Lue keskustelun säännöt.
Aineenopettajaksi?
11.03.2021 |
Olen keski-ikäinen yliopistotutkinnon suorittanut sote-alan asiantuntija, joka on alkanut miettiä alan vaihtamista. Eniten kiinnostaisi aineenopettajan hommat lukiossa/yläasteella ja oppiaineista esim. uskonto, psykologia, filosofia, äidinkieli ja kirjallisuus, historia, yhteiskuntaoppi tai terveystieto.
Kertokaapa, ketkä tiedätte, hyviä ja huonoja puolia opiskelusta, työstä, työllisyystilanteesta, oppiaineyhdistelmistä yms. pohdintani tueksi.
Kommentit (69)
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin aloin epäilemään trollia. Ai että lääkäristä opettajaksi? Tuossa tilanteessa ihmisen pitäisi kyllä maksaa koulutuksensa kulut yhteiskunnalle.
Tunnen yhden lääkärin, joka vaihtoi jonnekin yhteiskuntatieteelliselle puolelle, aikoi tutkijaksi. Varmaankin about 5-6 vuotta teki niitä, kunnes kyllästyi perheellisenä ilmeisesti rahoituksen epävarmuuteen jne. Palasi takasin lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Nyt vasta huomasin, että ap kertoi aloituksen jälkeen olevansa lääkäri.
Jos näin on, niin luulisi, että terveystiedon ja biologian opetus sujuisivat helposti. Ja jos uskonnosta löytyy jo pätevyys, niin sitten sivuaineena vaikka psykologiaa ja filosofiaa. Psykologiassa on esim. neuropsykologian jakso, joka on lähellä lääketiedettä.
Oletko ajatellut, että voisit opettaa lääketiedettä?
Jos ap on sote-alalla, niin on kyllä tosi pitkä tie noiden mainittujen aineiden opettajaksi. Ensin pitää olla siitä opetettavasta aineesta tehtynä yliopistolla perus- ja aineopinnot (tähän menee pari vuotta) ja siihen päälle opettajan pedagogiset opinnot (vuosi). Peruskoulun tai lukion aineenopettajalla ei myöskään noissa mainituissa aineissa yleensä riitä töitä, jos on vain yhdessä aineessa opettajan pätevyys. Tulee olla pätevyys pariin kolmeen aineeseen ja nekin sillä tavalla fiksusti valittuja, että yhdistelmä on koulujen tarpeiden kannalta mielekäs, että kannattaa palkata ja saa riittävästi opetustunteja täyden palkan eteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin noin 40-v iässä asiantuntijasta aineenopettajaksi lukioon, jossa yhä olen. Taskussa oli siis aikanaan tehdyt aineenopettajan paperit. Virassa olen. Niitä tosiaan vaikea saada, kilpailu kovaa. Yhtä paikkaa joka meillä oli auki, oli hakemassa 25 pätevää ja jokunen epäpätevä. Mutta lukiossa työ on melko leppoisaa, opiskelijat eteenpäin pyrkiviä ja monet jopa haluavat oppia jotain (Vrt yläkoulu).
Jaa-a. Ei tuo 25 hakijaa per paikka kyllä kuulosta kovin kovalta kilpailulta. Olen yhteiskunnallisella alalla asiantuntijana järjestöpuolella ja sillä sektorilla julkisen puolen asiantuntijavirkaan voi aivan hyvin tulla 100 hakemusta, joista suurin osa päteviä ja 10 aivan järjettömän kovatasoista osaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Ihan megafeikki aloitus :D
Olisiko kenelläkään kokemuksia opon työstä eri asteilla? Entä työllistyminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että lääkäri haluaa opiskella 5 vuotta yliopistossa ja sitten kilpailla kymmenien ja satojen hakijoiden kanssa työpätkistä? Nyt voisi keksiä jotain parempaa.
Lääkäri ei myöskään ole sote-alan asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kenelläkään kokemuksia opon työstä eri asteilla? Entä työllistyminen?
Opojen työtilanne oli hyvä. Sitten koulutusmääriä nostettiin. Jos olet valmis aloittamaan sijaisuuksista, niitä löytyy, mutta yläkoulun opoksi ei oikein kukaan halua, vaan lukioon tai korkeakouluihin uraneuvojiksi (tms. Nimike)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin noin 40-v iässä asiantuntijasta aineenopettajaksi lukioon, jossa yhä olen. Taskussa oli siis aikanaan tehdyt aineenopettajan paperit. Virassa olen. Niitä tosiaan vaikea saada, kilpailu kovaa. Yhtä paikkaa joka meillä oli auki, oli hakemassa 25 pätevää ja jokunen epäpätevä. Mutta lukiossa työ on melko leppoisaa, opiskelijat eteenpäin pyrkiviä ja monet jopa haluavat oppia jotain (Vrt yläkoulu).
Jaa-a. Ei tuo 25 hakijaa per paikka kyllä kuulosta kovin kovalta kilpailulta. Olen yhteiskunnallisella alalla asiantuntijana järjestöpuolella ja sillä sektorilla julkisen puolen asiantuntijavirkaan voi aivan hyvin tulla 100 hakemusta, joista suurin osa päteviä ja 10 aivan järjettömän kovatasoista osaajaa.
Hah, kai sen asian noinkin voi nähdä. Onhan se todennäköisyys päästä neljä kertaa suurempi mutta on se silti aika perkeleen pieni :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihdoin noin 40-v iässä asiantuntijasta aineenopettajaksi lukioon, jossa yhä olen. Taskussa oli siis aikanaan tehdyt aineenopettajan paperit. Virassa olen. Niitä tosiaan vaikea saada, kilpailu kovaa. Yhtä paikkaa joka meillä oli auki, oli hakemassa 25 pätevää ja jokunen epäpätevä. Mutta lukiossa työ on melko leppoisaa, opiskelijat eteenpäin pyrkiviä ja monet jopa haluavat oppia jotain (Vrt yläkoulu).
Jaa-a. Ei tuo 25 hakijaa per paikka kyllä kuulosta kovin kovalta kilpailulta. Olen yhteiskunnallisella alalla asiantuntijana järjestöpuolella ja sillä sektorilla julkisen puolen asiantuntijavirkaan voi aivan hyvin tulla 100 hakemusta, joista suurin osa päteviä ja 10 aivan järjettömän kovatasoista osaajaa.
Hah, kai sen asian noinkin voi nähdä. Onhan se todennäköisyys päästä neljä kertaa suurempi mutta on se silti aika perkeleen pieni :D
Niin, onhan se todennäköisyys aika pieni kummassakin tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Nyt vasta huomasin, että ap kertoi aloituksen jälkeen olevansa lääkäri.
Jos näin on, niin luulisi, että terveystiedon ja biologian opetus sujuisivat helposti. Ja jos uskonnosta löytyy jo pätevyys, niin sitten sivuaineena vaikka psykologiaa ja filosofiaa. Psykologiassa on esim. neuropsykologian jakso, joka on lähellä lääketiedettä.
Oletko ajatellut, että voisit opettaa lääketiedettä?
Nuo olisivat varmasti luontevimmat aiempaa osaamista ja koulutustani ajatellen. Muut ehkä enemmän harrastuspuolen kiinnostuksia (esim. kirjallisuus).
Olen toki harkinnut myös lääketieteen opettamista ja jonkin verran sitä tehnytkin. Erikoistumisaikaan väikkäriä tehdessä toimin vajaan vuoden kliinisenä opettajana ja sen jälkeen vuosittain aina muutaman ryhmän kandeja ohjannut sairaalalla. Mukavaahan se on, kun opiskelijat on aikuisia ja äärimotivoituneita. Se vaan, jos päätyökseen tekisi, aika vahvasti linkittyy tutkijan hommiin (yliopisto-opettajien virat lääketieteessä), enkä tässä vaiheessa ainakaan ole suuremmin kiinnostunut jatkamaan väitöskirjaa pidemmälle. Mutta aika näyttää..
Aika erilaisena pidän tuota vaihtoehtoa koulumaailmaan verrattuna kuitenkin. Sinänsä tykkään lasten ja nuorten kanssa touhuamisesta, ja harrastuksena vedän useampaa nuorten ryhmää/joukkuetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä vilpitön neuvo: Älä edes mieti työtä opettajana.
Homma mennyt aivan totaalisesti vituralleen 10 viime vuoden aikana, jolloin oppilaista ja opiskelijoista tuli asiakkaita. Ja asiakashan on aina oikeassa, vaikka olisi aivan prkl:een väärässä.
Yläkoulun inkluusio ja oppilaiden kirjallinen arviointi. Siinä kaksi asiaa, jotka olisivat saaneet jäädä täysin kokeilematta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Nyt vasta huomasin, että ap kertoi aloituksen jälkeen olevansa lääkäri.
Jos näin on, niin luulisi, että terveystiedon ja biologian opetus sujuisivat helposti. Ja jos uskonnosta löytyy jo pätevyys, niin sitten sivuaineena vaikka psykologiaa ja filosofiaa. Psykologiassa on esim. neuropsykologian jakso, joka on lähellä lääketiedettä.
Oletko ajatellut, että voisit opettaa lääketiedettä?
Nuo olisivat varmasti luontevimmat aiempaa osaamista ja koulutustani ajatellen. Muut ehkä enemmän harrastuspuolen kiinnostuksia (esim. kirjallisuus).
Olen toki harkinnut myös lääketieteen opettamista ja jonkin verran sitä tehnytkin. Erikoistumisaikaan väikkäriä tehdessä toimin vajaan vuoden kliinisenä opettajana ja sen jälkeen vuosittain aina muutaman ryhmän kandeja ohjannut sairaalalla. Mukavaahan se on, kun opiskelijat on aikuisia ja äärimotivoituneita. Se vaan, jos päätyökseen tekisi, aika vahvasti linkittyy tutkijan hommiin (yliopisto-opettajien virat lääketieteessä), enkä tässä vaiheessa ainakaan ole suuremmin kiinnostunut jatkamaan väitöskirjaa pidemmälle. Mutta aika näyttää..
Aika erilaisena pidän tuota vaihtoehtoa koulumaailmaan verrattuna kuitenkin. Sinänsä tykkään lasten ja nuorten kanssa touhuamisesta, ja harrastuksena vedän useampaa nuorten ryhmää/joukkuetta.
Ap
Nyt tämä sote-asiantuntija meni aivan liian pitkälle, kun lääketieteen tohtoriksi muuttui. Sosionomi olisi vielä menetellyt, kun heitä on koulukuraattoreina.
Lääkärin kannattais hakeutua mieluummin koululääkäriksi tai varuskunnan lääkäriksi, jos nuorten kanssa pärjää kuin opettajaksi. Harrastuksissa nuoret ovat vapaaehtoisesti, koulussa eivät, ja sielläkin uskontoa pidetään yhtenä turhimmista aineista, eikä kirjallisuus siitä paljon parane. Mutta miten olisi liikunnan ja terveystiedon opetus vaikka kokeeksi sijaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vilpitön neuvo: Älä edes mieti työtä opettajana.
Homma mennyt aivan totaalisesti vituralleen 10 viime vuoden aikana, jolloin oppilaista ja opiskelijoista tuli asiakkaita. Ja asiakashan on aina oikeassa, vaikka olisi aivan prkl:een väärässä.
Yläkoulun inkluusio ja oppilaiden kirjallinen arviointi. Siinä kaksi asiaa, jotka olisivat saaneet jäädä täysin kokeilematta...
Lisätään tähän vielä nykyaikainen opetustila, jossa etevimmät oppivat avokonttorissa työskenteleviksi puhelinmyyjiksi.
Ap:llä voi olla hankala alkaa opettajaksi, kun käytännössä hän ei osaa oikeastaan mitään. Pitäisi ihan nollista aloittaa.
Se, että alla on joku käsienheiluttelututkinto huuhaa-alalta, ei paljon opetyössä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Nyt vasta huomasin, että ap kertoi aloituksen jälkeen olevansa lääkäri.
Jos näin on, niin luulisi, että terveystiedon ja biologian opetus sujuisivat helposti. Ja jos uskonnosta löytyy jo pätevyys, niin sitten sivuaineena vaikka psykologiaa ja filosofiaa. Psykologiassa on esim. neuropsykologian jakso, joka on lähellä lääketiedettä.
Oletko ajatellut, että voisit opettaa lääketiedettä?
Lääkärillä ei ole MITÄÄN pedagogista osaamista. Ja vähän hintsusti osaamista biologiastakin, se on muutakin kuin ihmiskehoa.
Uskonnon opettaja ei ole pätevä opettamaan psykologiaa ja filosofiaa. Myöskään lääkäri ei ole pätevä opettamaan neuropsykan kurssia.
Lääketiedettä opetetaan vain yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vilpitön neuvo: Älä edes mieti työtä opettajana.
Homma mennyt aivan totaalisesti vituralleen 10 viime vuoden aikana, jolloin oppilaista ja opiskelijoista tuli asiakkaita. Ja asiakashan on aina oikeassa, vaikka olisi aivan prkl:een väärässä.
Yläkoulun inkluusio ja oppilaiden kirjallinen arviointi. Siinä kaksi asiaa, jotka olisivat saaneet jäädä täysin kokeilematta...
Lisätään tähän vielä nykyaikainen opetustila, jossa etevimmät oppivat avokonttorissa työskenteleviksi puhelinmyyjiksi.
Onneksi itse työskentelen 1980-luvun rakennuksessa, jossa on oikeat luokkahuoneet! Miinuksena sitten sisäilmaongelma, mutta lievä sellainen. Vain osa koulusta on käyttökiellossa. Otan sen mieluummin kuin kolme luokallista oppilaita samaan tilaan kolmen opettajan yhteiseen opetukseen. Tsiisus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että ap ei ole lääkäri, vaan joku hoitotieteilijä.
Nyt vasta huomasin, että ap kertoi aloituksen jälkeen olevansa lääkäri.
Jos näin on, niin luulisi, että terveystiedon ja biologian opetus sujuisivat helposti. Ja jos uskonnosta löytyy jo pätevyys, niin sitten sivuaineena vaikka psykologiaa ja filosofiaa. Psykologiassa on esim. neuropsykologian jakso, joka on lähellä lääketiedettä.
Oletko ajatellut, että voisit opettaa lääketiedettä?
Nuo olisivat varmasti luontevimmat aiempaa osaamista ja koulutustani ajatellen. Muut ehkä enemmän harrastuspuolen kiinnostuksia (esim. kirjallisuus).
Olen toki harkinnut myös lääketieteen opettamista ja jonkin verran sitä tehnytkin. Erikoistumisaikaan väikkäriä tehdessä toimin vajaan vuoden kliinisenä opettajana ja sen jälkeen vuosittain aina muutaman ryhmän kandeja ohjannut sairaalalla. Mukavaahan se on, kun opiskelijat on aikuisia ja äärimotivoituneita. Se vaan, jos päätyökseen tekisi, aika vahvasti linkittyy tutkijan hommiin (yliopisto-opettajien virat lääketieteessä), enkä tässä vaiheessa ainakaan ole suuremmin kiinnostunut jatkamaan väitöskirjaa pidemmälle. Mutta aika näyttää..
Aika erilaisena pidän tuota vaihtoehtoa koulumaailmaan verrattuna kuitenkin. Sinänsä tykkään lasten ja nuorten kanssa touhuamisesta, ja harrastuksena vedän useampaa nuorten ryhmää/joukkuetta.
Ap
HÖPÖHÖPÖ. Joku etätyöhönsä väsynyt lyyli kokeilee tarinankerrontataitojaan.
0/5
Minä olen yläkoulun aineenopettaja. Palkassani on kaksi ikälisää, kaksi ylituntia ja luokavalvojalisä. Palkkani on 3600 e. Tuohon varmaan jokin ikälisä vielä joskus tulee, mutta ylitunteja eli opetettavia luokkia ei pysty enää lisäämään, koska se tarkoittaa niin suurta määrää lisää korjattavia kirjoitelmia, että kerta kaikkiaan ei riitä aika. Jokainen lisäluokka tarkoittaa 3–4 tuntia viikossa lisäopetusta ja noin 50 tuntia lisää korjaustyötä työpäivän päälle. Ehkä jokin valinnaisaine, jossa ei ole korjaamisvelvoitetta, voisi vielä hiukan nostaa palkkaa muutamalla kympillä.