G: muita joita ITKETTÄÄ kaikki fitnessmalli kuvat? Kun itse ei näytä

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta läski. Se on sun omista valinnoista kiinni tippuuko paino vai ei. Ja kyllä, turha alkaa länkyttää siitä että ylipainoon ei voi itse vaikuttaa. Ihan itse sää sitä ruokaa suuhun tunget.

Tämä on turhan kovasti ilmaistu, mutta totta. 

Kuvien kadehtimista en ymmärrä, niitähän voi muokata mielin määrin. Fitness-touhuista ajattelen, että se ei ole pitkälle vietynä ollenkaan terveellistä. Tiukka dieettaaminen sekoittaa naisen hormonitoimintaa, mikä voi johtaa pysyviin ongelmiin mm. kilpirauhasen toimintaan liittyen.

Sopivasti treeniä ja itselle sopiva ruokavalio, lepoa unohtamatta. Ne riittävät hyvään oloon ja sitä myöten hyvältä näyttämiseen.

No ei itketä. En muutenkaan vertaa itseäni urheilijoihin, jotka treenaavat hulluna ja näkevät tuossa e.m. lajissa kirjaimellisesti nälkää. Vahvuuteni on ihan muualla kuin sixpackissa ja niin varmaan sinunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on tuon "vaikka kuinka yrittää" -asian kanssa? Fitnessmallit treenaavat yleensä 10-12 kertaa viikossa ja harjoituksissa ei vain oleskella salilla, vaan vedetään kipurajan tuntumassa ja ylikin.

Käyn joka päivä vauvan kanssa Vaunulenkillä ja yritän pitää kalorit 1500 päivässä. Mitään ei tapahdu.

Luultavasti syöt aivan liian vähän ja keho on säästöliekillä. Kannattaa laskea energiantarvelaskurilla oma energiantarve painon ja liikunnan mukaan ja sitten vähentää siitä noin 400-500kaloria ettei tuu liian tiukkaa tahtia. Eli nosta kalorit reilusti yli 2000!

Ite oon laihduttanu nyt 10kg ja paino junnas paikallaan kun söin liian vähän. Heti kun nostin energiansaanista nii alko tapahtuu jotain :)

No ei syö liian vähän, kun kertoo ahmivansa!

Mä olin kans hyvässä kunnossa, muutama mallikeikkakin aikoinaan vaikk alle 170 cm. Sit kun täytti 37 v se lihominen alkoi, välillä pitkillä dieeteillä saa lähes normipainoon, mutta sitten taas alkaa lihoa. Kroppa on jo liian kankea joogaan, ja polvissa kulumaa että juokseminen ei onnistu. On muutama perinnöllinen sairaus joihin pitää syödä aineenvaihduntaa hidastavia lääkeitä. Vaihdevuodet. Mitä mä teen?

N50

En halua näyttää fitnessmallilta. 

Haluan näyttää balettitanssijalta. Pitkä, hoikka, äärimmäisen notkea, äärimmäisen hyvä koordinaatio.

Eräs urheilulääkäri totesi, että baletti on rankempi ammatti kuin mikään urheilulaji (jalkapallo, maratonjuoksu, yleisurheilu). 

Pelkkä laihduttaminen ei tee kenestäkään fitnessmallia. Sinuna keskittyisin ensin rakentamaan lihasta siihen kroppaan.

Aika suuri osa miehistä ei pidä fitness-mallityypistä ollenkaan.

Minä en ainakaan viehäty tuosta lookista.

Ne kisakuvathan otetaan kaiken muun päälle vielä rajussa nestehukassa.

Kuvankäsittelyllä tehdään temput päälle.

Ongelmasyömiseen (pihtaaminen ja bingettäminen) voi ja täytyy hakea apua. Psykoterapia voi auttaa kehonkuvan ongelmien kanssa.

Parasta olisi lopettaa photoshop-misujen katselu nyt ihan ensiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Aloin liikkumaan vapaa-ajalla vasta 19 vuotiaana, kun aloin laskemaan kaloreita. En nauttinut liikunnasta.

Sitä ennen en harrastanut mitään liikuntaa, pois lukien pakollinen koululiikunta.

Liikunta minulla liittyy aina siihen, kuinka monta kaloria se kuluttaa. Se mielihyvä tulee siitä kulutuksesta. Liikunta on pakko, jos haluaa esim. Syödä jotain 200 kcal edestä /kuluttaa sen. Siitä tulee huono olo, mutta pakko.

Siksi mun lapset harrastaa liikuntaa ohjattuna. (pois lukien tämä korona aika) en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minä

Ap

Ahdisti ennen, vaan ei enää kun aloitin kuntosalitreenaamisen ja aktiivisen liikunnan itsekin. Itse tosin olen kaukana noista fitness-pimujen ulkonäöstä, mutta ne ovat alkaneet toimia motivaattoreina omalle treenille. En kadehdi, ihailen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Aloin liikkumaan vapaa-ajalla vasta 19 vuotiaana, kun aloin laskemaan kaloreita. En nauttinut liikunnasta.

Sitä ennen en harrastanut mitään liikuntaa, pois lukien pakollinen koululiikunta.

Liikunta minulla liittyy aina siihen, kuinka monta kaloria se kuluttaa. Se mielihyvä tulee siitä kulutuksesta. Liikunta on pakko, jos haluaa esim. Syödä jotain 200 kcal edestä /kuluttaa sen. Siitä tulee huono olo, mutta pakko.

Siksi mun lapset harrastaa liikuntaa ohjattuna. (pois lukien tämä korona aika) en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minä

Ap

Hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Ahdisti ennen, vaan ei enää kun aloitin kuntosalitreenaamisen ja aktiivisen liikunnan itsekin. Itse tosin olen kaukana noista fitness-pimujen ulkonäöstä, mutta ne ovat alkaneet toimia motivaattoreina omalle treenille. En kadehdi, ihailen.

Kiitos tiedosta, mutta mua ne vaan itkettää ja ahdistaa, ei motivoi yhtään,päinvastoin. Ap

Huoh. Itkettääkö myös uutiset siitä että joku on lääkäri kun et itse ole valmistunut lääkäriksi? Tai kun joku voitti vaikka jonkun taidepalkinnon kun et osaa itse piirtää ollenkaan?

Miksi ihmeessä itkeä siitä että muut on saavuttaneet asioita joiden eteen ei ole itse tehnyt mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Aloin liikkumaan vapaa-ajalla vasta 19 vuotiaana, kun aloin laskemaan kaloreita. En nauttinut liikunnasta.

Sitä ennen en harrastanut mitään liikuntaa, pois lukien pakollinen koululiikunta.

Liikunta minulla liittyy aina siihen, kuinka monta kaloria se kuluttaa. Se mielihyvä tulee siitä kulutuksesta. Liikunta on pakko, jos haluaa esim. Syödä jotain 200 kcal edestä /kuluttaa sen. Siitä tulee huono olo, mutta pakko.

Siksi mun lapset harrastaa liikuntaa ohjattuna. (pois lukien tämä korona aika) en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minä

Ap

Hae apua.

Mistä? Miten saan ihmiset lopettamaan leuhkimisen, kuinka he ovat täydellisiä ja osaavat liikkua ja syödä täydellisesti.

Ap

En edes haluaisi näyttää niiltä. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Aloin liikkumaan vapaa-ajalla vasta 19 vuotiaana, kun aloin laskemaan kaloreita. En nauttinut liikunnasta.

Sitä ennen en harrastanut mitään liikuntaa, pois lukien pakollinen koululiikunta.

Liikunta minulla liittyy aina siihen, kuinka monta kaloria se kuluttaa. Se mielihyvä tulee siitä kulutuksesta. Liikunta on pakko, jos haluaa esim. Syödä jotain 200 kcal edestä /kuluttaa sen. Siitä tulee huono olo, mutta pakko.

Siksi mun lapset harrastaa liikuntaa ohjattuna. (pois lukien tämä korona aika) en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minä

Ap

Hae apua.

Mistä? Miten saan ihmiset lopettamaan leuhkimisen, kuinka he ovat täydellisiä ja osaavat liikkua ja syödä täydellisesti.

Ap

Se että koet sen leuhkimiseksi kertoo siitä että sinulla on todella vääristynyt kuva noiden asioiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Itkettääkö myös uutiset siitä että joku on lääkäri kun et itse ole valmistunut lääkäriksi? Tai kun joku voitti vaikka jonkun taidepalkinnon kun et osaa itse piirtää ollenkaan?

Miksi ihmeessä itkeä siitä että muut on saavuttaneet asioita joiden eteen ei ole itse tehnyt mitään?

Mua itkettää täydelliset kropat, joillaista en saa vaikka yritän yritän yritän yritän yritän, mietin ja yritän 24/7,enkä silti saavuta, repsahdan, turhaa työtä, koko elämä valuu hukkaan rumana ja lihavana, itkettää

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kehoni jollain sekaisin 20 vuoden juoksuharrastuksen jälkeen. Olin huippukunnossa, jaksoin vaikka mitä ja kroppa oli hoikka. Vielä kun on muutenkin mallin kroppa niin hyvältähän se näytti. Sitten jostain syystä menin joko ylikuntoon tai muuten uuvuin kun flunssasta palasin liian nopeasti töihin.

Nyt makaan sängyssä suurimman osan päivästä. Aamukahvin jälkeen jaksan käydä tunnin lenkillä. Sen jälkeen en jaksa mitään. On melkein pakko jaksaa tuo lenkki ettei pää hajoa. Jos enempää teen niin olen nopeasti flunssassa.

Kannattaa miettiä onko niin tärkeää olla jonkin tietyn näköinen. Aivan varmasti monelle käy näin muuten . Kannattaa harrastaa ennemmin omaksi ilokseen. Tai ainakin rentoutua tarpeeksi.

Aloin liikkumaan vapaa-ajalla vasta 19 vuotiaana, kun aloin laskemaan kaloreita. En nauttinut liikunnasta.

Sitä ennen en harrastanut mitään liikuntaa, pois lukien pakollinen koululiikunta.

Liikunta minulla liittyy aina siihen, kuinka monta kaloria se kuluttaa. Se mielihyvä tulee siitä kulutuksesta. Liikunta on pakko, jos haluaa esim. Syödä jotain 200 kcal edestä /kuluttaa sen. Siitä tulee huono olo, mutta pakko.

Siksi mun lapset harrastaa liikuntaa ohjattuna. (pois lukien tämä korona aika) en halua että heistä tulee samanlaisia kuin minä

Ap

Hae apua.

Mistä? Miten saan ihmiset lopettamaan leuhkimisen, kuinka he ovat täydellisiä ja osaavat liikkua ja syödä täydellisesti.

Ap

Se että koet sen leuhkimiseksi kertoo siitä että sinulla on todella vääristynyt kuva noiden asioiden suhteen.

Sitähän se on?

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee fyysisesti huono olo fitnessmallien kuvista. Ne lihakset ovat jotenkin niin puistattavia.

Sinäpä sen sanoit. Makuja on monia mutta itseäni ei ole koskaan kiehtonut naisvartalon kumimaisuus, muodottomuus ja lihasten erottuminen. Miehekästä ja kovaa. Sitten kun tietää millainen pinnallinen arvomaailma taustalla on ei ihaile semminkään.