Lue keskustelun säännöt.
Te joilla ala-aste ikäisiä lapsia
10.03.2021 |
Kun lastenne kavereita käy kylässä, mitä lapset yleensä puuhaavat? Kun aloittavat leikin tai vaikka elokuvan katsomisen, niin jaksavatko keskittyä siihen yhteen tekemiseen kuinka kauan?
Itse olen ihmetellyt sitä, kun molempien lasten kaverit eivät tunnu pystyvän tekemään yhtä asiaa muutamaa minuuttia kauempaa.
Aloittavat jonkin leikin, kohta kaveri jo huudahtaa että mennään piirtämään. Kynät ja paperit saatu just ja just esille kun pitääkin päästä ulos. Ulkovaatteiden pukemiseen menee enemmän aikaa kuin siihen, mitä siellä ulkona ovat eli melkein saman tien takaisin sisälle. Omat lapset yrittää ehdottaa, että miksi ei jatketa sitä leikkiä kun eihän ehditty sitä kunnolla edes aloittaa. Leikki jatkuu ja heti kohta kaveri tulee sieltä lasten huoneesta pois ja haluaakin nyt leikkiä kissan kanssa. Sitten haluaa pelata lautapelejä. Haluaa ehdottomasti valita jonkun elokuvan, mutta alkumusiikkia pidemmälle ei jaksa katsoa.
Näillä lapsilla tuntuu olevan aivan älytön kiire ehtiä tehdä 100 eri asiaa ennen kuin pitää lähteä kotiin. Käyvät aivan kierroksilla koko ajan, kyselevät kauanko vielä voivat olla ennenkuin äiti tulee hakemaan, ja hirveä hoppu jatkuvasti. Kun se äiti sitten kurvaa pihaan alkaa valitus miten ei ehditty mitään tekemään että saisko olla pidempään.
Onko tätä ilmiötä muut huomanneet tai esiintyykö teillä? Mikähän tälläistä käytöstä aiheuttaa? Omat lapset eivät aina edes jaksa enää kavereita meille ottaa kun saavat paremmin leikittyä keskenään kuin kavereiden kanssa.
Kun omat lapset ovat kavereillaan, olen kysynyt ovatko samanlaisia kotona niin kyllä ovat kuulemma.
Onko lasten elämäkin niin aikataulutettua nykyisin vai mitä ihmettä? Muistan itse lapsuudesta kuinka ystävän kanssa saatettiin useampi tunti leikkiä sitä samaa leikkiä, ja seuraavana päivänä jatkettiin sitä jos oli aivan huippu hyvä leikki. Olen syntynyt 1991.
Kyseessä 7- ja 9-vuotiaita lapsia.
Kommentit (85)
Koulussa keskittymiskyvyttömyys on ihan oikea ongelma. Näistä keskittymiskyvyttömistä lapsista tulee ensin samanlaisia teinejä ja sitten samanlaisia aikuisia. Valitettavasti nykyinen työelämä tarjoaa vain vähän sellaisia työtehtäviä, joissa riittää 2 minuutin keskittymiskyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Vierailija kirjoitti:
Koulussa keskittymiskyvyttömyys on ihan oikea ongelma. Näistä keskittymiskyvyttömistä lapsista tulee ensin samanlaisia teinejä ja sitten samanlaisia aikuisia. Valitettavasti nykyinen työelämä tarjoaa vain vähän sellaisia työtehtäviä, joissa riittää 2 minuutin keskittymiskyky.
Toinen ongelma on myös se, että lapset ei osaa tehdä mitään ilman aikuisen ohjaamista ja soppa on valmis. Osa riekkuu ja osa istuu sormi nenässä. Näkyy myös työelämässä.
Meillä nyt ei todellakaan lapset kyläile. Ulkona tapaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäjännitteisyys nolla. Ehkä kotona vaan surffaavat kanavalta ja laitteelta toiselle. Tuollaista kai se luokkaopetuksessakin on nykyään. Nykylapsille jo puoli sivua oppikirjan lukemista on liikaa.
Edelleenkin ryhmissä on erilaisia lapsia. Ei ole mitään yhtä määritelmää nykylapsistakaan. Joku kysyin hyvin pätkiikö muisti...oliko esim teidän luokalla vain yhdellä tavalla toimivia lapsia?
Aloittajalta haluaisin kysyä harrastaako lapsenne jotain mistä he voisivat löytää enemmän saman henkistä seuraa?
Kaikki lapset olivat ja ovat erilaisia. Ei ole yhtä muottia, mihin jokaisen tulisi sopia. En kuitenkaan muista luokallani olleen sellaisia lapsia, jotka eivät olisi jaksaneet leikkiä samaa leikkiä tai pelata samaa peliä koko välitunnin ajan (joka kesti siis 15min ja ruokavälkkä kauemmin). Syntymäpäivillä oltiin jokaisen luona liki koko luokka, enkä sieltäkään sellaista muista, että jonkun olisi pitänyt saada koko ajan vaihtaa tekemistä.
Lapseni kulkevat harrastamassa kyllä. Ei sieltä toistaiseksi ole sellaista kaveria löytynyt, jonka olisivat kutsuneet kylään tai saaneet kutsun johonkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Mutta et ole koskaan itse mennyt leikkiin mukaan? Jotkut vielä kaipaa ohjattua tekemistä? Ei alakouluikäiset ole vielä mitään pikkuaikuisia. Heidänhän tulisi vielä viettää suurin osa ajastaan aikuisten seurassa. Lasten kaverit sinulle lapsenvaiheja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Ei tuon ikäisen vielä pärjää omillaan. Siellä karkkihyllylläkin pitää ohjata sitä lasta, jos varmaksi tietää että lapsi ei esim kyseistä karkkia syö. Jos leikit ei suju...se ei ole lasten tai ajanhengen vika vaan se esimerkki puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Ei tuon ikäisen vielä pärjää omillaan. Siellä karkkihyllylläkin pitää ohjata sitä lasta, jos varmaksi tietää että lapsi ei esim kyseistä karkkia syö. Jos leikit ei suju...se ei ole lasten tai ajanhengen vika vaan se esimerkki puuttuu.
Niin ja se vastuu on aina sillä läsnä olevalla aikuisilla. Kaikkihan me samassa veneessä ollaan, mutta nyt ajanhenkenä näyttää olevan muiden haukkuminen netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oli 21, kun sai ekan lapsensa...ja asuu Keravan lähiöissä?
En tunnista kuvattua ilmiötä omien lasten kaveripiiristä. Kaverit voi jakaa kahteen porukkaan: niihin, joiden kanssa syntyy pitkiä ja mielikuvitusrikkaita leikkejä, ja niihin, jotka haluaisivat vain pelata tai katsoa YouTubea. Jälkimmäiset kyllä valittavat jokaiseen leikin yritykseen 5 minuutin sisään että tämä on tylsää ja tehdään jotain muuta, mutta mitään päätöntä häseltämistä homma ei varsinaisesti ole. Kyse on vain kyvyttömyys/haluttomuus normaaliin leikkimiseen. Samat kaverit jos tulevat käymään meillä silloin kun on pelipäivä, niin ei ole havaittavissa mitään ongelmia keskittymisen kanssa. Pelaaminen sujuu keskeytyksettä vaikka tuntikausia .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Mutta et ole koskaan itse mennyt leikkiin mukaan? Jotkut vielä kaipaa ohjattua tekemistä? Ei alakouluikäiset ole vielä mitään pikkuaikuisia. Heidänhän tulisi vielä viettää suurin osa ajastaan aikuisten seurassa. Lasten kaverit sinulle lapsenvaiheja?
No höpö höpö nyt. Ei todellakaan kuulu aikuisen istua kolmasluokkalaisten kanssa leikkimässä leluilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap oli 21, kun sai ekan lapsensa...ja asuu Keravan lähiöissä?
Olin 20 enkä asu pääkaupunkiseudulla saatika missään lähiössä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista kuvattua ilmiötä omien lasten kaveripiiristä. Kaverit voi jakaa kahteen porukkaan: niihin, joiden kanssa syntyy pitkiä ja mielikuvitusrikkaita leikkejä, ja niihin, jotka haluaisivat vain pelata tai katsoa YouTubea. Jälkimmäiset kyllä valittavat jokaiseen leikin yritykseen 5 minuutin sisään että tämä on tylsää ja tehdään jotain muuta, mutta mitään päätöntä häseltämistä homma ei varsinaisesti ole. Kyse on vain kyvyttömyys/haluttomuus normaaliin leikkimiseen. Samat kaverit jos tulevat käymään meillä silloin kun on pelipäivä, niin ei ole havaittavissa mitään ongelmia keskittymisen kanssa. Pelaaminen sujuu keskeytyksettä vaikka tuntikausia .
No mutta tuohan kuulostaa jo kuitenkin siltä, mitä sen pitäisi ollakin. Tehtiinpä mitä hyvänsä, sitä tehdään. Ei se, että kerran tai pari vaihdetaankin tekemistä lyhyen ajan sisään ole vielä mitään sen rinnalla, jos ei kyetä tuntien aikana päättämään, mitä tehdään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista kuvattua ilmiötä omien lasten kaveripiiristä. Kaverit voi jakaa kahteen porukkaan: niihin, joiden kanssa syntyy pitkiä ja mielikuvitusrikkaita leikkejä, ja niihin, jotka haluaisivat vain pelata tai katsoa YouTubea. Jälkimmäiset kyllä valittavat jokaiseen leikin yritykseen 5 minuutin sisään että tämä on tylsää ja tehdään jotain muuta, mutta mitään päätöntä häseltämistä homma ei varsinaisesti ole. Kyse on vain kyvyttömyys/haluttomuus normaaliin leikkimiseen. Samat kaverit jos tulevat käymään meillä silloin kun on pelipäivä, niin ei ole havaittavissa mitään ongelmia keskittymisen kanssa. Pelaaminen sujuu keskeytyksettä vaikka tuntikausia .
No mutta tuohan kuulostaa jo kuitenkin siltä, mitä sen pitäisi ollakin. Tehtiinpä mitä hyvänsä, sitä tehdään. Ei se, että kerran tai pari vaihdetaankin tekemistä lyhyen ajan sisään ole vielä mitään sen rinnalla, jos ei kyetä tuntien aikana päättämään, mitä tehdään.
Ap
Sinäkö sen määrittele miten asioiden pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Mutta et ole koskaan itse mennyt leikkiin mukaan? Jotkut vielä kaipaa ohjattua tekemistä? Ei alakouluikäiset ole vielä mitään pikkuaikuisia. Heidänhän tulisi vielä viettää suurin osa ajastaan aikuisten seurassa. Lasten kaverit sinulle lapsenvaiheja?
No höpö höpö nyt. Ei todellakaan kuulu aikuisen istua kolmasluokkalaisten kanssa leikkimässä leluilla.
Ap
Oletko tosissasi?🤣 Aikuisen ei kuulu istua leikkimään lasten kanssa ja näyttää esimerkkiä, jos se tekeminen ilman esimerkkiä on päätöntä koheltamista?! Minkä ikäisten lasten kanssa aikuisten ei enää kuulu leikkiä? Alakouluikäisen voi jo heittää ilmaan, eikä koppi tarvitse ottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista kuvattua ilmiötä omien lasten kaveripiiristä. Kaverit voi jakaa kahteen porukkaan: niihin, joiden kanssa syntyy pitkiä ja mielikuvitusrikkaita leikkejä, ja niihin, jotka haluaisivat vain pelata tai katsoa YouTubea. Jälkimmäiset kyllä valittavat jokaiseen leikin yritykseen 5 minuutin sisään että tämä on tylsää ja tehdään jotain muuta, mutta mitään päätöntä häseltämistä homma ei varsinaisesti ole. Kyse on vain kyvyttömyys/haluttomuus normaaliin leikkimiseen. Samat kaverit jos tulevat käymään meillä silloin kun on pelipäivä, niin ei ole havaittavissa mitään ongelmia keskittymisen kanssa. Pelaaminen sujuu keskeytyksettä vaikka tuntikausia .
No mutta tuohan kuulostaa jo kuitenkin siltä, mitä sen pitäisi ollakin. Tehtiinpä mitä hyvänsä, sitä tehdään. Ei se, että kerran tai pari vaihdetaankin tekemistä lyhyen ajan sisään ole vielä mitään sen rinnalla, jos ei kyetä tuntien aikana päättämään, mitä tehdään.
Ap
Sinä istut vieressä laskemassa kuinka monta kertaa tunnin sisällä sitä tekemistä vaihdetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.google.fi/search?client=safari&channel=iphone_bm&source=hp&…
Tuossa aloittajalle vähän lukemista sen oman pienen kuplan ulkopuolelta.
Ei kai se nyt temperamentista johdu, jos ei malta tehdä mitään asiaa kuin pienen hetken?
Itse veikkaan ennemmin jo ketjussa mainittuja opittuja tapoja pystyä keskittymään, jos aikuisten kiire tarttuu lapseen.Ap
Kaikkien arki on samanlaista ja kaikki lapset tulee samanlaisista ympäristöistä? Vai teidän elämä poikkeaa muiden elämästä? Kaikkien lasten kavereiden kanssa kaikki on samanlaista? Onpa teillä käynyt huono tuuri.
Jos puhuisin vain yhdestä lapsesta, en koko aloitusta olisi tehnyt. Puhun kuitenkin neljästä eri kaverista, joista jokainen enemmän tai vähemmän kuvailemani tyyppi. Siksi halusinkin nostaa keskustelua aiheesta, onko muut huomanneet samaa vai onko meillä käynyt sitten "huono tuuri" (sinun sanojasi, ei minun).
Vai onko joku oikeasti sitä mieltä, että on jotenkin parempi jos kolmen tunnin aikana sännätään paikasta toiseen mitään kunnolla tekemättä kuin että sen kolmen tunnin aikana on voitu leikkiä niin hyvää leikkiä, että kun joutuu lähtemään kotiin niin lapsia harmittaa ennemmin kesken jäänyt leikki kuin se, että mitään ei keretty tekemään?
Ap
Jotenkin on parempi, että asioissa on tasapaino, ei esim keskittytä vain yhteen asiaan vaan se leikki ikään kuin leviää, mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan. Vapaaluovuus, eikä vain jotain kaavaa että nyt tehdään tätä kun kerran aloitettiin. Olen omien lasteni ja kavereiden kesken huomannut sen, että he osaa keskustella. Jos joku ehdottaa jotain muuta sitä yhdessä mietitään hetki. Puuttuisiko sinun lapsilta taito puuttua siihen tilanteeseen? Siitä voisitte vielä keskustella, että he voisivat itsekin olla aktiivisia toimijoita, eikä olla vain passiivisina tilanteen vietävissä? Ja miten sinä olet tilanteeseen puuttunut? Kyllähän tuon ikäiset vielä sitä ”hellää”ohjausta kaipaa. (ei mitään komtamista kuitenkaan)Teidän koti, teidän ”säännöt”
Kyllä, tasapaino olisi hyvä. Haluan huomauttaa, että ideaali ei olisi mielestäni leikkiä 3 tuntia yhtä leikkiä, otin sen vain esimerkiksi. Kun jokin leikki aloitetaan, sehän parhaimmillaan kasvaa ja paikka missä sitä leikitään, vaihtuu myös (huoneesta toiseen, sisältä ulos ja toisinpäin), mutta että siinä vain muuttuu paikka ja leikin luonnekin jopa. Ei että ei kyetä sitä leikkiä nimenomaan kasvattamaan huippuunsa, vaan jo lelun valittuaan iskeekin hinku mennä piirtämään, kynät otettua esille juostaan ulos ja ulos päästyä tekeekin mieli mennä sisälle hoitamaan kissaa josta taas saadaankin idea katsoa kissa-aiheinen elokuva, mutta jota ei jakseta katsoa minuuttiakaan.
Olen sanonut siinä vaiheessa, kun näyttää taas siltä että menee yhdeksi sinkoiluksi ja vaikeudeksi aloittaa mitään, että nyt joko menette leikkimään niillä leluilla tai ulos. Joko tai, mutta siellä pysytte nyt seuraavan vartin ainakin. Yleensä tässä vaiheessa alkaa nämä kaveritkin malttaa touhuta sitä tiettyä asiaa, eli varmaan tuon ikäiset (7 ja 9) jotkut kaipaavat vielä ohjattua tekemistä. Jos saavat itse päättää, seuraa samanlainen valinnan vaikeus kuin karkkihyllyllä, että ei vain pysty valitsemaan yhtä.
Ap
Mutta et ole koskaan itse mennyt leikkiin mukaan? Jotkut vielä kaipaa ohjattua tekemistä? Ei alakouluikäiset ole vielä mitään pikkuaikuisia. Heidänhän tulisi vielä viettää suurin osa ajastaan aikuisten seurassa. Lasten kaverit sinulle lapsenvaiheja?
No höpö höpö nyt. Ei todellakaan kuulu aikuisen istua kolmasluokkalaisten kanssa leikkimässä leluilla.
Ap
Oletko tosissasi?🤣 Aikuisen ei kuulu istua leikkimään lasten kanssa ja näyttää esimerkkiä, jos se tekeminen ilman esimerkkiä on päätöntä koheltamista?! Minkä ikäisten lasten kanssa aikuisten ei enää kuulu leikkiä? Alakouluikäisen voi jo heittää ilmaan, eikä koppi tarvitse ottaa?
Sanotaanko vaikka näin että 9-vuotias kyllä osaa leikkiä ilman, että aikuinen pitää kädestö kiinni, ellei kotona ole opetettu siihen että koskaan ei joudu yksin, sisarusten tai kavereiden kanssa leikkiä.
Ap
Ap voisi ottaa yhteyttä iltapäivälehtiin ja tehdä jutun onko lapsesi aina leikkinyt väärin.
Edelleenkin ryhmissä on erilaisia lapsia. Ei ole mitään yhtä määritelmää nykylapsistakaan. Joku kysyin hyvin pätkiikö muisti...oliko esim teidän luokalla vain yhdellä tavalla toimivia lapsia?
Aloittajalta haluaisin kysyä harrastaako lapsenne jotain mistä he voisivat löytää enemmän saman henkistä seuraa?