Kaveri ei tajua vaikeaa raskauttani eikä koronatilannetta - mitä tehdä?
Raskauteni on aivan loppusuoralla. Raskaus on alusta asti ollut todella vaikea, pitkiä aikoja on mennyt käytännössä vuodelevossa ja mies on huolehtinut yksin kodista. En ole jaksanut tehdä mitään pitkiin aikoihin, en ole nähnyt ystäviä/sukulaisia sitten viime kesän enkä ole jaksanut edes soitella heille. Koronatilanteen vuoksi en ole myöskään halunnut vastaanottaa vieraita ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet minimissä (neuvolakäynnit, työ ennen sairauslomalle jäämistä). Synnytyksen jälkeenkään ei välttämättä ole luvassa helpotusta, sillä perussairauteni saattaa pahentua merkittävästi hormonaalisten muutosten myötä. Joka tapauksessa synnytyksen jälkeen edessä on toipuminen raskausajasta, synnytyksestä ja totuttelu arkeen vauvan kanssa. En usko kuukausiin olevani ns. normaalikunnossa.
Yksi kaverini ei tunnu ollenkaan ymmärtävän, kuinka vaikea raskauteni on. Hän on kärttänyt minua matkustamaan toiselle paikkakunnalle katsomaan vauvaansa (en ole nähnyt vauvaa). Olen ihan suoraan sanonut, etten tässä kunnossa jaksa matkustaa enkä nähdä. Hän on kärttänyt videopuheluita, jotta voisin ihastella vauvaansa videon välityksellä. Olen suoraan sanonut, että en tässä kunnossa jaksa. Olen sanonut, että katson kyllä mielellään valokuvia, jos sellaisia haluaa vauvastaan laittaa, mutta soitella en jaksa. En jaksa soittaa edes lähimmille sukulaisille/ystävilleni, miten jaksaisin videopuheluita kaverin kanssa. Olen suoraan sanonut, että odotus on ollut todella vaikea, mutta hän ei ymmärrä asiaa (oma raskautensa oli helppo). Olen jo sanonut, että en jaksa pitää yhteyttä ennen lapsen syntymää ja tarvitsen toipumisaikaa synnytyksen jälkeen. Silti hän inttää, enkö kuitenkin voisi soittaa videopuhelua ja voin kuvitella, että sama mankuminen jatkuu synnytyksen jälkeen. Kun lapsi on syntynyt, niin pitäisi olla näkemässä ja nimenomaan niin, että minä matkustan hänen luokseen (asumme yli tunnin matkan päässä toisistamme). Kaveri on jo nyt heittäytynyt marttyyriksi ja puhunut, kuinka hänestä tuntuu, etten halua tavata vauvaa ja miksi olen hylännyt hänet.
Olen myös sanonut, että nykyisessä koronatilanteessa en halua nähdä perheen ulkopuolisia henkilöitä. Haluan ajatella itseni ja vauvan terveyttä. Kaveri ei ymmärrä tätä ollenkaan, vaan kertoo, kuinka hän on nähnyt paljon porukkaa, ihmiset ovat käyneet ihastelemassa vauvaa vaikka vaunulenkeillä ja syyllistää, että olen ainoa, joka ei ole halunnut nähdä vauvaa. Kaveri valittaa, miksi en ole ollut valmis matkustamaan reilua tuntia hänen luokseen, käymään ulkona vaunulenkillä ja ajamaan sitten takaisin kotiini. Tekisi mieli sanoa, että varsinkaan siksi en halua nähdä, kun kaverilla on hurja määrä sosiaalisia kontakteja (osa tuttavistaan työskentelee vielä riskialttiilla aloilla, joissa tartuntariski on suuri). En halua altistua välillisesti hänen kauttaan, kun olen elänyt pitkään hyvin eristäytynyttä elämää enkä näe edes omia ystäviäni. Tätäkään kaveri ei tajua.
Mitä ihmettä tällaisen kaverin kanssa pitäisi tehdä? Alan olla todella väsynyt tuohon kärttämiseen. Kukaan muu kaverini ei ole vaatinut näkemistä nyt korona-aikana eikä ole syyllistänyt siitä, etten vaikeana raskausaikana jaksa mitään ylimääräistä. Mitä tekisit tilanteessani?
Ap
Kommentit (15)
Jos ei tajua niin anna olla. Ei ole mikään pakko nähdä tai pitää yhteyttä. Eikö kaverisi muuten tajua ollenkaan nykyisten kokoontumisrajoitusten ja suositusten päälle? Ei nyt muutenkaan suositella näkemään ulkopuolisten kans.
kuulostaa sille, että tuo kaveri on mennyt omasta vauvastaan ns. sekaisin. tapahtuu joillekin äideille. kuvitellaan oman lapsen olevan maailman kiinnostavin ja muidenkin elämän pyörivän oman lapsen ympärillä. voin sanoa, ei pyöri.
Ymmärrän, ettet halua kasvotusten nähdä. Ilman koronaakin matkustelu vaikean raskauden aikana ja heti synnytyksen jälkeen muutenkin vie voimat. Ymmärrän kuitenkin kaverisi ihmettelyn, jos videopuhelutkin on liikaa, kun voi maata sohvalla tai sängyllä omassa kodissa. Tulee ennemmin mieleen, ettet halua ylipäätään olla kaverin kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettet halua kasvotusten nähdä. Ilman koronaakin matkustelu vaikean raskauden aikana ja heti synnytyksen jälkeen muutenkin vie voimat. Ymmärrän kuitenkin kaverisi ihmettelyn, jos videopuhelutkin on liikaa, kun voi maata sohvalla tai sängyllä omassa kodissa. Tulee ennemmin mieleen, ettet halua ylipäätään olla kaverin kanssa tekemisissä.
Olen niin kipeä ja väsynyt, etten jaksa soitella muidenkaan kanssa. Ei ole henkilökohtaista. Ainoa, johon jaksan pitää yhteyttä, on äitini. Hänelle jaksan soittaa lyhyen puhelun n. kerran viikossa.
Ap
Jaksat tänne kirjoittaa pitkät selostukset siitä mitä et jaksa? Aikaa ja jaksamista selvästi on, mutta taidatkin keksiä vaan tekosyitä kaverisi välttelyyn. Taidat olla tyypillinen palstamamma, joka häätää miehensäkin kotoa etätöitä tekemästä, että saa itse makoilla rauhassa. Sitten kun se sun kultamussukka on syntynyt kirjoittelet kuitenkin, kun se kaverisi ei mitenkään huomioi perähedelmääsi ja sen erinomaisuutta, vaikka itse et nyt ole mitenkään kiinnostunut hänenkään mukulasta.
Tavata ei tietenkään tarvitse. Aivan selvä juttu.
Mutta että et jaksa soittaa videopuhelua... Tuota noin. Siinä voi maata vaikka sängyssä, jos sohvalla makuu on liian raskasta.
En pysty ymmärtämään miten kykenet selviämään vauvan kanssa sekuntiakaan, jos videopuhelu on liian raskasta.
En mäkään ymmärrä. Kuin raskasta se nyt muka on soittaa yksi videopuhelu? Ei ollenkaan.
mä oksensin koko raskausajan alusta loppuun asti. en todellakaan jaksanut mitään ylimääräistä sosiaalistelua sängyn pohjalta. jos joku kaverini olisi tuolla tavalla tullut vaatimaan yhteydenpitoa, niin olisi saanut kuulla kunniansa. ei sairaana tarvitse jaksaa.
Miten jaksat hoitaa kohta vauvaa tai ylipäätään vaikka kirjoitella palstalle, jos yksi videopuhelu on noin vaikeaa?
Sillä vaivalla, minkä aloitusviestin kirjoittamiseen on käytetty olisi jo soittanut yhden videopuhelun.
voi olla kun lapsesi on syntynyt kaverin vauvaa vaivaa esim. hampaa ja voi olla ettei aikaa ole sinulle
Älä vastaa kaverillesi. Ei taida olla penaalin terävimpiä kyniä, kun kerran ei tajua suoraa puhetta.
Kannattaakohan teidän olla kavereita? Se ettet edes jaksa puhua hänelle ja hän on sulle hyvin syyllistävän ja painostavan oloinen, niin kyllä vähän vaikuttaisi siltä, että tuo "kaveri" ei ole hyväksi sulle.
AP, haluatko edelleen olla väleissä tämän kaverisi kanssa? Siinä tapauksessa kannattaa ottaa 5min videopuhelu hänen kanssaan (sanot vaikka 5 min jälkeen että nyt tuli lähtö vessaan, heippa nyt) ja homma on hoidettu. Jos et halua olla yhteyksissä häneen, voit olla vastaamatta hänen viestittelyyn. Ystävyyssuhteisiin joutuu myös panostamaan! Sinun tapauksessasi se olisi tuo 5min videopuhelu. Mutta jos se on sinusta liikaa, niin varaudu siihen että että häne ei ole sinun kaverisi enää kovin pitkään.
jätä se sika