Mitä olet viimeksi tehnyt sellaista, mitä "kaikki" neuvovat tekemään toisin ?
(Päätä itse keitä kuuluu "kaikkiin")
Tässäpä minun.
"Kaikki" aina sanovat, että keski-ikäisen tai sitä lähestyvän naisen pitäisi leikata hiuksensa lyhyiksi, no minä näin hieman yli nelikymppisenä päätin kasvattaa hiukseni vaihteestaan pitkiksi
Kommentit (12)
Kirjavat isokuvioiset tapetit. Joka huoneessa erilainen (tietenkin) ja tapetti on joka seinällä. En ole vielä kyllästynyt.
Aion säilyttää retrot muovimattoni.
Vierailija kirjoitti:
Otin koiran masentuneena ja työttömänä vaikka kaikki sanoivat että älä ota, älä ota et jaksa kuitenkaan.
Jaksoin kuitenkin. Itsestäni pidin lähes yhtä huonosti huolta kuin ennenkin mutta koiraan panostin ja samalla tuli käytyä ulkona muutakin kuin pakollisille työkkärin pupukursseille pari kertaa viikossa meno.
Tuosta nyt 6 vuotta aikaa.
Mitä kerroit kasvattajalle elämäntilanteestasi? Omasta mielestäni siis työttömyys ja masennus eivät ole esteitä jos rahaa ja jaksamista riittää tarpeeksi, mutta tuntuu että kasvattajat vaativat yli-ihmisiä...
Luin Koskelan murhaa käsittelevät pöytäkirjat. Tiedän, että ei olisi tavallaan kannattanut, mutta yritin tajuta, miten tuo oli mahdollista. En kyllä tajunnut.
En mennyt hanttihommiin vaikka moni oli sitä mieltä, että jotain työtä pitää tehdä.
Menin naimisiin pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjavat isokuvioiset tapetit. Joka huoneessa erilainen (tietenkin) ja tapetti on joka seinällä. En ole vielä kyllästynyt.
On niin outoa ajatella, että "kyllästyt äkkiä". Nopeammin kyllästyy valkoisiin seiniin eikä sitä kukaan kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin koiran masentuneena ja työttömänä vaikka kaikki sanoivat että älä ota, älä ota et jaksa kuitenkaan.
Jaksoin kuitenkin. Itsestäni pidin lähes yhtä huonosti huolta kuin ennenkin mutta koiraan panostin ja samalla tuli käytyä ulkona muutakin kuin pakollisille työkkärin pupukursseille pari kertaa viikossa meno.
Tuosta nyt 6 vuotta aikaa.
Mitä kerroit kasvattajalle elämäntilanteestasi? Omasta mielestäni siis työttömyys ja masennus eivät ole esteitä jos rahaa ja jaksamista riittää tarpeeksi, mutta tuntuu että kasvattajat vaativat yli-ihmisiä...
Kerroin rehellisesti tilanteeni, kasvattaja oli hyvin ymmärtäväinen ihminen.
Opiskelin "käsienheiluttelun" maisteriksi. Hyvin menee työelämässä, vaikka vanhat patut muuta povasivat.
En painostanut toista väkisin jatkamaan suhteessa ja keskustelemaan asioista
. Ystäväni neuvot olivat sellaisia, että naisen vastuulle kuuluu tunne- ja keskusteluyhteys koska miesraukat ei osaa. Kyllä ne osaa, jos haluavat opetella. Jos päättää olla opettelematta, samalla päättää pilata suhteensa.
Otin koiran masentuneena ja työttömänä vaikka kaikki sanoivat että älä ota, älä ota et jaksa kuitenkaan.
Jaksoin kuitenkin. Itsestäni pidin lähes yhtä huonosti huolta kuin ennenkin mutta koiraan panostin ja samalla tuli käytyä ulkona muutakin kuin pakollisille työkkärin pupukursseille pari kertaa viikossa meno.
Tuosta nyt 6 vuotta aikaa.