vuotiaalta tätä ei vielä vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tervehtii vieraita samalla tavalla kuin me aikuisetkin: " Moi!" . En ymmärrä, miksi lapsen pitäisi ruveta krumeluuraamaan, jos aikuisetkaan eivät sitä tee. Osaa kyllä sanoa kädestä päivää, mutta nyt kun on vierastukausi menossa, emme tietenkään häneltä sitä vaadi.
ja esittelemään itsensä. Ikää 5 ja 2. 2 vuotiaalla kyl oli kätellessä väärä käsi, mut hyvin osas kattoo silmiin ja kertoo nimensä.
Musta toi ap:n kuvaus ei kuulosta pahalta kun vaan lapset saa myös riehaantua sillon kun on sille sopiva aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä kädestä tervehtiminen on tietyissä tilanteissa ok. Samoin hyvät pöytätavat, kiittaminen, anteeksi pyytäminen jne.
Mutta, mutta... Sekin kannattaa muistaa, että nämä pienet vasta opettelevat elämään aikuisten maailmassa. Lapsi ei ajattele kuten aikuinen, eikä siten voi vaatia aikuisen käytöstäkään.
Fletch:
Siis kyllähän meidänkin poika muille lapsille sanoo ihan vain hei, mutta aikuisille tosiaan tällä hetkellä kumartaa tai kättelee ja kumartaa. Onhan tuo kumartaminen kai aika vanhanaikaista, mutta toisaalta lspi ainakin tietää, mitä hänen pitäisi tehdä ja oppii tervehtimään jotenkin.Ap
siis opettahan voi monella tavalla. jos teillä kaverit on sanoneet että olettekohan turhan tiukkoja niin voisi sitä varmaan miettiä.
muistan yhden kerran oltiin jossain ruokaravintolassa ja siellä oli perhe jossa vajaa 3v tyttö jonka isä isä simputti sitä tyttöä ihan tajuttomasti pöytätavoista. ihan sydäntä kylmäsi katsoa sitä menoa ja heräsi meitinnät että minkälaisia rangaistuksia mahtaa saada jos ei juuri oikealla tavalla haarukkaansa käytä.
en siis sano että teillä simputettas, mutta asiat voi tehdä monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku-aikuinenko hän onkin?
Itseäni pidän tiukkana kasvattajana, ruokapöydässä syödään kauniisti, kiitetään jne. Sisällä vältetään riehumisleikkejä, juoksemista, huutamista, ulos pääsevät riittävästi purkamaan energioitaan.
sisälläkin saa juosta ja huutaa enemmän. Ruumiillista kuritusta meillä ei käytetä missään muodossa ja tämän pienen kohdalla yleensä vain pysäytetään ei-toivottu toiminta ja selitetään, miksi niin ei saa tehdä ja ehdotetaan muuta tapaa toimia. Jos ei riitä, niin joutuu jäähylle pariksi minuutiksi. Muutaman kerran on pistetty myös nurkkaan seisomaan, kun on tehnyt jotain todella pahaa eli satuttanut isoveljeä, koiraa tai tehnyt jotain vastaavaa.
Tietenkin häneltä vielä tavat välillä unohtuvat ja niistä joudutaan muistuttamaan, mutta pääsääntöisesti muistaa nuo vaaditut melko hyvin. En itseasiassa tiedä, miksi opetimme kumartamaan. Kai siksi, että meidät itsemme on opetettu lapsina kumartamaan ja niiaamaan tervehtiessämme aikuisia ja enempiä ajattelematta opetimme pojankin. 12-vuotiaaltamme emme kumartamista vaadi, mutta hänenkin pitää tietysti kätellä ja katsoa silmiin sekä esitellä itsensä tarvittaessa tervehtiessään. Aivan läheisimpiä perheystäviä ei tosin tervehditä kädestä sen enempää lapset kuin me itsekään, heille riittää hei ja tämä pienokaisemme on yleensä aika äkkiä heidän sylissään, mutta meillä käy paljon myös ei ihan niin läheisiä vieraita ja heidät kyllä kätellään ja muutenkin käyttäydytään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin kaksi perhettä jossa on ollut hyvin tiukka kasvatus pienenä ja sitten lapset kasvo murrosikäiseksi niin oli siinä vanhemmilla pitelemistä ku eipä auttanut enää kuri. En tiiä johtuko kasvatuksesta vai mistä
Minusta on varsin hyvä tapa, eri asia tietysti on pitääkö naapurin tätiä aina kätellä tervehdittäessä vai riittääkö pelkkä moikkaus. Ensi kertaa tapaaminen tai iäkkäämpiä ihmisiä tavatessa on se tietysti kohteliasta suorittaa kättelemällä.
Muuten meillä on melko lailla samat säännöt. Pöydässä istutaan kunnolla, kyynärpäitä ei laitta pöydälle, ruoka suussa ei puhuta, pyydetään kohteliaasti " Saisinko" tai " Antaisitko" " Olisitko ystävällinen ja ojentaisit" etc.
Huutamalla ei koskaan saa mitään tai rumasti pyytämällä, pyyntöä ei huomioida. Ylipäätään asiat tulee aina esittää nätisti, niin lasten kuin aikuistenkin.
Lisäksi meillä on sääntö, että kun aikuiset puhuvat, lapset eivät puhu päälle vaan odottavat vuoroaan. Musta on inhottavaa jos vanhemmat keskenään tai vieraiden kanssa puhuttaessa lapset huutavat kovaäänisesti asiaansa aikuisten puheen päälle. Eri asia tietysti on jos on jokin hätä.
Lisäksi on osattava seurata, milloin on kohteliasta vaivata pikkuasioilla muita. Esim. jos aikuinen on vessassa, oven takana ei huudella asioita. Tai jos aikuinen syö tai juo kahvia tai lukee vaikkapa hetken lehteä, voi pikkuasia odottaa hetken ja suoda rauha aikuisellekin. Tietysti tässä tulee käyttää harkintaa jos asia on kiireinen.
Samat säännöt pätevät meillä niin aikuisille kuin lapsillekin. Kun kaikki kunnioittavat toisiaan ja toisten hommia, on arkielämä paljon mukavampaa.
Meidän lapset ovat siis nyt kohta 4v. ja 5v., ja ovat ihan mahdottoman villejä tai temperamenttisia lapsia, mutta kun näin on aina ollut, ei lapset muusta taida tietääkään.
Mutta onhan se toisaalta lapselle ihan yhtä helppo sanoa, että antaisitko kuin huutaa anna mulle, joten en oikein ymmärrä, miten se tekisi lapsesta alistetun. Meillä myös vain kauniisti esitetyt pyynnöt huomioidaan, mutta toisaalta puhmme mieheni kanssa keskenämmekin kohteliaasti, joten ei lapsi ole oikein edes yrittänyt muuta. Ja eikö toisaalta ole helpompi opetella asiat kerralla kunnolla kuin oppia ensin väärin ja sitten myöhemmin opetella kunnolla. Ei se lopultakaan ole sen rasittavampaa syödä käsien koskettamatta pöytää kuin kyynärpäät pöydällä. Eikä tietenkään omalla pihallaan olevaa naapurin tätiä käydä kädestä pitäen tervehtimässä vaan huikataan ne heit, mutta koska käyvät meillä kylässä vain pari kertaa vuodessa, niin kyllä heitä silloin kätellään.
tuota kättely, kumarrus- höpötystä en ymmärrä. mutta itselleni riittääkin se, että lapseni tervehtii vierasta ja jos ei " uskalla" katsoa silmiin, niin sekään ei ole pakko.
Lapsi ei saisi koskaan ojentaa kättään ensimmäisenä eikä itsensä esittely sovi moneenkaan tilanteeseen, vaan tulisi odottaa ulkopuolisen esittelyä. Vain jos sopivaa esittelijää ei ole paikalla, voi esitellä itsensä, mutta ei itseään huomattavasti arvokkaammalle henkilölle. Eli lapsen ei kyllä sovi esitellä itseään kenellekään aikuiselle ilman pyyntöä.
Kättelysäännöt: nainen ojentaa kätensä miehelle, vanhempi nuoremmalle, korkeamman statuksen saanut matalamman statuksen henkilölle.
Lapset jotka ojentavat kätensä tervehtiessään ovat toki söpöjä, mutta vähänkään etikettiä tunteva pitää sitä kyllä huonotapaisena tai ainakin tilanteeseen täysin sopimattomana käytöksenä.
Opettakaa siis lapset tarttumaan käteen, jos joku heitä tervehtii, mutta ei ojentamaan kättään ensimmäisenä.
Meidän 3-vuotiaan pitää tervehtiä vieraita, mutta riittää, kun sanoo " hei" tai " moi" . Ei tarvitse kätellä, kumartaa tai katsoa silmiin. vieraiden tulo on tarpeeksi jännää monesti muutenkin.
Ruokapöydässä suurin tavoite on saada lapsi syömään ja vieläpä itsenäisesti ja ilman, että siihen menee tuntitolkulla aikaa. Ruoka suussa meilläkään ei saa puhua, mutta siitä vaan muistutetaan, ei siis joudu pois pöydästä. Ruoka suussa laulaminen tai muu selvä leikkiminen ruoalla sen sijaan johtaa pöydästä poistamiseen.
Poikamme puhuu kovalla äänellä aamusta iltaan ja murisee autoleikeissään alvariinsa. Siskon päiväuniaikaan on kuitenkin oltava hiljaisemmin, samoin silloin kun aikuiset puhuvat. Vaikeaahan tuollaisen pienen energisen pojan äänenkäyttöä on kuitenkin rajata, kun sitä juttua tulisi niin paljon eikä aina edes muista, ettei nyt saanutkaan puhua..Kiitokset ja anteeksipyynnöt meidänkin poika hallitsee.
Itsekin olen seurannut vierestä muutaman ystävän käytötapojenopettelua nyt aikuisena ja olen kyllä tyytyväinen, että itselle ne on opetettu jo lapsena. Antaa nykyään melkoista etulyöntiasemaa business-maailmassa, kun käytös sujuu luontevasti, eikä sitä ole tarvinnut opetella aikuisena etikettikursseilla, joita meidänkin firmassa nuorille lupauksille säännöllisesti järjestetään. Muualla maailmassa käytös on kaukana suomalaisen rennosta ja näillä asioilla on oikeasti merkitystä.