Puoliso menetti läheisensä

Sä voit elää omaa elämääsi. Tuki on jotain muuta kuin märehtiä asiaa jatkuvasti toisen käsipuolessa.

Sängyssäkö se puoliso vain makaa? Ei kuulosta hyvältä.

Itsekin menetin juuri isäni, jonka kanssa olimme hyvin läheiset. En silti ole jäänyt sänkyyn makaamaan. Mitä se hyödyttäisi? Entistä pahempi olo vain tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Sängyssäkö se puoliso vain makaa? Ei kuulosta hyvältä.

Itsekin menetin juuri isäni, jonka kanssa olimme hyvin läheiset. En silti ole jäänyt sänkyyn makaamaan. Mitä se hyödyttäisi? Entistä pahempi olo vain tulisi.

Minä en jäänyt sänkyyn makaamaan, kun läheiseni kuoli, mutta silti olin todella heikossa hapessa muutaman vuoden. 

Makaa sängyssä koko päivän, aamusta iltaan. On sairaslomalla asian johdosta. En halua vähätellä asiaa mutta uskon että työnteosta olisi apua. Mies siis voisi tehdä työtä etänä kotoa käsin, joten työtä voisi tehdä "rennommalla otteella". Vertaan tässä omaan työhöni, jossa työskennellään kasvotusten asiakkaiden kanssa yksin ja asiakkaita tulee kuin liukuhihnalta. Mikäli on huono hetki, voi olla vastaamatta työpuheluun ja palata asiaan kun on parempi hetki

Mitä jos kysyt, millaista tukea hän kaipaa. Voit myös suoraan sanoa, että susta tuntuu, ettet osaa tukea oikein.

Minä siis hoidan kodin asiat (siivous, pyykinpesu jne). Hän käy tarpeen tullen kaupassa, muuten makaa sängyssä ruokailua lukuunottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Minä siis hoidan kodin asiat (siivous, pyykinpesu jne). Hän käy tarpeen tullen kaupassa, muuten makaa sängyssä ruokailua lukuunottamatta.

Sä käyt töissä ja hoidat kaiken, mies makaa sängyssä ja haukkuu sua vääränlaisesta tukemisesta?

Älä katsele tota pitkään, muuten vtutus syö suhteenne.

Hän ei juurikaan puhu menetyksestään minulle. Silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin kertoo vanhoja muistoja tai kertoo kuinka hänestä tuntuu siltä, että millään ei ole mitään väliä. Tällöin olen kuunnellut ja on ottanut halauksen vastaan.

Muutoin hän tosiaan on melko hiljaa, ei puhu tapahtuneesta. Nukkuu tai katselee elokuvia aamusta iltaan. Välillä olen mennyt hänen viereensä ja katsonut elokuvan hänen kanssaan. Tuolloin keskustelee elokuvasta. En kuitenkaan jaksa kuin max. 1-2 elokuvaa katsoa päivässä.

Kun menen alakertaan tekemään omia juttujani joiksikin tunneiksi (käyn välillä kysymässä haluaako ulos, onko nälkä jne) alkaa mökötys. Ei sano minulle asiaa suoraan mutta käytös muuttuu ja kerran lipsautti että on ihan sama hänelle olenko täällä vai en.

Näissö tilanteissa on tehnyt mieli lähteä ovet paukkuen mutta olen seuraavana päivänä ollut sitten mahdollisimman paljon hänen seurassa makkarissa. Olen sen jälkeen todela väsynyt eikä uni tule kun koko päivä oltu sängyssä

Normaalisti olen töissä mutta nyt olen lomautettuna

Vierailija kirjoitti:

Hän ei juurikaan puhu menetyksestään minulle. Silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin kertoo vanhoja muistoja tai kertoo kuinka hänestä tuntuu siltä, että millään ei ole mitään väliä. Tällöin olen kuunnellut ja on ottanut halauksen vastaan.

Muutoin hän tosiaan on melko hiljaa, ei puhu tapahtuneesta. Nukkuu tai katselee elokuvia aamusta iltaan. Välillä olen mennyt hänen viereensä ja katsonut elokuvan hänen kanssaan. Tuolloin keskustelee elokuvasta. En kuitenkaan jaksa kuin max. 1-2 elokuvaa katsoa päivässä.

Kun menen alakertaan tekemään omia juttujani joiksikin tunneiksi (käyn välillä kysymässä haluaako ulos, onko nälkä jne) alkaa mökötys. Ei sano minulle asiaa suoraan mutta käytös muuttuu ja kerran lipsautti että on ihan sama hänelle olenko täällä vai en.

Näissö tilanteissa on tehnyt mieli lähteä ovet paukkuen mutta olen seuraavana päivänä ollut sitten mahdollisimman paljon hänen seurassa makkarissa. Olen sen jälkeen todela väsynyt eikä uni tule kun koko päivä oltu sängyssä

Käske se ylös sieltä sängystä! Johan tuollaisesta elämästä terveempikin sekoaa.

Hän tarvitsee ammattiapua.

"Käske se ylös sieltä sängystä! Johan tuollaisesta elämästä terveempikin sekoaa."

Olen samaa mieltä tästä mutta pakottaminen ei toimi. Olen pyytänyt 1-2 kertaa päivässä kanssani ulos. Ei lähde.

Ja nyt olen huolissani omasta mielenterveydestäni. Terve sairastuu myös tuolla tavoin, eikä itselläni ole ollut viimeaikoina helppoa. Nyt jos teen asioita oman mielenterveyden takaamiseksi, saan mökötyksen kautta kärsiä siitä

Kuinka kauan menetyksestä on? Parin ensimmäisen viikon aikana voi olla millaista tahansa, mutta jos sama jatkuu monta kuukautta, jotain apua pitäisi varmaan hakea.

Lääkärillä käyty ja on saanut lääkkeitä unen saamiseksi.

Kuinka kauan tuota sängyssä makaamista on kestänyt? Järkevin ehdotus on kysyä, millaista tukea hän kaipaa ja kertoa rehellisesti, ettet kuitenkaan voi kaikkia päiviä maata hänen kanssaan. Elämän pitää jatkua kuitenkin.

Minulla on yksi kaveri joka menetti äitinsä 2kk sitten ja on edelleen saikulla eikä kuulemma pysty töihin. Hänellä meni selkäkin p*skaksi siitä makaamisesta, hyvä syy siis maata vähän vielä lisää.

Oletteko Hgin seudulla? Lähetä se tänne tai vastaavaan paikkaan toisella paikkakunnalla.  Ehkä joku 4-10 kertaa, auttaisi aivot raiteilleen. Harmittaa, että itse menin vasta vuoden kärsimisen jälkeen. 

www.nemoy.fi 

Vierailija kirjoitti:

"Käske se ylös sieltä sängystä! Johan tuollaisesta elämästä terveempikin sekoaa."

Olen samaa mieltä tästä mutta pakottaminen ei toimi. Olen pyytänyt 1-2 kertaa päivässä kanssani ulos. Ei lähde.

Ja nyt olen huolissani omasta mielenterveydestäni. Terve sairastuu myös tuolla tavoin, eikä itselläni ole ollut viimeaikoina helppoa. Nyt jos teen asioita oman mielenterveyden takaamiseksi, saan mökötyksen kautta kärsiä siitä

Sinun täytyy vain oppia ignoroimaan puolison mökötys. Sanot ystävällisesti että kuuntelen ja autan sinua niin paljon kuin voin, mutten voi jättää omaa elämääni elämättä tai ottaa riskiä vaipua itsekin masennukseen olemalla aamusta iltaan sängyssä.

Voi voi ku maailma ei pelkästään hänen ja hänen menetystensä ympärillä pyöri.

Menetyksestä on aikaa alle kuukausi. Tietenkin omia ongelmia ei voi tähän menetykseen verrata mutta elämän täytyy mennä eteenpäin. Ei tarvitse unohtaa, eivätkä kövelylenkit sitä tarkoita.

Meidän suhteessa on ollut jo pidempään ongelmia. Rakastan häntä mutta ei ole myöskään hyväksi lakaista kaikkea maton alle. Tätä mökötystä on ollut usein jo kauan ennen tätä menetystä. Pelkään rikkovani hänet jos otan asian puheeksi

Kuukausi on todella lyhyt aika. Vuodessa selviytyy shokista ja maailma alkaa pikku hiljaa asettua uomiinsa. Itselläni meni tavalla tai toisella surressa noin neljä vuotta ja samanlaisia aikamääreitä olen kuullut muiltakin. Pahin meni toki vuodessa ohi.