Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hirviö? En rakasta äitiäni.
12.03.2021 |
En vain tunne sitä, en ole koskaan tuntenut. Kun olin lapsi niin hän ei koskaan välittänyt minusta, hän ei viettänyt aikaa kanssasi, ei siis ikinä. Hän istui aina vain koneella ja käski minun pysyä huoneessani ellei sitten huutanut minulle. Hän yritti saada isäni suuttumaan minulle, että hän olisi hakannut minua. Hän siis pelkäsi sitä miestä itsekin ja jos esimerkiksi rikoin jotain vahingossa niin hän käski minun menemään kertomaan sille. Nuorena hän yritti saada minut tappamaan itseni ja esti minua muuttamasta pois saadakseen tuet. Ymmärrän nyt, että tuon tappamishalun taustallakin oli saada ilmeisesti henkivakuutusrahat itselle. Muita sisaruksia hän on aina kohdellut rakastavasti; pitänyt syntymäpäiviä, halaamalla, kertomalla, että rakastaa, ostamalla lahjoja jne.
En ole koskaan tuntenut, että hän rakastaisi minua enkä minä rakasta häntä. En ollenkaan. Olen jo katkaissut välit, totta kai heti kun vain pääsin pois eikä minulla ole yhtään ikävä.
Toisin kuin isäni kuitenkin, hän oli paha omasta halustaan. Hän valitsi pahuuden.
Kommentit (34)
Et. En minäkään rakasta ainoaa elossa olevaa vanhempaani, mutta mikä pahan tappaisi. Se tulee olemaan lähinnä huojennus kun se päivä vihdoin koittaa. Kaikista vanhemmista ei ole vanhemmiksi, joten miksi surra huonoa tai suorastaan kelvotonta vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän olisin ihmeissäni, jos tuntisit jotain helliä tunteita äitiäsi kohtaan. En tunne itsekään, vaikka minulla ei ole ollut lähimainkaan noin rankkaa. En ole tullut ajatelleeksi, että siinä olisi jotain väärää. Eihän tunteita voi pakottaa.
En minäkään rakasta äitiäni. En todellakaan. Emme ole missään tekemisissä vaan päinvastoin välttelen häntä niin paljon kuin mahdollista.
Meidän perheissä paljon samaa, isä väkivaltainen ja äiti aivan sekaisin. Meillä minä tipuin jostain syystä täksi huonoimmaksi lapseksi ja ikuiseksi syntipukiksi. Vihaan molempia vanhempiani, mutta ikävä kyllä hyviä ja ymmärtäväisiä vanhempia ei vain riitä kaikille.
Kaikkea hyvää sinulle<3
Et ole. Mä en ole nähnyt äitiäni kahdeksaan vuoteen enkä halua nähdäkään. Äidit voivat olla kauheita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sydämellisistä ja lohduttavista kommenteista. Havahduin vain yksi päivä siihen, että en todella rakasta häntä. En vain tunne mitään. Se sai minut miettimään, jos olenkin itse se narsisti?
ap
Samanlaisia ajatuksia käy joskus omassa päässäni, mutta käsittääkseni narsissi nimenomaan ei itsereflektoi vaan oikeuttaa itselleen kaikki tekonsa ja tunteensa.
Millä lailla on itsereflektion puutetta oikeuttaa vihansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Et ole. Mä en ole nähnyt äitiäni kahdeksaan vuoteen enkä halua nähdäkään. Äidit voivat olla kauheita ihmisiä.
Äidit ovat nimenomaan pahimpia ihmisiä. No, voivat isätkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olisin ihmeissäni, jos tuntisit jotain helliä tunteita äitiäsi kohtaan. En tunne itsekään, vaikka minulla ei ole ollut lähimainkaan noin rankkaa. En ole tullut ajatelleeksi, että siinä olisi jotain väärää. Eihän tunteita voi pakottaa.
Narsistihan opettaa, että tunteet nimenomaan pitää pakottaa (toki se on väärin) ja että siinä, ettei tee niin, on kaikkea väärää. Narsisti syyttää uhria omista vioistaan. Aina. Sen sijaan, että näkisi, että vika on itsessä.
Se, että tietää vian olevan itsessään, ei millään tavalla tarkoita, etteikö tuntisi vihaa ja katkeruutta jne. Siis uhri, jonka narsisti ihmisenä pilaa ja tuhoaa.
Esim. syytöksillä voidaan tehdä uhrista hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Et ole hirviö. On muidenkin äidit riivinrautoja ja raivoajia, joihin on syytä pitää etäisyyttä.
Minä olen ollut sellainen raivoava äiti...
Elämäntilanne oli silloin aivan prseestä, suoraan sanoen mahdoton. Uusperhekuvio oli kuin suoraan helvetistä ja taloudellinen tilanteeni oli todella tiukka. Olisi pitänyt purkaa koko kuvio mutten keksinyt, miten. Teini-ikäiset lapseni koettelivat hermojani ja luulin että he tekivät sen tahallaan ja provosoivat, vaikka olisimme kaikki tarvinneet tukea toisiltamme. Olin siinä paineessa ja stressaantuneena todella räjähdysherkkä ja raivosin varmaan tosi usein lapsilleni, vaikka rakastankin heitä yli kaiken...
Onneksi lopulta sain asiat järjestettyä niin, että uusperhekuvio purettiin, mutta en tiedä kuinka paljon hallaa olenkaan aiheuttanut noina aikoina lapsilleni. Olen pyytänyt heiltä myös jälkikäteen anteeksi raivoamistani. He sanovat kyllä ymmärtävänsä, mutta siitä huolimatta syytän itseäni vieläkin siitä, etten osannut silloin toimia paremmin enkä myöskään etsiä nopeammin apua löytääkseni tien ulos uusperhehelvetistä.
Tunnen olleeni ihan paska mutsi, tai ainakin osaamaton ja eksyksissä ollut äiti. Tekisin mitä tahansa, jotta voisin korjata ja hyvittää tilanteen jotenkin lapsilleni. He ovat parasta, mitä minulle on milloinkaan tapahtunut. Ei aina helpointa, mutta parasta ja rakkainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tänne ala romaania kirjoittamaan. Mene terapiaan.
Mitä sanoisin siellä? Mennyttä ei voi muuttaa.
ap
Ei sitä tarvitsekaan muuttaa vaan käsitellä asia.
Asian käsitteleminen on äärettömän tärkeää. Vasta sen jälkeen siitä pystyy päästämään irti.
Niin kauan kuin roskat vain lakaistaan maton alle, ne pysyvät siellä ja tekevät kupruja.
Tee palvelus itsellesi ja hae apua asian käsittelemiseen.
Sinussa ei todellakaan ole vikaa, jos et rakasta henkilöä, joka on kohdellut sinua rakkaudettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
En todella tiedä miksi hän ei rakastanut minua. Muita lapsia hän kohteli kuitenkin eri tavalla. Ehken vain näe sitä vikaa itse tai tunnista itsessäni? Olin kouluaikoina se hiljainen ja ujo tyttö, joka ei pitänyt ylimääräistä ääntä itsestään ja hoiti itsenäisesti asiansa.
ap
Miksei hän rakastanut sinua. Onko sinussa tunteettomuuden piirteitä tms. Näkikö hän sinussa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
En todella tiedä miksi hän ei rakastanut minua. Muita lapsia hän kohteli kuitenkin eri tavalla. Ehken vain näe sitä vikaa itse tai tunnista itsessäni? Olin kouluaikoina se hiljainen ja ujo tyttö, joka ei pitänyt ylimääräistä ääntä itsestään ja hoiti itsenäisesti asiansa.
ap
Miksei hän rakastanut sinua. Onko sinussa tunteettomuuden piirteitä tms. Näkikö hän sinussa itsensä.
Narsistivanhempi toimii tyypillisesti juuri noin. Laittaa lapset paremmuusjärjestykseen ja tekee sen selväksi lapsillekin. Joku jää aina viimeiselle sijalle. Millainen ap on, sillä ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
En todella tiedä miksi hän ei rakastanut minua. Muita lapsia hän kohteli kuitenkin eri tavalla. Ehken vain näe sitä vikaa itse tai tunnista itsessäni? Olin kouluaikoina se hiljainen ja ujo tyttö, joka ei pitänyt ylimääräistä ääntä itsestään ja hoiti itsenäisesti asiansa.
ap
Miksei hän rakastanut sinua. Onko sinussa tunteettomuuden piirteitä tms. Näkikö hän sinussa itsensä.
Sehän on ihan sama, millaisena narsisti näkee kohteensa, koska se ei yleensä mitenkään vastaa todellisuutta. Narsisti katsoo muita ihmisiä omien silmälasiensa läpi, muut ihmiset näkevät kohteen ihan toisin.
Alue: Aihe vapaa
Samanlaisia ajatuksia käy joskus omassa päässäni, mutta käsittääkseni narsissi nimenomaan ei itsereflektoi vaan oikeuttaa itselleen kaikki tekonsa ja tunteensa.