Vanhemmiten järkytyn helpommin surullisista asioista tai väkivallasta, muita?

Jep

Vierailija kirjoitti:

Jos on terve persoonallisuus, empatiakyky yleensä lisääntyy oman elämänkokemuksen myötä. Entistä paremmin hahmottaa vaikkapa jonkin onnettomuuden seuraukset ja pystyy asettumaan kovia kokeneiden asemaan.

Nuoren on usein vaikea käsittää seurauksia ja sitä, mitä ne seuraukset oikeasti tarkoittavat.

Mitä nuorempi ihminen, sitä kuolemattomampi omassa mielessään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää ihmisen ja elämän haurauden. Nuorta ei niin paljon kosketa esimerkiksi jonkun tuntemattoman kuolema, koska hän ei syvällä sisimmässään usko, että sama voisi kohdata häntä.

Tai sitten juuri elämänkokemus kasvattaa sietokykyä ja nahkaa. Miettikää vaikka sodassa olleita. Heistä tuskin kukaan kuvittelee/kuvitteli olevansa kuolematon. Pikemminkin luulen, että tietty turtuminen on psyyken selviytymiskeino (mikäli siis elämässä on oikeasti ollut vastoinkäymisiä/vaaratilanteita).

Todellakin.

Nuorempana, ehkä parikymppiseksi asti, saatoin ajatella, että on vaan "jännää", kun uutisoitiin jostain kauheasta, mistä kaikki puhuivat. Nykyään jotkin uutiset itkettävät.

Minulle on käynyt päinvastoin. Olin lapsena tosi neuroottinen ja uutisten katsominen ahdisti usein. Nykyään harva minun elämälleni yhdentekevä asia enää liikauttaa. Maailmalla on sotia ja liikakansoitusta ja ilmastonmuutosta, enkä pysty mitään näistä korjaamaan vaikka kuinka pahalta tuntuisi.

Minä tulen todennäköisesti pitämään Terminator-elokuvista vaikka olisin 80-vuotias. "Kuules poikaseni näitä vaari nuorena katsoi..."

Pakko rajoittaa väkivallan näkemistä ja siitä puhumista televisio-ohjelmissa ja uutisissa. En halua kuormittaa itseäni liikaa, enkä menettää yöuniani. En voi sille mitään, mutta esim. jo lyömisen näkeminen aiheuttaa jopa fyysisen kivun omassa kropassani ja verenpaineeni nousee metelistä ja mäiskeestä, mikä väkivaltaohjelmissa on tyypillistä. En voi käsittää, kuinka jollekin väkivalta voi olla viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on terve persoonallisuus, empatiakyky yleensä lisääntyy oman elämänkokemuksen myötä. Entistä paremmin hahmottaa vaikkapa jonkin onnettomuuden seuraukset ja pystyy asettumaan kovia kokeneiden asemaan.

Nuoren on usein vaikea käsittää seurauksia ja sitä, mitä ne seuraukset oikeasti tarkoittavat.

Mitä nuorempi ihminen, sitä kuolemattomampi omassa mielessään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää ihmisen ja elämän haurauden. Nuorta ei niin paljon kosketa esimerkiksi jonkun tuntemattoman kuolema, koska hän ei syvällä sisimmässään usko, että sama voisi kohdata häntä.

Tai sitten juuri elämänkokemus kasvattaa sietokykyä ja nahkaa. Miettikää vaikka sodassa olleita. Heistä tuskin kukaan kuvittelee/kuvitteli olevansa kuolematon. Pikemminkin luulen, että tietty turtuminen on psyyken selviytymiskeino (mikäli siis elämässä on oikeasti ollut vastoinkäymisiä/vaaratilanteita).

Ei paksunahkaisuus välttämättä tarkoita sitä, etteikö sinulla ole siellä alla sitä herkkyyttä, johon ottaa vaikka se kovasti, kun vaikka eläintä sattuu. Kovien kokeminen vain kasvattaa kuorta, suojakeinoja, huonoimmassa tapauksessa menettää vain sen kosketuksen siihen omaan herkempään puoleensa.

Kova suojakuori voi olla eri-ikäisenä, hyvässä tapauksessa vaikka näin keski-ikäisenä tunnistaa nämä asiat, käsittelee ne asiansa. Että voi olla myös herkkä ja pehmeä, jota saa asiat liikuttaa.

Samoin, epäilen että hormonitoiminnan muutokset sen aiheuttaa ikääntyessä, myös raskaana ollessa olen ollut tavallista herkempi.

Olin opena koulussa, jonne ei tullut uhkausta mutta sellainen huhu liikkui voimakkaana. Osa oppilaista jäi kotiin. Mutta eräs tyttö sanoi, että tietenkin hän tulee, koska haluaa ehdottomasti nähdä, jos jotain tapahtuu.

Eli teinin mielestä mahdollinen kouluisku oli vain jännää. Hän ei yhtään käsittänyt, että jos isku toteutuisi, hän olisi hengenvaarassa ja kokisi erittäin traumaattisia asioita, joista ei ehkä toipuisi ikinä. Hänelle se oli vain mahdollisuus olla keskellä toimintaa ja jännittäviä tapahtumia.

Vanhemmiten eli keski-ikäisenä olen järkyttynyt lähinnä ihmisten tunteettomuudesta ja oman edun tavoittelusta. Lapsena kuvittelin maailman olevan reilu ja aikuisten rehtejä. Niin se maailmankuva muuttuu kun elämänkokemusta eli ikää kertyy. Lopputulemana voin kertoa pettyneeni suurimpaan osaan ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Samoin, epäilen että hormonitoiminnan muutokset sen aiheuttaa ikääntyessä, myös raskaana ollessa olen ollut tavallista herkempi.

Tätä en tullutkaan ajatelleeksi, kiitos. ap