Lue keskustelun säännöt.
Mihin kouluun sellainen jota on koulussa kiusattu uskaltaa hakea
09.03.2021 |
Yhteishaku jälleen ja mietin että jätän varmaan ihan suosiolla hakematta. 3 koulua epäonnistui kiusaamisen takia ja myös omien mielenterveysongelmien jotka ei vielä ole aivan kunnossa.
Skitsofrenia ja ahdistuneisuushäiriö. Olen myös lihonut paljon joten kömpelönä ja ylipainoisena saisin taas kuulla kunniani.
Kommentit (22)
Valitan lisää ja myönnetään että oikeesti pelottaisi mennä johonkin kouluun. Näinä aikoina kun teinien suosiossa on salakuvaaminen ja pila videoiden teko erilaisiin sovelluksiin, löytäisin itseni sieltä ekana päivänä. Hitto mä haluisin olla sellanen joka sulautuu joukkoon vaan en ole xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää kun kaikilla on kalliit iphonet ja merkki vaatteita sit ite meet sekaan jollain samsungin kännykällä. 5 kameraa tässä on mut ei auta merkki ei sovi joukkoon.
On se vaikeeta
Jos sulla on lukio tai amis suoritettuna suosittelen yliopistoon hakemista. Ainakin Helsingin yliopistossa näkee jos jonkinlaista porukkaa, kaikista ikäryhmistä ja kaikenlaisista taustoista. Ihmiset ovat keskittyneitä omiin opintoihinsa ja usein jo vähän vanhempia, niin ei siellä kukaan toista mt-ongelmien tai ylipainon takia kiusaamaan ala. Lisäksi paljon kursseja suoritetaan nyt etänä ja muutenkin kirjatentteinå voi suorittaa monet kurssit, niin ei välttämättä tarvitse edes osallistua lähiopetukseen.
Yritä päästä yliopistoon. Joillekin aloille esim. humanistiseen tiedekuntaan on aika helppoa päästä, etenkin jos onnistuu pääsykokeessa. Yliopistoissa ei kiusata samalla tavalla. Saisit ainakin olla rauhassa ja kenties jopa löytäisit samanhenkisiä kavereita.
Jos et ole ylioppilas, yksi väylä yliopistoon on suorittaa ensin opintoja Avoimessa yliopistossa.
Ehkä haen sit ku oon laihduttanu itteni normaalipainoon se ainakin lisää itseluottamusta ku fi oo läskejö kannettavanaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai kysyn joltain opolta voiko koulun suorittaa kokonaan etänä. Enää en jaksa kyllä sitä pilkkaamista ja naureskelua jonka takia sairastuin, kuulin ääniäkin yhdessä vaiheessa koska elin pelossa. Joo saapa nähdä haenko mihinkään. Tuskin.
Jos mahdollista hakea niin hae yliopistoon. Niissä on aika rento meininki, eikä kiusaamista. Kaikki on keskittyneet vaan omiin opintosuorituksiinsa ja siellä on ok olla myös sellainen, joka on yksin. Kukaan ei pidä outona. Mä oon ollut kaksi vuotta yliopistossa enkä ole hankkinut yhtään ystävää siellä. Pyörin aina yksin, keskityn vaan opiskeluun. Tuun kuitenkin kaikkien kanssa toimeen, eli kiva kannattaa olla kaikille, silloin pärjää tosi hyvin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä yliopistoon. Joillekin aloille esim. humanistiseen tiedekuntaan on aika helppoa päästä, etenkin jos onnistuu pääsykokeessa. Yliopistoissa ei kiusata samalla tavalla. Saisit ainakin olla rauhassa ja kenties jopa löytäisit samanhenkisiä kavereita.
Jos et ole ylioppilas, yksi väylä yliopistoon on suorittaa ensin opintoja Avoimessa yliopistossa.
Kävin itse aikuislukion, ja tykkäsin paljon enemmän kuin normilukiosta. Iltaopiskelu ja aikuinen seura sopi itselleni paremmin eikä ollut liikkatunteja, vanhojen tansseja tai penkkareita.
Ja vielä sairauteeni että en oikein kyennyt uloskaan yhdessä vaiheessa. Oli niin rasittavaa ku tuntu miten kaikki kyttää ja nauraa. Vaikka joku tietty voi kyylätä mut tuskin kaikki. Siinäpä se syy sairastumiseen. Joskus sulkeuduin omiin oloihin ja hain saikkua että ei tartte liikkua ulkona. :D kyllä ihmisestä tulee pöhkö kun sairastuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai kysyn joltain opolta voiko koulun suorittaa kokonaan etänä. Enää en jaksa kyllä sitä pilkkaamista ja naureskelua jonka takia sairastuin, kuulin ääniäkin yhdessä vaiheessa koska elin pelossa. Joo saapa nähdä haenko mihinkään. Tuskin.
Tällä hetkellä onnistuu kokonaan etänä varmaan monetkin koulutukset. Ylipainon takia en jättäisi hakematta, kunhan löydät vaan sopivan paikan, missä fiksut opiskelijakaverit ja saat tarvittaessa tukea opintoihin.
Joskus sitä miettii ettei pitäis antaa hetkauttaa tuon naureskelun yms mutta niin vaan kävi mielenterveyden päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän tässä nyt kannattaa miettiä asioita opiskelun jälkeenkin. Vaikka johonkin humanistiseen olisi helpompi päästä (onko todella näin?), täytyy ajatella mitä haluaa työkseen tehdä. Haluaako ap koulukiusattuna jonnekin yläkouluun opettajaksi, mikä on aika usein se humanistin väylä työllistyä? Tai onko hän hyvä markkinoimaan itseään mikä on sitten se toinen tapa työllistyä? Väkisinkin tulee mieleen, että joku amisala on parempi työnkuvan kannalta. Oma poikani opiskelee kuljetusalaa, eikä todellakaan ole mikään "esiintyjätyyppi", mutta eihän siellä tarvitse ollakaan. Toki sitten on niin, että jos (ja toivottavasti!) ap tervehtyy, hän voi olla ihan eri tyyppi siinä vaiheessa, kun valmistuu. Mutta ei ammattia kannata valita sillä perusteella, mikä on terveydentila juuri nyt (jos se luultavasti muuttuu) tai tuliko kiusatuksi. Työ pitää valita oikean todellisen luonteen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan. Ei mikään koulu ole jokin hoitola, jossa vietetään aikaa.
Kylllä se kannattaa jonnekkin hakea koska etttä sellainen ns normaali kehitys kuitenkin jatkusi ainakin jossain muodossa ja illman sitä kiusaamista. Se on periaaatteesa jalostamista tai kasvua siteeen että -ei lyö turpaa toki - vaaan oppii löytämään jonkin keinon suullisesti ja ajattelun tasolla suhtautumaan ja suhteuttamaaan ja tulemaan toimeeen erilaisten ihmisten kanssa. Ei näytä omaaa heikkoutaaan mutta ei pidä sitä myöskään sisällään niiin että se kovettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tosiaan ylipainon takia jättää hakematta opiskelupaikkaa. Ainoastaan terveysalan opinnoissa siitä saattaisi joku huomautella. Jos saisit paikan yliopistosta, pääsisit myös YTHS:n eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluiden piiriin. Siellä on normaalisti (kun ei ole epidemiaa) monenlaisia terapiaryhmiä ja laihdutusryhmiä ja mukavia osaavia lääkäreitä. Eikä kukaan ihmettele vaikka joku jonottaisi lääkärille vaikka paljain jaloin pyjamassa, eli saisit apua kaikkiin ongelmiin. Muistaakseni nykyään YTHS:n asiakkaita on myös ammattikorkean opiskelijat.
Ammattialoista datanomin opinnot ja eläintenhoitoala ovat sellaisia, joilla enemmistö keskittyy opiskeluun kiusaamisen sijasta. Ja tosiaan monet viihtyvät iltalukiossa, koska niissä on jo aikuisempi tyyli opiskella ja osa oppilaista on aikuisia myös iältään.
Kannattaa miettiä nyt omia vahvuuksia ja mitä pystyisit opiskelemaan eikä muita oppilaita. Kun joskus olet kunnossa ja toimivat lääkkeet lopulta löytyneet, olet sitä tyytyväisempi mitä haastavampaa alaa olet opiskellut. Sitä kautta saat joskus sopivan työn ja mukavan palkan. Kannattaa ainakin yrittää ja jos homma ei toimi, voit hakea niin pitkän sairasloman että Kela myöntää työkyvyttömyyseläkkeen.
Niin ihan hyviä vinkkejä ja kerrottakoon että en halua opettajaksi. Tuli mieleeni että joku kirjastonhoitaja tai ehkä kuntouttava työtoiminta alkuun voisi olla oleellisempi kuin heti kouluun 8h muiden silmien alle, kun ensin on ollut 7v kotosalla ja osittain työssä.
Suurin huolenaiheeni kuitenkin on että suutun ja saatan vetää naamariin koska itsehillintä pettää jos ärsytetään. Silloinhan kiusaan itse ja saisin vain lisää kuraa. Täytyy nyt miettiä ihan rauhassa kun jotain on pakko tehdä että saa rahaa.
Humanistinen ala oli vain yksi esimerkki yliopisto-opinnoista, kun ap ei kertonut millainen ala häntä kiinnostaisi. Siinä tiedekunnassa on monenlaisia aineita ja tunnetusti osa opiskelijoista on "humaaneja" ja omanlaisia persooniaan. Siihen joukkoon voisi olla helppo sulautua.
Mutta pääasia olisi nyt ihan rohkeasti hakea opiskelemaan itselle mieluista alaa. Ei joka ryhmään osu kiusaajia. Vaikka pari kertaa on opiskellut huonossa ilmapiirissä, seuraava ryhmä voi jo olla asiallisempi.
Sehän tästä puuttuisi että tulisi pahoinpitely syyte. Niin kömpelö en ole ettenkö pysty käymään käsiksi jos tilanne sen vaatii. Voin murskata kiusaajan ylipainollani istumalla hänen päälleen ja kuristamalla. Näitä keinoja käytin jo ala asteella. Koska olen aina ollut läski oppilas.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän tässä nyt kannattaa miettiä asioita opiskelun jälkeenkin. Vaikka johonkin humanistiseen olisi helpompi päästä (onko todella näin?), täytyy ajatella mitä haluaa työkseen tehdä. Haluaako ap koulukiusattuna jonnekin yläkouluun opettajaksi, mikä on aika usein se humanistin väylä työllistyä? Tai onko hän hyvä markkinoimaan itseään mikä on sitten se toinen tapa työllistyä? Väkisinkin tulee mieleen, että joku amisala on parempi työnkuvan kannalta. Oma poikani opiskelee kuljetusalaa, eikä todellakaan ole mikään "esiintyjätyyppi", mutta eihän siellä tarvitse ollakaan. Toki sitten on niin, että jos (ja toivottavasti!) ap tervehtyy, hän voi olla ihan eri tyyppi siinä vaiheessa, kun valmistuu. Mutta ei ammattia kannata valita sillä perusteella, mikä on terveydentila juuri nyt (jos se luultavasti muuttuu) tai tuliko kiusatuksi. Työ pitää valita oikean todellisen luonteen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan. Ei mikään koulu ole jokin hoitola, jossa vietetään aikaa.
Ei humanistiseen ole mitenkään erityisen helppo päästä. Luonnontieteellisille aloille on, koska paikkoja on enemmän ja usein pääsee suoraan sisään jos tarpeeksi hyvä yo-todistus.
Suosittelen myös yliopistoa silti. Kyllä sielläkin on kiusaajahenkisiä ihmisiä, mutta ihan hirveän paljon vähemmän kuin muilla aloilla. Ala sitten mielenkiinnon ja työn mukaan.
Amiksista tuli mieleen eläintenhoitaja. Kaverini opiskeli siellä, ei tosin ole tehnyt niitä töitä. Ja en tiedä onko kiusaamista, mutta ainakaan eläimet ei kiusaa.
Voithan pitää välivuoden jossa laihdutat. Käyt terapiassa, luet pääsykokeisiin. Joku vuoden kestävä valmentava koulutus opistossakin voisi olla tosi jees kokemus. Ja aina on au pair mahdollisuus, ulkomailla työllistyminen yms. Niissä paranee itsetunto, kokemusta on! Mutta tietysti mielenterveyttä on hyvä saada kuntoon
Ulkomaille ehkä menisin kunhan korona hellittää
Opiskelemaan teologiaa.