Olenko hirviö? En rakasta äitiäni.
En vain tunne sitä, en ole koskaan tuntenut. Kun olin lapsi niin hän ei koskaan välittänyt minusta, hän ei viettänyt aikaa kanssasi, ei siis ikinä. Hän istui aina vain koneella ja käski minun pysyä huoneessani ellei sitten huutanut minulle. Hän yritti saada isäni suuttumaan minulle, että hän olisi hakannut minua. Hän siis pelkäsi sitä miestä itsekin ja jos esimerkiksi rikoin jotain vahingossa niin hän käski minun menemään kertomaan sille. Nuorena hän yritti saada minut tappamaan itseni ja esti minua muuttamasta pois saadakseen tuet. Ymmärrän nyt, että tuon tappamishalun taustallakin oli saada ilmeisesti henkivakuutusrahat itselle. Muita sisaruksia hän on aina kohdellut rakastavasti; pitänyt syntymäpäiviä, halaamalla, kertomalla, että rakastaa, ostamalla lahjoja jne.
En ole koskaan tuntenut, että hän rakastaisi minua enkä minä rakasta häntä. En ollenkaan. Olen jo katkaissut välit, totta kai heti kun vain pääsin pois eikä minulla ole yhtään ikävä.
Toisin kuin isäni kuitenkin, hän oli paha omasta halustaan. Hän valitsi pahuuden.
Kommentit (34)
En jaksanut pitkäö vuodatusta lukea, mutta vastaan kysymykseen: Et ole.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut pitkäö vuodatusta lukea, mutta vastaan kysymykseen: Et ole.
Minusta tämä ei ole niin pitkä, kun vertaa siihen mitä palstalla yleensä esiintyy. Kuitenkin, jos et lukenut niin ei tuo kommentti oikein ole relevantti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Älä tänne ala romaania kirjoittamaan. Mene terapiaan.
Mitä sanoisin siellä? Mennyttä ei voi muuttaa.
ap
Mitä helvettiä? Minkälainen äiti sinulla on ollut? Nyt olet jo voiton puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tänne ala romaania kirjoittamaan. Mene terapiaan.
Mitä sanoisin siellä? Mennyttä ei voi muuttaa.
ap
Sieltä saat paremman kuuntelijan kuin palstalta. Selvästi puhumisen tarve sinulla on.
MIksi sinun pitäisi rakastaa äitiä joka on kohdellut sinua noin? Hyvä että olet katkaissut välit. Ei ollut liian pitkä avaus.
Halaus sinulle ❤️ minullakin vaikea äitisuhde. Terapia todella auttaa. Siellä pääset purkamaan näitä asioita.
Et ole hirviö. On muidenkin äidit riivinrautoja ja raivoajia, joihin on syytä pitää etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tänne ala romaania kirjoittamaan. Mene terapiaan.
Mitä sanoisin siellä? Mennyttä ei voi muuttaa.
ap
Ei sitä tarvitsekaan muuttaa vaan käsitellä asia.
On täysin ymmärrettävää että et voi rakastaa äitiäsi tuossa tilanteessa ❤️, sinua on kohdeltu niin väärin että on suoranainen ihme että olet kirjoittamassa tänne palstalle. Olet täysin rakastamisen arvoinen! Lähde juttelemaan asioista psykologille! Minkä ikäinen olet? Terveyskeskuksen tai oppilaitoksen kautta pääset avun piiriin. Nuo on asioita joita kannattaa työstää mielesi hyvinvoinnin vuoksi.
Kiitos sydämellisistä ja lohduttavista kommenteista. Havahduin vain yksi päivä siihen, että en todella rakasta häntä. En vain tunne mitään. Se sai minut miettimään, jos olenkin itse se narsisti?
ap
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
En todella tiedä miksi hän ei rakastanut minua. Muita lapsia hän kohteli kuitenkin eri tavalla. Ehken vain näe sitä vikaa itse tai tunnista itsessäni? Olin kouluaikoina se hiljainen ja ujo tyttö, joka ei pitänyt ylimääräistä ääntä itsestään ja hoiti itsenäisesti asiansa.
ap
Katso youtubesta DrRamanin videoita narsisteista. Narsistivanhemmilla on suhtautumistapoja lapsiin: syntipukki, kultalapsi ja se, jota ei huomata lainkaan. Toki usea rooli voi kohdistua samaankin lapseen.
Narsistivanhemmat myös kohtelevat lapsia epätasa-arvoisesti, koska se luo eripuraa lasten välille ja näin estää lapsia liittoutumasta vanhempaansa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä syyt tähän johtivat? Itse myös koin lapsuudessa tunteen ettei välitetä /rakasteta ja sain siitä tavallaan traumat mutta silti oon elämässä tehny parhaani mukaan niin mikä tuntunu oikeelta. Asiat ei mee aina kuin toivoisi mutta kaikesta huolimatta oon tähän astisessa elämässä yrittäny vaan tehä oikein ja aika näyttää mihin se riittää...toistaiseksi vielä näyttää että se on oikea suunta. Tsemppiä!
En todella tiedä miksi hän ei rakastanut minua. Muita lapsia hän kohteli kuitenkin eri tavalla. Ehken vain näe sitä vikaa itse tai tunnista itsessäni? Olin kouluaikoina se hiljainen ja ujo tyttö, joka ei pitänyt ylimääräistä ääntä itsestään ja hoiti itsenäisesti asiansa.
ap
Ei hän rakastanut niitä muitakaan sen enempää, luulisin. Te kaikki vaan olitte erilaisia roolihahmoja hänen elämässään. Sinä olit ilmeisesti kiltti ja mukautuvainen, joten hän valitsi sinulle tuon roolin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sydämellisistä ja lohduttavista kommenteista. Havahduin vain yksi päivä siihen, että en todella rakasta häntä. En vain tunne mitään. Se sai minut miettimään, jos olenkin itse se narsisti?
ap
Äitisi voi hyvinkin olla, sinä et. Kannattaa harkita narsisteihin perehtynyttä terapeuttia, joka ymmärtää kuvion.
Samoin hän kertoi aina opettajille valheita minusta. Ihmettelin heidän outoa käytyöstään, kunnes tajusin ja lauseissa alkoi toistua: "äitisi kertoi". Minua myös kiusattiin koulussa, joten äitini yritti järjestää minulle mahdollisimman paljon aikaa sinne. Saatoin odotella esimerkiksi bussia 6-8 h päivässä.
ap