Lue keskustelun säännöt.
Mies ei pelkää kauhuelokuvia tai pelästy niissä yhtään
11.03.2021 |
Onko tämä normaalia vai meneekö autismin puolelle? katsoimme Conjuring 2 ja The Nun ja olihan niissä kohtauksia missä oikein selkäpiitä karmi. Mies vain nauroi, että katso nyt miltä toikin näyttää, olisivat voineet laittaa valoja päälle kuvatessa enemmän. Kun joku juoksee vaikka pakoon niin mies kertoo kuinka olisi kannattanut juosta keittiöön, koska siellä on aina veitsiä ja jotain kättä pitempää, no niin katso nyt kuinka demoni sai kiinni.
Eikö autisteille ole normaalia, että eivät pysty tällaisiin samaistumaan vaan katsovat niitä vain analyyttisesti?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa The Nunissa oli kyllä saatu karmeaa tunnelmaa aikaiseksi, ne hautausmaan kellot jotka alkoivat kaikki soimaan, en todeksi tiedä mutta uskaltaisin veikata että sellaisia on ollut joskus menneisyydessä ihan oikeasti, jota on voinut soittaa jos on tullut haudatuksi vahingossa
Mitähän v i t t u a nyt taas? Ihan neutraali kommentti, ja menee hyväksyntään...
Nu.o kellot ovat tosi juttu. Ainakin 1800-luvun Englannissa niitä laitettiin h a u d o i l l e, ja joku on kai niin pelastettu kun oli ha u da.ttu e l ä v ä l tä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen autisti, ja minä kyllä pelkään yliluonnollisia kauhuelokuvia niin paljon, etten edes katso niitä.
Kuten eräs jo sanoi. Huumori voi olla puolustuskeino peloille tai sitten miehesi on realisti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen kaveri( tyttö), joka tykkäsi hirveästi kauhu elokuvista ja kirjoista. Hän luki niitä Stephen kingin kirjoja jo alaasteella, toi niitä kouluunkin ja luki niitä välitunnilla minulle. Kertoi myös itse keksimiään kauhujuttuja.
Hänestä oli hirvittävän hauskaa lukea kun vaikka kyniä työnnetään nenän kautta silmiin tai sisäelimiä revitään irti.Itse en voinut sietää tuollasia. Hän pakotti minut joskus katsomaan stephen kingin unensieppaaja elokuvan, kun se oli niin hyvä.
Koko elokuvan ajan mietin vain mikä sairas sekopää kaverini oikein on.
Kaverin huoneessa oli myös niitä unensieppaaja koristeita. Vieläkin ällöttää jos jossain sellaiseen törmään. Kerran näin jollain vanhalla naisella sellaisen tatuoinnin. Hyi.Itse epäilen, että kaverillani oli aspergin syndrooma. Sen lisäksi, että hän oli sairaalloisen kiinnostunut kauhujutuista hän osasi ulkoa kaikki pokemonit ja digimonit, muisti kaikki harry potter loitsut yms. Hänellä oli paljon kaikkea tuollaisia asioita joita osasi ulkoa ja keräili kaikenlaista.
Oli myös erittäin kömpelö ja käveli robottimaisesti.
Mitään tyttömäistä hänessä ei ollut. Ei koskaan puhuttu mistään ”tyttöjen” jutuista vaan aina hänen mielenkiinnon kohteistaan eli elokuvista ja kirjoista yms.
Kaverillani oli kuitenki erittäin hyvä huumorintaju ja hän oli älykäs. Näiden syiden takia viihdyin hänen kanssaan jotenkuten. Tykättiin myös joistain samoista bändeistä.Ikävintä kaverissani oli dominoiva luonne ja tietynlainen itsekeskeisyys.
Jos palstaa on uskominen, niin ilmiselvä narsisti.
Minä heittelin vastaavia kommentteja kun katsottiin tyttären (17) kanssa Annabelle
" Ai kun söpö nukke"
"ihanan kliseistä"
"oi kun pelottaa , saata minut vessaan"
"ÄITI!! OO HILJAA TAI MEE POIS!"
Tyttären mielestä oli hirmu pelottava, itse meinasin vaan nukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään pelkää jotain peikkoelokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Minä heittelin vastaavia kommentteja kun katsottiin tyttären (17) kanssa Annabelle
" Ai kun söpö nukke"
"ihanan kliseistä"
"oi kun pelottaa , saata minut vessaan"
"ÄITI!! OO HILJAA TAI MEE POIS!"
Tyttären mielestä oli hirmu pelottava, itse meinasin vaan nukahtaa.
Toi on tosi suututtavaa, kun toiset tuolleen pilaa elokuva-kokemuksen. Tämä on yksi syistä miksi minä tykkään mieluiten katsoa elokuvia yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, ja minä kyllä pelkään yliluonnollisia kauhuelokuvia niin paljon, etten edes katso niitä.
Jatkan vielä.
Olen esim. haaveillut katsovani The Nunin sen ilmestymisestä asti, mutta juuri ja juuri uskallan katsoa sen trailerin.
Saatan säihkähdellä, mutta eivät kauhuelokuvat varsinaisesti pelota tai saa mielikuvistusta laukkaamaan. Joskus 10 vuotiaana niitä pelkäsin, mutta sitten ne muuttuivat vain jänniksi ja lopulta myöhemmin tyhmiksi. Jotkut sarjat ja elokuvat ovat kylläkin tuottaneet ahdistusta, mutta niitä ei varmaan edes kauhuelokuviksi luokitella. Esimerkiksi Tresnobyl sarja sai minut todella ahdistuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei reagoi kuten minä = autistinen?
Tiedän useamman jotka reagoivat kauhuelokuviin nauramalla ja järkeilemällä eivätkä ole autistisia. Tuo on vain "selviytymiskeino" tai sitten ei ole yhtä eläytyvää sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaan muutama leffa kauhugenressä, jotka pelotti ja yksi niistä on Hereditary.
En itsekään kokenut tuossa Conjuring - saagassa mitään pelottavaa. The Nun lähinnä nauratutti. :)
Mutta tosiaan, ihmisiällä on monenlaisia kauhutiloja ja pelkoja.
Hereditary ja The Haunting of Hill House on ainoat kauhuleffat ja sarjat jotka minuakin pelottaneet vai pitäisikö sanoa järkyttänyt
Oi mielenkiintoista - pitää etsiä Hereditary jostain. Nimittäin luulin aina että pelkään kauhuleffoja, mutta en taida pelätäkään. Haunting of the Hill House oli mielestäni erittäin hyvä, mutta ei pelottava. Vain ekan jakson loppu säikäytti vähän. Muuten katselin sitä innolla, kuin kaunista kummitussatua.
Conjuring, Lights Out, Ritual olivat huonoja, eivät pelottavia. Sinisteriä mainostettiin järkyttävänä, minä haukottelin. The Others, Creep, Hush olivat hyviä, mutta en pelännyt. En siis taidakaan pelätä kauhua! :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen kaveri( tyttö), joka tykkäsi hirveästi kauhu elokuvista ja kirjoista. Hän luki niitä Stephen kingin kirjoja jo alaasteella, toi niitä kouluunkin ja luki niitä välitunnilla minulle. Kertoi myös itse keksimiään kauhujuttuja.
Hänestä oli hirvittävän hauskaa lukea kun vaikka kyniä työnnetään nenän kautta silmiin tai sisäelimiä revitään irti.Itse en voinut sietää tuollasia. Hän pakotti minut joskus katsomaan stephen kingin unensieppaaja elokuvan, kun se oli niin hyvä.
Koko elokuvan ajan mietin vain mikä sairas sekopää kaverini oikein on.
Kaverin huoneessa oli myös niitä unensieppaaja koristeita. Vieläkin ällöttää jos jossain sellaiseen törmään. Kerran näin jollain vanhalla naisella sellaisen tatuoinnin. Hyi.Itse epäilen, että kaverillani oli aspergin syndrooma. Sen lisäksi, että hän oli sairaalloisen kiinnostunut kauhujutuista hän osasi ulkoa kaikki pokemonit ja digimonit, muisti kaikki harry potter loitsut yms. Hänellä oli paljon kaikkea tuollaisia asioita joita osasi ulkoa ja keräili kaikenlaista.
Oli myös erittäin kömpelö ja käveli robottimaisesti.
Mitään tyttömäistä hänessä ei ollut. Ei koskaan puhuttu mistään ”tyttöjen” jutuista vaan aina hänen mielenkiinnon kohteistaan eli elokuvista ja kirjoista yms.
Kaverillani oli kuitenki erittäin hyvä huumorintaju ja hän oli älykäs. Näiden syiden takia viihdyin hänen kanssaan jotenkuten. Tykättiin myös joistain samoista bändeistä.Ikävintä kaverissani oli dominoiva luonne ja tietynlainen itsekeskeisyys.
Hyvä, että kaverisi pääsi eroon susta. Kuullostat huonolta kaverilta, siis todella huonolta.
Hereditary ei minusta ollut pelottava ollenkaan, sen yhden järkyttävän kohtauksen lisäksi. Sen sijaan Sinister ja Paranormal Activity (1) olivat järjettömän pelottavia. Varsinkin jälkimmäinen, koska mielikuvitukseni osaa tuottaa niin paljon pelottavampia asioita kuin tehosteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö televisiossa näkyvää liikkuvaa kuvaa pelätä?
Olen nainen, nauran kauhuelokuville. Nauran niille pahimmillekin, missä on sellaisia juttuja mitä tähän palstalle ei ole ok kirjoittaa.
Ne vaan ei oikein pelota, vaan se överi kauhu on koomisen näköistä.
Ihmisiä pelottaa erilaiset asiat, onhan erilaisia huumorintajujakin.
Olette erilaisia. Toinen pelkää eri asioita kuin toinen.
Mun mielestä esimerkiksi alkuperäinen Manaaja oli lähinnä koominen leffa, joku toinen taas saa tyyliin traumat siitä.
Sitten taas Paranormal Activity 1 vei multa yöunet pitkäksi aikaa koska se lietsoi mun pimeän ja yliluonnollisen pelkoa. Loput leffat taas vedettiin niin lekkeriksi, että pyörittelin silmiä ja hohottelin itekseni niitä katsoessa, ei voinut ottaa tosissaan...
Riippuu siis siitä, mikä on kunkin pelkojen kohde, miten hyvin pystyy samaistumaan leffan tunnelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen kaveri( tyttö), joka tykkäsi hirveästi kauhu elokuvista ja kirjoista. Hän luki niitä Stephen kingin kirjoja jo alaasteella, toi niitä kouluunkin ja luki niitä välitunnilla minulle. Kertoi myös itse keksimiään kauhujuttuja.
Hänestä oli hirvittävän hauskaa lukea kun vaikka kyniä työnnetään nenän kautta silmiin tai sisäelimiä revitään irti.Itse en voinut sietää tuollasia. Hän pakotti minut joskus katsomaan stephen kingin unensieppaaja elokuvan, kun se oli niin hyvä.
Koko elokuvan ajan mietin vain mikä sairas sekopää kaverini oikein on.
Kaverin huoneessa oli myös niitä unensieppaaja koristeita. Vieläkin ällöttää jos jossain sellaiseen törmään. Kerran näin jollain vanhalla naisella sellaisen tatuoinnin. Hyi.Itse epäilen, että kaverillani oli aspergin syndrooma. Sen lisäksi, että hän oli sairaalloisen kiinnostunut kauhujutuista hän osasi ulkoa kaikki pokemonit ja digimonit, muisti kaikki harry potter loitsut yms. Hänellä oli paljon kaikkea tuollaisia asioita joita osasi ulkoa ja keräili kaikenlaista.
Oli myös erittäin kömpelö ja käveli robottimaisesti.
Mitään tyttömäistä hänessä ei ollut. Ei koskaan puhuttu mistään ”tyttöjen” jutuista vaan aina hänen mielenkiinnon kohteistaan eli elokuvista ja kirjoista yms.
Kaverillani oli kuitenki erittäin hyvä huumorintaju ja hän oli älykäs. Näiden syiden takia viihdyin hänen kanssaan jotenkuten. Tykättiin myös joistain samoista bändeistä.Ikävintä kaverissani oli dominoiva luonne ja tietynlainen itsekeskeisyys.
Hyvä, että kaverisi pääsi eroon susta. Kuullostat huonolta kaverilta, siis todella huonolta.
Oliko tämä sarkasmia vai oletko tosissasi? Minkäkö olin tuossa suhteessa se ”huonompi”?
Millä tavalla olin huono?
Kun kerroin tuossa kaveristani en tarkoittanut, että KAIKKI kauhuelokuvista tykkäävät olisivat jotenkin erikoisia tms. Tiedän paljon muitakin kauhusta tykkääviä enkä pidä heitä mitenkään outoina.
Itseäni kauhuelokuvat ällöttää ei varsinaisesti pelota. Ja jokainen saa tykätä niistä elokuvista mistä tykkää. Ihan sama mulle.
Kun näin tämän aloituksen en voinut sille mitään , että kaverini tuli siitä mieleen. Kaikki kauhujutut ja autismiin viittavat tekstit tuovat vain jotain muistoja.
Kaverini oli todella omanlaatuinen tyyppi. Hän vaikutti elämässäni noin kahdeksan vuotta ja jäi todella mieleen.
8mm on pelottava koska se voisi olla todellista. Opetelkaa ihmiset katsomaan hyviä trillereitä.
Psykopatian oire.