Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joita omat vanhemmat ei ole rakastaneet? Miten elämäsi on mennyt?
12.03.2021 |
Oletko löytänyt rakkauden? Tunsin ihan lapsesta saakka ettei minusta välitetä, mutta kun sanottiin muuta niin uskoin ja yritin vielä nuorena aikuisena korjata "välejä", mitä ei koskaan kunnolla ole ollutkaan. Kadun että elämää on mennyt sillä tavalla hukkaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä.
Miten elämä on mennyt?
Valitsin huonon miehen jolle tein lapset. En tajunnut hänen olevan huonon koska minä itse olin ja olin hänelle niin kovasti kiitollinen kun minun kanssa oli.
Asiat meni sitten miten meni ja erosin. Lapset ovat aikuisia ja pitävät viikoittain minuun yhteyttä.
Yksin olen. Rakastan lapsiani ja he minua. En ymmärrä enkä uskalla uutta miestä. Mitä sen kanssa pitäisi tehdä tai kuinka olla? Ja uskon valitsevani huonosti eli miehen joka ei halua minulle/meille hyvää vaan pelkästään itselleen ja pitää oikeutenaan ivata ja pilkata kun on tutummaksi tultu.
Olen heikosti palkatussa työssä joten mitäpä minun kanssa voi edes harrastaa koska en tosta noin vain lähde esim Thaimaaseen kahdeksi viikoksi kuten ennen koronaa. En edes Leville pääse viikoksi.
Olen rakentanut itsenäisen hyvän elämän. Yksinäinen. Tosin sitä olen aina ollut. Joten muusta en tiedä.
En tiedä rakastetaanko mua, mutta heikko itsetunto ja huono mielenterveys kylläkin on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä.
Miten elämä on mennyt?
Valitsin huonon miehen jolle tein lapset. En tajunnut hänen olevan huonon koska minä itse olin ja olin hänelle niin kovasti kiitollinen kun minun kanssa oli.
Asiat meni sitten miten meni ja erosin. Lapset ovat aikuisia ja pitävät viikoittain minuun yhteyttä.
Yksin olen. Rakastan lapsiani ja he minua. En ymmärrä enkä uskalla uutta miestä. Mitä sen kanssa pitäisi tehdä tai kuinka olla? Ja uskon valitsevani huonosti eli miehen joka ei halua minulle/meille hyvää vaan pelkästään itselleen ja pitää oikeutenaan ivata ja pilkata kun on tutummaksi tultu.
Olen heikosti palkatussa työssä joten mitäpä minun kanssa voi edes harrastaa koska en tosta noin vain lähde esim Thaimaaseen kahdeksi viikoksi kuten ennen koronaa. En edes Leville pääse viikoksi.
Olen rakentanut itsenäisen hyvän elämän. Yksinäinen. Tosin sitä olen aina ollut. Joten muusta en tiedä.
Niin minäkin, yksinäinen aina. Toisaalta aina vanhemmat käänsivät kaiken minun viakseni niin olen aina yrittänyt kauheasti, ja epäillyt kelpaavuuttani normaaleihin ihmissuhteisiin. Sitten kun kuitenkin sain kavereita, ihmettelin miten se on mahdollista, jos kerta olen niin hirveä. Isäni mielestä kaverit olivat vain samanmielisiä "hännystelijöitä", jotka eivät näytä oikeaa totuutta.
Ap
.