Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut nauttia kateudesta
10.03.2021 |
Minulla meni pitkään huonosti. Synnyin epävakaisiin olosuhteisiin ja lapsuuteni oli muutenkin rankka. Nyt aikuisiällä, terapian ja muun tuen ansiosta, olen alkanut kukoistamaan. Minussa onkin paljon kykyjä, joista en tiennyt mitään. Pääsin jopa yliopistoon, kaikkien suureksi ihmeeksi. Laihduin myös yli 20 kiloa viime vuonna ja ulkonäköni on kohentunut. Kaikille vanhoille tutuille tämä ei tunnu sopivan. He jättävät minut monesti huomiotta, eivätkä onnittele tai kehu vaikka siihen olisi aihetta. Tiedän, että se johtuu kateudesta. Jollain ihmeellisellä tavalla nautin tilanteesta. Ennen minua säälittiin ja siksi sain myötätuntoa - ja joo, huomiota. Nyt saan kumpaakin paljon vähemmän. Ei se haittaa, päinvastoin. Tiedän, että vihdoinkin minulla menee hyvin. Elämäni rakentuu nyt uusille perustuksille
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikosta, että olet alkanut nauttia omasta kateuden tunteestasi muita kohtaan.
Niin minäkin. Minulle on käynyt näin. Kävin terapiassa pitkään, ja aloin tunnistamaan itsessäni vihaa, raivoa, kiukkua, kateellisuutta. Eivät ole sen ihmeellisempiä tunteita kuin ilo, kiitollisuus, hämmästys jne. Terve ihminen tunnistaa myös sen kateuden itsessään. kateus harvemmin pääsee myrkyttämään ihmistä, jos tunteen tunnistaa. Samoin kuin viha ei muutu katkeruudeksi niin helposti, jos sen tunnistaa ja mahdollisesti voi ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikosta, että olet alkanut nauttia omasta kateuden tunteestasi muita kohtaan.
Näin minäkin tulkitsin. Vain omista tunteistaan voi olla varma ja vain niitä voi kuvailla. Usein ajatellaan sellaisen olevan kateutta mikä on lähinnä ärtymystä toisen omahyväisyydestä tai silkkaa väsymyksestä kumpuavaa välinpitämättömyyttä tai turhautumista omasta tilanteesta. Kateus on usein sen henkilön keksintöä joka ajattelee että sitä tunnetaan häntä kohtaan.
Minä olen jotenkin pudonnut kelkasta. Mistä ap haluaisit niitä onnitteluja ja kehuja?
Siitäkö, että olet päässyt yliopistoon? Eikö yleensä onnitella, kun on se tutkinto valmis? En minä muista, että kukaan olisi kehunut tai onnitellut, kun pääsin yliopistoon. Lähinnä keskustelimme siitä, että miksi kukin valitsi minkäkin tiedekunnan. Keskustelimme niiden eroista ja mielenkiintoisista opinnoista.
Siitä, että ulkonäkösi on kohentunut? Minusta tuo olisi hyvinkin kiusallista, jos joku kehuisi/ onnittelisi minua siitä. haluan, että ihmiset keskittyvät minuun, eikä puhu minu ulkonäöstäni.
Laihtuminen: mielestäni on vielä tökerömpää kehua siitä, että joku on laihtunut. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Laihtumisessa kun on vielä se puoli, että joku voi laihtua sairauksien tähden, niin on todella parasta olla kehumatta sitä laihtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kadehdi ketään. Vain onnettomat ja rikkaat kadehtivat koska heillä ei ole koskaan tarpeeksi. Ovat sisimmissään tyytymättömiä 🤗
En usko että joku amerikkalainen miljonääri kadehtii lähiön yh:ta.
Lähiön yh:lla voi olla monta asiaa, joita miljonäärillä ei ole:
Ainoastaan todellisia ystäviä, lapsia, rakkaita sukulaisia, itsetunto, joka ei tarvitse omaisuutta jne.
Mikä on itsetunto joka ei tarvitse omaisuutta. En siltikään usko että kadehtii. Usein miljonääreillä on vilkas sosiaalinen elämä, ystäviäkin, lapsiakin.
Juu on vilkas sosiaalinen elämä, johon kuuluu myös hännystelijöitä. Myöskään mahdollisista kumppaneista ei voi olla varma, että ovatko osittain/kokonaan rahan perässä.
Itsellä on ystävinä pari miljonääriä. Se raha ei (Suomessa) tunnu tekevän yhtään onnellisemmaksi, jos vertaa ihmiseen, joka pystyy käymään töissä, elättämään itsensä ja perheensä. Ja vastaavasti se raha kun tuo niitä kielteisiä puolia myös siihen elämään.
Ja ei, en ole rahan tai omaisuuden vastainen. Olen kiitollinen siitä mitä on, ja mitä on tulossa. Tuo se raha turvaa ja varmuutta, mutta voi tuoda suruakin tullessaan.
Muistutan vielä; kun puhut yh:sta, niin se jo tuo esiin monta asiaa, joita ei kaikilla rahasta huolimatta ole: Hänellä on lapsia. Sille, joka lapsia toivoo, mutta ei saa, on lapsettomuus iso suru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kadehdi ketään. Vain onnettomat ja rikkaat kadehtivat koska heillä ei ole koskaan tarpeeksi. Ovat sisimmissään tyytymättömiä 🤗
En usko että joku amerikkalainen miljonääri kadehtii lähiön yh:ta.
Lähiön yh:lla voi olla monta asiaa, joita miljonäärillä ei ole:
Ainoastaan todellisia ystäviä, lapsia, rakkaita sukulaisia, itsetunto, joka ei tarvitse omaisuutta jne.
Mikä on itsetunto joka ei tarvitse omaisuutta. En siltikään usko että kadehtii. Usein miljonääreillä on vilkas sosiaalinen elämä, ystäviäkin, lapsiakin.
Juu on vilkas sosiaalinen elämä, johon kuuluu myös hännystelijöitä. Myöskään mahdollisista kumppaneista ei voi olla varma, että ovatko osittain/kokonaan rahan perässä.
Itsellä on ystävinä pari miljonääriä. Se raha ei (Suomessa) tunnu tekevän yhtään onnellisemmaksi, jos vertaa ihmiseen, joka pystyy käymään töissä, elättämään itsensä ja perheensä. Ja vastaavasti se raha kun tuo niitä kielteisiä puolia myös siihen elämään.
Ja ei, en ole rahan tai omaisuuden vastainen. Olen kiitollinen siitä mitä on, ja mitä on tulossa. Tuo se raha turvaa ja varmuutta, mutta voi tuoda suruakin tullessaan.
Muistutan vielä; kun puhut yh:sta, niin se jo tuo esiin monta asiaa, joita ei kaikilla rahasta huolimatta ole: Hänellä on lapsia. Sille, joka lapsia toivoo, mutta ei saa, on lapsettomuus iso suru.
Sorrut taas stereotypioihin että rikkaus on yhtä kuin pinnalliset ihmissuhteet ja onneton elämä. Ja vastaavasti köyhällä on parhaista parhaimmat ystävät ja kaikki on henkiseltä puolelta loistavasti. Kun oikeesti raha tuo onnea, on stressittömämpää elämää kun ei tarvitse huolehtia toimeentulosta. Toki voi lohduttaa köyhää ajatella noin.
Mikä on itsetunto joka ei tarvitse omaisuutta. En siltikään usko että kadehtii. Usein miljonääreillä on vilkas sosiaalinen elämä, ystäviäkin, lapsiakin.