Kaveri manipuloi ja uhkailee itsemurhalla

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hämmästyttää ihmisten vastaukset täällä. Kuvitteletteko te oikeasti, että teihin ei mitenkään vaikuttaisi, jos joku ihminen tekee itsemurhan teidän takianne. Ap:n työkaveri ei vaikuta narsistilta eikä ilkeältä. Hän vaikuttaa epätoivoiselta surkimukselta. Elämässä lyhyen tikun pitkään vetänyt häviäjä, jolle päivästä toiseen selviäminen on kärsimystä. Se on tietenkin totta, että työkaverin kärsimys ei ole ap:n vika, mutta silmänsä sulkeminen toisen ihmisen kohtalolta ei poista vastuuta kyseisen ihmisen kohtalosta. Sama asia, kuin näkisi kadulla raiskauksen, ja vain kävelisi pois soittamatta poliisia. Ap:n tilanne on tietenkin vaikea, ja vaikka työkaveri todennäköisesti ei ole tarpeeksi rohkea henkeään riistämään, hänen kärsimyksensä tulee vain lisääntymään.

Tällaisessa vaikeassa tilanteessa on tärkeä olla toiselle osapuolelle aito, rehellinen ja suora, ennen kaikkea rehellinen. Kaikenlainen kiertely ja vihjailu lisää tuskaa ja pitkittää prosessia, niinkuin on tähänkin asti tehnyt. Kerrot hänelle kasvotusten esim näin: "Olet rohkea kertoessasi kiinnostuksestasi minulle. Olen kumminkin pitkässä parisuhteessa, eikä työsuhdetta syvällisempi kanssakäyminen kanssasi ole täten mahdollista. Jatkuva viestien lähettely on myöskin huono strategia, mikä ei lisää vastakkaisen sukupuolen mielenkiintoa. Toivon että voimme pysyä hyvissä väleissä työpaikalla, ja toivon että löydät sopivamman kumppanin toisaalta.". On hyvin tärkeää, että aidosti tarkoitat, mitä sanot, ja sanot asiasi rehellisesti, jämäkästi, ja kaartelematta asian vierestä. Tämä normaalisti ratkaisee tilanteen. Jos tämä ei auta, joudut sanomaan asiat tiukemmin, ehkä jopa vaihtamaan työpaikkaa. 

Anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta olet kyllä pikkuisen naiivi. Neuvosi "Tällaisessa vaikeassa tilanteessa on tärkeä olla toiselle osapuolelle aito, rehellinen ja suora, ennen kaikkea rehellinen" toimii vain, jos toinenkin osapuoli on aito, rehellinen ja suora, ja sitähän tämmöiset tapaukset eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hämmästyttää ihmisten vastaukset täällä. Kuvitteletteko te oikeasti, että teihin ei mitenkään vaikuttaisi, jos joku ihminen tekee itsemurhan teidän takianne. Ap:n työkaveri ei vaikuta narsistilta eikä ilkeältä. Hän vaikuttaa epätoivoiselta surkimukselta. Elämässä lyhyen tikun pitkään vetänyt häviäjä, jolle päivästä toiseen selviäminen on kärsimystä. Se on tietenkin totta, että työkaverin kärsimys ei ole ap:n vika, mutta silmänsä sulkeminen toisen ihmisen kohtalolta ei poista vastuuta kyseisen ihmisen kohtalosta. Sama asia, kuin näkisi kadulla raiskauksen, ja vain kävelisi pois soittamatta poliisia. Ap:n tilanne on tietenkin vaikea, ja vaikka työkaveri todennäköisesti ei ole tarpeeksi rohkea henkeään riistämään, hänen kärsimyksensä tulee vain lisääntymään.

Tällaisessa vaikeassa tilanteessa on tärkeä olla toiselle osapuolelle aito, rehellinen ja suora, ennen kaikkea rehellinen. Kaikenlainen kiertely ja vihjailu lisää tuskaa ja pitkittää prosessia, niinkuin on tähänkin asti tehnyt. Kerrot hänelle kasvotusten esim näin: "Olet rohkea kertoessasi kiinnostuksestasi minulle. Olen kumminkin pitkässä parisuhteessa, eikä työsuhdetta syvällisempi kanssakäyminen kanssasi ole täten mahdollista. Jatkuva viestien lähettely on myöskin huono strategia, mikä ei lisää vastakkaisen sukupuolen mielenkiintoa. Toivon että voimme pysyä hyvissä väleissä työpaikalla, ja toivon että löydät sopivamman kumppanin toisaalta.". On hyvin tärkeää, että aidosti tarkoitat, mitä sanot, ja sanot asiasi rehellisesti, jämäkästi, ja kaartelematta asian vierestä. Tämä normaalisti ratkaisee tilanteen. Jos tämä ei auta, joudut sanomaan asiat tiukemmin, ehkä jopa vaihtamaan työpaikkaa. 

Kyllä hämmästyttää tämä vastaus tässä. Ap, tai kukaan, jota manipulointimielessä uhkaillaan itsemurhalla, ei todellakaan IKINÄ ole vastuussa sen uhkailijan kohtalosta. Vaikka ap haistattaisi pitkät tolle äijälle ja herra päättäisi päivänsä (jota tuo ei ole tekemässä, kunhan yrittää saada ap:n hätääntyneenä antamaan miehelle mahdollisuuden), ap ei TODELLAKAAN olisi vastuussa. Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen mielenterveydestä eikä kenenkään (ei-ammattilaisen ei-hoitosuhteessa olevan) tarvitse ottaa kannettavakseen toisen tuskaa. Sitä varten on ammattilaiset.

Toki oikeasti itsetuhoisen ystävän tukena voi olla, jos oma psyyke sen kestää, mutta heti kun homma menee uhkailuksi ja manipulaatioksi, kannattaa suojella itseään ja lähteä vetämään.

Kiitos todella paljon neuvoistanne ja kokemuksistanne! Kun itse on tämän ihmisen ystävänä ollut jo monta vuotta, tuntuu kamalalta ajatella jotain välien katkaisua, kun hän osaa olla myös todella empaattinen ja mukava, varsinkin kasvotusten. Mutta en kerta kaikkiaan käsitä noita hänen viestejään. Hän saattaa päivän aikana laittaa kymmeniä viestejä, enemmänkin, vaikka en hänelle vastaisikaan.

Ja se mikä mut kanssa herätti tajuamaan tämän tilanteen oudouden on se, kun häneltä on mennyt moniin muihin kavereihinsa välit. Hän aina osaa esittää vakuuttavasti oman näkökulmansa asioihin, että se hänen kaverinsa on se paha ihminen ja on käyttäytynyt väärin häntä kohtaan, mutta mistäs minä tiedän, mitä hän sille kaverille on sanonut. Hän on todella ankara ja mustavalkoinen tietyissä asioissa ja tuo jatkuva viestien lähettely muutenkin on varmasti käynyt monien hermoihin. Häneen oli jotkut sosiaalityöntekijät yhteydessä tässä hiljan, kun joku oli hänestä tehnyt huoli-ilmoituksen. Mutta ilmeisesti se ei ole mihinkään edennyt.

Päätin, että seuraavan kerran, kun puhuu mulle vähättelevään tai syyttelevään sävyyn tai uhkaa itsemurhalla, niin sanon hänelle suoraan asioista ja kehotan hakemaan apua soittamalla häkeen jos on akuutti tilanne päällä tai terveyskeskukseen, josta kyllä osataan ohjata hoitoon. Kun ei se mun tehtävä ole toimia hänen terapeuttinaan, eihän mulla ole siihen hommaan koulutusta.

On silmiä avartavaa nähdä muiden ajatuksia tästä tilanteesta, kun itse olen vain säälinyt häntä ja yrittänyt olla ystävä, kun on tuntunut väärältä jättää noin ongelmainen ihminen oman onnensa nojaan. Sekin ihmetyttää, kun hän on mulle sanonut, ettei hänellä ole muka muita kuin minut, vaikka todellisuudessa hänellä on kavereita ja ystäviä enemmän kuin mulla koskaan on ollut. Että onko hän jotenkin siinäkin pyrkinyt manipuloimaan mua, että jotenkin antaa mun olettaa, ettei hänellä ole muita ystäviä kuin minut, jotta en hänen elämästään katoaisi.

En usko, että hän tietoisesti minua manipuloi. Hän tuntuu niin vilpittömältä ja empaattiselta, että tuo käytös varmaan kumpuaa hänen omasta pahasta olostaan. Senkin takia on ollut vaikea vain hylätä häntä.

Joku sanoikin hyvin, että kyllä aikuisen ihmisen pitää osata pettymyksiä käsitellä ja ei se ole sitten mun syy, jos tekee sen itsemurhan. Totta kai se tulee satuttamaan, mutta jokainen tekee sen valinnan itse, eikä ketään voi auttaa, jos ei itsestä lähde sitä halua saada itselleen apua.

Tuota mä itsekin pelkään, tekeekö mulle tai puolisolleni jotain, jos asiat nyt kärjistyy, mutta sitten olen yhteydessä poliisiin, ei kai siinä muu auta.

Tulen infoamaan tilanteen edistymisestä, kun sellaista tapahtuu, mutta tämä keskustelu ja keskutelu vanhempieni kanssa on avannut mun silmiäni, miten hyväuskoinen olen ollut.

Nuo manipuloijat osaavat olla maailman ihanimpia ihmisiä halutessaan, mutta sekin on osa manipulaatiota. En sanoisi, että kannattaa sen takia jäädä kaverisuhteeseen. Itse mietin ihan samoja juttuja (plus tuota itsarin uhkaa) ennen kuin lopulta katkoin välit samankaltaiseen ystävääni. Koin hänet parhaaksi ystäväkseni, mutta välien katkomisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä oli elämäni paras päätös. Kyseinen tyyppi vainosi mua monin tavoin vielä senkin jälkeen, kun estin hänet kaikkialta, en vastannut mihinkään ja sieltä tuli ihan älyttömän törkeää viestiä siitä miten olen itsekäs luuska jne. Näytti todellisen luonteensa, kun ei tarvinnut enää esittää.

Kannattaa miettiä näin: jos häneltä menee jatkuvasti välit ihmisiin, onko vika todennäköisemmin niissä KAIKISSA muissa ihmisissä, jotka luultavasti ovat erilaisia persoonoita, vai sinun kaverissasi, joka on ainoa yhdistävä tekijä tilanteessa? Mainitsin aiemmassa kommentissa olleeni itse teininä vähän sun kaverisi kaltainen tapaus, mullakin meni välit moneen ystävään. Vääntelin tilanteita päässäni ja valehtelin itsellenikin ihan kaikkien muiden vain olevan syvältä ja poikittain, ja oli aika kivuliasta lopulta myöntää itselleen terapiassa, että tuossa tilanteessa ongelma olen ollut nimenomaan minä, ei ne kaikki muut. Todennäköisintä on, että näin on ystäväsikin tilanteessa. Mäkin osasin selittää jäljelle jääneille kavereille kunnon uhritarinat väriteltyine totuuksineen ja moni sääli mua siitä, kuinka ihmiset ovat mulle niin ikäviä.

Sillä ei ole väliä, onko tuo manipulaatio tietoista vai ei. Vain sillä on väliä, että sitä tapahtuu, eikä se ole ok. Mäkään en silloin itsetuhoisena teininä tieten tahoen halunnut olla ikävä ketään kohtaan, vaan purin omaa sisäistä pahaa oloani kaikkiin ja kaikkeen jonka lisäksi manipulaatiosta oli muodostunut mulle tietynlainen defenssi/coping mekanismi lapsuudessani kokemieni asioiden vuoksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka huonolle käytökselle olisi syyt, ne eivät oikeuta sitä käytöstä. Sinä et ole syypää hänen mahdollisiin ongelmiinsa, joten sinun ei niistä myöskään tarvitse millään tapaa kärsiä.

jatkan

...

En usko, että hän tekee teille mitään, mutta mun neuvot välien katkomiseen on tässä: Ole mahdollisimman neutraali ja selkeä kun ilmoitat, ettet halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä (nää ihmiset ovat tosiaan mestareita vääntelemään asioita päässään), ja estä hänet kaikkialta tämän jälkeen. Jos (tai ennemminkin KUN) yhteydenottoja tulee, estät hänet siellä missä hän ottaa yhteyttä. Kehota myös kumppaniasi ja perheenjäseniäsi estämään hänet, ettei hän lähde heittämään mitään uhritarinaa heille (vastaavanlaisilla ihmisillä on taipumus lähteä mustamaalaamaan heidät torjunutta ihmistä kostona/sen toivossa, että saisivat sillä tavoin yhteyden jos ei muu auta). Älä vastaa hänelle YHTÄÄN MIHINKÄÄN, ja neuvo sama läheisillesi. Jos yhteydenottoja tulee reilusti, sulla on jo oikeus tehdä häirinnästä rikosilmoitus, mutta vain jos olet itse ignorannut kyseisen henkilön hänen yhteydenotoistaan huolimatta.

Jos hän lähestyy sua tai läheisiäsi livenä, lähde paikalta. Jos hän ei jätä sua rauhaan, soita poliisit ja ilmoita hänen ahdistelevan sua, vaikka olet ilmaissut selkeästi tahtosi olla rauhassa. Soita, vaikka mitään varsinaista vaaratilannetta ei olisikaan, pelkässä ahdistelussa on jo tarpeeksi syytä.

Muista, ettei hänen hyvinvointinsa ole sun vastuullasi ja muista etenkin, että vaikka hän lupailisi muuttuvansa, niin noin kipeälle ihmiselle ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista muuttua yhdessä yössä. Muuttuminen vaatii ennen kaikkea oman, haitallisen käytöksen myöntämistä ja sitä, että vilpittömästi haluaa muuttua. Se vaatii syvemmällä olevien ongelmien tunnistamista, käsittelyä ja korjaamista, eikä se tapahdu hetkessä. Ammattilaisavulla se on mahdollista, mutta tuollainen muutos on niin suuri, ettei se tapahdu alle vuodessa. Tsemppiä ja voimia sulle!

44 & 45 erittäin hyviä ja näkemyksellisiä neuvoja. Olen muuten ollut itse samanlainen epätasapainoinen manipuloija nuorena ja voin toistamiseen allekirjoittaa tämän: Sillä ei ole väliä, onko tuo manipulaatio tietoista vai ei. Vain sillä on väliä, että sitä tapahtuu, eikä se ole ok.

Allekirjoitan myös sen, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä noin pahasti sekaisin olevan ihmisen ollessa kyseessä eikä sinun pidä uskoa todennäköisiä vakuutteluja siitä, kuinka hän on nyt muuttunut ihminen sen jälkeen, kun on käynyt yhden kerran ammattilaisen luona juttelemassa. Ei ole, muutos vaatii syvällisen oman itsen uudelleen määrittelyn ja rohkeutta tuntea ne omat kipupisteet, jotta paraneminen voisi alkaa ja sitä myöten käytös muuttua. Minulla meni aikoinani n. 6 kk siihen, että aloin olla jokseenkin tasapainoisempi ja suunnilleen noin vuosi, että pystyin jo jonkinlaisiin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Kaikkien kanssa välini tuskin tulevat ikinä korjaantumaan mutta olen tehnyt sovun asian kanssa sekä sen, että heillä on oikeus pitää minut pois elämästään. Toimisin itsekin samoin, mikäli joku olisi käyttäytynyt itseäni kohtaan yhtä sairaalla tavalla kuin mitä käyttäydyin heitä kohtaan.

Sanoisin suoraan että en ole kiinnostunut ja sillä selvä. Jos tunteita ei ole niin sille ei voi mitään. En alkaisi tätä asiaa loputtomiin vatvomaan.

Jos uhkailee itsemurhalla niin sanoisin että valinta on sinun ja päätös aina henkilökohtainen. En ota siihen kantaa eikä se kuulu minulle. Teet ratkaisusi itse, tämä ei ole mikään hoitosuhde.

Tämä voi kuulostaa tylyltä mutta on eri asia auttaa hädässä olevaa kuin kuunnella ihmistä joka yrittää manipuloida toistuvasti niillä uhkauksilla. Se on minusta henkistä väkivaltaa, enkä voisi suostua sellaiseen.

Oletko koskaan sanonut hänelle suoraan, että haluat olla vain ystävä?

Tyyliin.

"Hei x.

Mulle on välillä tullut sellainen olo, että toivoisit meidän olevan enemmän, kuin ystäviä. Siksi haluaisin sanoa, että olet hyvä ystävä minulle, mutta en näe meitä muuna, kuin ystävinä."

Sanot vaan seuraavaksi että anna mennä. Tee tahtos, tapa ittes.

Aloittaja kirjoitti:

Kiitos todella paljon neuvoistanne ja kokemuksistanne! Kun itse on tämän ihmisen ystävänä ollut jo monta vuotta, tuntuu kamalalta ajatella jotain välien katkaisua, kun hän osaa olla myös todella empaattinen ja mukava, varsinkin kasvotusten. Mutta en kerta kaikkiaan käsitä noita hänen viestejään. Hän saattaa päivän aikana laittaa kymmeniä viestejä, enemmänkin, vaikka en hänelle vastaisikaan.

Ja se mikä mut kanssa herätti tajuamaan tämän tilanteen oudouden on se, kun häneltä on mennyt moniin muihin kavereihinsa välit. Hän aina osaa esittää vakuuttavasti oman näkökulmansa asioihin, että se hänen kaverinsa on se paha ihminen ja on käyttäytynyt väärin häntä kohtaan, mutta mistäs minä tiedän, mitä hän sille kaverille on sanonut. Hän on todella ankara ja mustavalkoinen tietyissä asioissa ja tuo jatkuva viestien lähettely muutenkin on varmasti käynyt monien hermoihin. Häneen oli jotkut sosiaalityöntekijät yhteydessä tässä hiljan, kun joku oli hänestä tehnyt huoli-ilmoituksen. Mutta ilmeisesti se ei ole mihinkään edennyt.

Päätin, että seuraavan kerran, kun puhuu mulle vähättelevään tai syyttelevään sävyyn tai uhkaa itsemurhalla, niin sanon hänelle suoraan asioista ja kehotan hakemaan apua soittamalla häkeen jos on akuutti tilanne päällä tai terveyskeskukseen, josta kyllä osataan ohjata hoitoon. Kun ei se mun tehtävä ole toimia hänen terapeuttinaan, eihän mulla ole siihen hommaan koulutusta.

On silmiä avartavaa nähdä muiden ajatuksia tästä tilanteesta, kun itse olen vain säälinyt häntä ja yrittänyt olla ystävä, kun on tuntunut väärältä jättää noin ongelmainen ihminen oman onnensa nojaan. Sekin ihmetyttää, kun hän on mulle sanonut, ettei hänellä ole muka muita kuin minut, vaikka todellisuudessa hänellä on kavereita ja ystäviä enemmän kuin mulla koskaan on ollut. Että onko hän jotenkin siinäkin pyrkinyt manipuloimaan mua, että jotenkin antaa mun olettaa, ettei hänellä ole muita ystäviä kuin minut, jotta en hänen elämästään katoaisi.

En usko, että hän tietoisesti minua manipuloi. Hän tuntuu niin vilpittömältä ja empaattiselta, että tuo käytös varmaan kumpuaa hänen omasta pahasta olostaan. Senkin takia on ollut vaikea vain hylätä häntä.

Joku sanoikin hyvin, että kyllä aikuisen ihmisen pitää osata pettymyksiä käsitellä ja ei se ole sitten mun syy, jos tekee sen itsemurhan. Totta kai se tulee satuttamaan, mutta jokainen tekee sen valinnan itse, eikä ketään voi auttaa, jos ei itsestä lähde sitä halua saada itselleen apua.

Tuota mä itsekin pelkään, tekeekö mulle tai puolisolleni jotain, jos asiat nyt kärjistyy, mutta sitten olen yhteydessä poliisiin, ei kai siinä muu auta.

Tulen infoamaan tilanteen edistymisestä, kun sellaista tapahtuu, mutta tämä keskustelu ja keskutelu vanhempieni kanssa on avannut mun silmiäni, miten hyväuskoinen olen ollut.

Jos et aio katkaista välejä, muista sanoa myös että välit menee poikki jos hän enää edes puolella sanalla kommentoi ulkonäköäsi tai sitä että haluaisi olla kanssasi. Parempi vaihtoehto olisi silti katkaista välit suoraan, kun hänellä on selkästi pakkomielle sinua kohtaan.

Kaikkein typerintä on antaa jonkun pompotella itseään tuollaisilla uhkauksilla.

Tarvittaessa välit on täysin katkaistava tuollaiseen manipulaattoriin ja hankittava lähestymiskielto jos muu ei auta.

Vaikuttaa kerrassaan sairaalta touhulta.

Tähän olisi kiva saada päivitystä

En tosiaan pistänyt välejä poikki tämän henkilön kanssa, koska olemme samassa työpaikassa. Nyt minulla on yli kuukauden sairausloma ja olen huojentunut, ettei tarvitse tuota tyyppiä nähdä yli kuukauteen. Sovittiin tosiaan keväällä että nähdään ihan vain kahvittelun merkeissä ja tyyppi saapui paikalle kännissä kuin käki ja valehteli että hän on muka jotain särkylääkettä ottanut kipuun ja että se tekee hänet sekavaksi. Keskuteltiin ja sain hänet lopulta myöntämään minulle, että hänellä on alkoholiongelma. Samalla kerroin kasvotusten että minulla ei ole häntä kohtaan tunteita ja hän vain itki siinä ja valitti ties mitä, niitä samoja asioita mitä on minulle valittanut. Sain hänet suostumaan hakemaan apua itselleen ja käsittääkseni hänellä on jotain tapaamisia ollut, mutta olen siitä huolimatta huomannut, että hän on välillä tullut krapulassa/pienessä humalassa töihin. Sen verran pitkään on tunnettu, että huomaan hänestä, jos hän on ottanut edes vähäsen.

No tässä ihan viime päivinä tyyppi taas pommitti mua viesteillä ja kun en vastannut, sieltä tuli niin ala-arvoista ja ilkeää viestiä minuun liittyen, että aloin oikeasti ajatella, että miten voin kutsua tuollaista ihmistä ystäväksi, joka on katkera mun parisuhteesta ja kun olen kertonut hänelle miten vaikea minun on olla sinut itseni kanssa, niin puhuu niin kuin mulla olisi kaikkien meidän työpaikan miespuolisten työkavereiden kanssa jotain juttua. Mä en ole elämässäni ollut kuin yhden ainoan ihmisen kanssa suhteessa ja se on nykyinen kumppanini, jonka kanssa ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä. Ja se että hän edelleen viestittelee äidilleni, vaikka sanoin hänelle taannoin, että lakkaa kutsumasta äitiäni anopiksi. Hänellekin on laittanut ihmeellisiä huomionhaku/uhriutumisviestejä kännissä, joita joudun äidilleni selittelemään hänen puolestaan.

Tämän viimeisimmän viestittelyn päätteksi laitoin hänelle viestin että sanat satuttivat minua ja etten alennu hänen tasolleen puhumaan hänestä yhtä rumasti kuin hän puhui minusta. Kehotin myös hakemaan apua itselleen. Seuraavana päivänä tyyppi laittaa viestiä, että on pahoillaan kun kiukuttelee minulle enkä ole sitä ansainnut. Siis ei mitään anteeksipyyntöä tai mitään. Siis mä en tuollaisia henkilökohtaisuuksiin menemisiä nyt kuittaa pelkäksi kiukutteluksi. Tyyppi luulee että mä siedän häneltä ihan mitä tahansa, ja tähän saakka olen sietänytkin. Ajattelin olla lukematta tyypin viestejä nyt tämän sairauslomani ajan ja katsoa sitten sen jälkeen, miten hän suhtautuu minuun kun palaan töihin.

Aina kun meillä on ollut joku yhteenotto, olen vain toitottanut, että ymmärrän, että hänen on paha olla ja etten hylkää häntä, ja hän lupaa hakea apua, parantaa tapansa, mutta silti tämä paskamainen käytös vain jatkuu. Nyt alan pikkuhiljaa tajuta, etten mä voi toimia minään hänen terapeuttinaan tai kynnysmattonaan. Mulla on sellainen periaate, etten mene henkilökohtaisuuksiin ikinä riidellessa ym. koska kukaan ei ansaitse sellaista, joten en mä voi sitten sietää samanlaista kohtelua itseäni kohtaan. Miettiköön nyt tekojaan. Jos yrittää yhteisten tuttujen kautta olla muhun yhteydessä niin sitten se on pakko hänelle sanoa, että meidän kaverisuhde on katkolla nyt. Yritän kehitellä tässä samalla suunnitelmaa, että työllistyisin johonkin muualle tai lähtisin opiskelemaan ihan että pääsisin tuosta tyypistä eroon ja voisin lopullisesti katkaista välit.