Luin lehdestä että unilelu on tärkeä kehitysvaihe. Entä

On totta, että monilla lapsilla on yksi lelu, joka nousee ylitse muiden ja jota käytetään eroahdistuksen käsittelyssä, mutta lapset ratkaisevat tämän kehitystehtävän niin monilla erilaisilla tavoilla. Omista lapsistani ensimmäisellä ei ollut yhtä tiettyä rakasta lelua, toisella taas on.

Pari nallea on sängys aina ollu, mut nakkelee pois.



Että mitä se sit kertoo??

vaikuttaa selvältä vauriolta kiintymyssuhteessa ja varmaan aiheuttaa " pahoinvointia" ja avioeroja sitten myöhemmällä iällä...:P ;) Minulla itselläni oli yksi unilelu ylitse muiden vasta noin 5-vuotiaasta alkaen, ei siis vielä vauvana tai taaperona, ja ihan normaali ihminen minusta on tullut (mitä nyt av:lla roikun...;)).

Meidän lapsilla on muuten vauvasta asti ollut kummallakin unirätti. Mun päällä ollut t-paita, joka tuoksuu äidiltä.



Opetin jo vauvasta lapset unirättiin, kun kuulin, että se toisi turvaa ja muistuttaisi äidistä. Ovatkin olleet tosi tärkeitä! On niitäkin muuten pesty välillä... vaikka pientä protestia aina saakin aikaan.

Mutta eivät ne alle parivuotiailla vielä ole valikoituneet.

Esikosen Kaneli-kissa tuli kuvioihin mukaan vasta kolmevuotiaana; toisen lapsen Heta-nalle on ostettu ennen syntymää, mutta sen lisäksi tytöllä on ollut viisivuotiaana saamansa pokemonpehmo yhtä tärkeä; kolmas lapsi sai pehmoponin kaksivuotiaana ja siitä tuli vasta myöhemmin tärkeä unikaveri ja sama juttu oli kuopuksen kanssa.



Meillä esikoinen on 13-vuotias ja kesällä reissatessamme näkyi Kaneli olevan vieläkin olkalaukussa mukana =)

ja tissiteltiinkin 1 v 10 kk ikäiseksi. Ja yökylässä oli ekan kerran puolitoistavuotiaana, vieläkin nukutan sänkyyn, tähän asti ollut perhepedissä, nyt sitten nukutaan jo omassa huoneessakin.



Että enemmänkin mietin että onko siltä jäänyt joku itsenäistymisvaihe väliin :o. Ihan tavallinen mukula se minusta muuten on. ap

Tuo vähän hätkäytti, sillä meilläkään ei 1,5-vuotias taapero ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiintynyt unileluun. Unilelu on kyllä ollut vauvasta asti, mutta ihan yhtä hyvin lapsi pärjää ilman unileluakin, eikä kaipaa sitä millään tavalla.

koska siinähän on ideana se, että äidin/isän turvaa tuovat ominaisuudet yhdistetään johonkin leluun, jonka avulla sitten yritetään sitä turvaa hakea, kun tuo äiti/isä on pois.

Vierailija:

ja tissiteltiinkin 1 v 10 kk ikäiseksi. Ja yökylässä oli ekan kerran puolitoistavuotiaana, vieläkin nukutan sänkyyn, tähän asti ollut perhepedissä, nyt sitten nukutaan jo omassa huoneessakin.

Että enemmänkin mietin että onko siltä jäänyt joku itsenäistymisvaihe väliin :o. Ihan tavallinen mukula se minusta muuten on. ap

Meilläkin perhepeti, imetystä 1v4kk, yökylässä eka kertaa 8kk iässä, lapsi on nyt tosin jo hoidossa. Mietin ihan samoin kuin sinä, että hui onko sillä jäänyt itsenäistymisvaihe vaillinaiseksi! Mutta ihan tyytyväinen, sosiaalinen ja kaikin puolin normaalinoloinen lapsi meilläkin, unileluttomuudesta huolimatta :)

10

halunneet. He ovat myöskin aloittaneet päiväkodin vasta kun ovat sinne halunneet mennä. Eihän sellaista elämää elävät lapset tarvitse erikseen turvaleluja/ esineitä!

Toisilla se on tutti, rätti, lelu tms. Itse söin peukaloa. Joillain ei ole mitään. Tyttäreni on nyt 1,5v, enkä ole hänenkään huomannut vielä kiintyvän mihinkään unileluun tai vastaavaan.

Luin nyt vasta näitä viestejä enemmän ja lisään, että meilläkin tissiteltiin 1v5kk ja tyttö nukkuu vieressä osan yöstä. Nukahtaa kyllä omaan sänkyynsä illalla ja olenkin miettinyt, että voisiko tuutulaulu olla meillä se siirtymäobjekti? Näinkin voi kuulemma olla.

Vierailija:

halunneet. He ovat myöskin aloittaneet päiväkodin vasta kun ovat sinne halunneet mennä. Eihän sellaista elämää elävät lapset tarvitse erikseen turvaleluja/ esineitä!

Meillä yksi lapsista on nukkunut vieressä kahdenksanvuotiaaksi ja vielä 11-vuotiaanakin tulee viereeni mikäli mieheni ei ole kotona. Muutkin ovat nukkuneet vieressä pitkään.

Olen imettänyt lapsia pitkään ja tutitkin heillä on ollut.

Päiväkotiin menosta en ole lapsilta haluja kysellyt, mutta osa lapsista on silti mennyt vasta 4-vuotiaana päiväkotiin.

Jokaisella on silti ollut unikaveri pienestä pitäen. Joskus niitä on ollut sängyssämme yhtä monta kuin lapsiakin.

imetetty yli vuosi, perhepedissä, ei oo ollut missään vieraan hoidossa. Perusturvallisuuden tunne hyvä lapsilla.

silloin tällöin kantavat kaikki pehmolelut sänkyyn ja nukkuvat sen kasan keskellä,

mutta esim. yökylään eivät ota mukaan kotoa mitään...



ovatkohan nyt kehittyneet jotenkin vinkkuraan suuntaan??!!

ei ma, normaaleilta näyttävät,

en kanna huolta moisesta!!! =)