Miksi nainen, 48, on naiselle, 29, susi? – Psykoterapeutti kirjoitti auki aggressioiden taustat
”Sulla ei ole vielä tuo perse levinnyt, kun et ole saanut lapsia”, toteaa 48-vuotias nainen 29-vuotiaalle naiselle.
Lause pitää sisällään kateutta ja vertailua, valitettavasti naisen aggressiolle tyypillisiä ilmenemismuotoja.
– Kateuden maailmassa nuori, lahjakas ja pätevä nainen saa paljon arvostelua juuri toiselta naiselta, toteaa psykoterapeutti ja teologian maisteri Terhi Ketola-Huttunen kirjassa Vihainen Nainen, Hyvä paha aggressio
Netin keskustelupalstalla naisten keskinäinen aggressio saa valtavat mittasuhteet, loukkaavissa kommenteissa ei ole suodattimia.
– Some-vihan määrä on järkyttävä. Minua yllättää, miten paljon ihmiset vertailevat siellä toisiaan. Kaikki eivät tajua somen olevan eräänlaista näytelmää. Sehän on itsestään selvää, että sinne laitetaan oman elämän hyviä puolia.
Muun muassa näitä aggression ilmenemismuotoja Ketola-Huttunen ja kirjan toinen kirjoittaja Heli Pruuki kohtaavat psykoterapeutin työssään. Ihmisten pahoinvointi näkyy, toisaalta myös apua osataan hakea herkemmin. Ketola-Huttunen työskentelee Lohjalla perheneuvojana.
Mistä paha olo ja aggressio kumpuaa?
– Ollaan tyytymättömiä omaan elämään, on hoitamatonta masennusta. Ihmisillä ei ole välttämättä taitoa käsitellä surua. Suru auttaa käymään läpi luopumisen tuskaa. Kaikkia unelmiaan ei voi saada, joistakin joutuu luopumaan.
Aggression pintaa raaputtamalla alta paljastuu turvattomuutta, käsittelemättömiä tunteita. Kyky olla yhteydessä omiin tunteisiin on eri ihmisillä hyvin erilaista, usein se peilaa lapsuuden perheessä opittuja tapoja.
Parisuhteessa toinen saattaa huutaa ja raivota spontaanisti, toinen vaikenee viikoiksi. Tätäkin kirja käsittelee, mykkäkoulua, yhtä henkisen väkivallan muotoa.
Entä raivoava perheenäiti tai -isä? Tajuaako toinen perheen aikuinen, että huudon todellinen viesti on esimerkiksi se, että ei jaksa, ja tarvitsee tilanteeseen apua.
Monelle tuttuja tilanteita, mutta kirja herättää ajatuksia, miten itse voisi käyttäytyä kierroksien kiihtyessä. Nähdä ja tajuta vaaran merkit itsessä, perheessä tai työyhteisössä.
Ketola-Huttunen on kiitollinen siitä, että päiväkodeissa opetellaan nykyisin tunnetaitoja; tiedostamista, miten tunteita ilmaistaan, puretaan ja säädellään. Iso osa aikuisväestöstä on kasvanut kiltin tytön kaavalla, hyväksyntää sai suorittamalla ja onnistumalla. Pojista on tullut miehiä itkua ja tunteita näyttämättä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa naisvaltaisessa työpaikassa, jossa oon ollu on ollu aina vähintään yks vanhempi nainen joka on kiusannut ja syrjinyt herkempää nuorta naista. Kyllä se on jotain katkeruutta ja kateutta, kun oma elämä jo ehtoopuolella tai sitten on vaan niin musta mieli.
Ei tarvi olla edes nuorempi jota syrjitään. Kaikkien kanssa toimeen tuleva ja työnsä osaava riittää syiksi vähän nuoremmillekin syrjiä.
Ai, mä en olen kokenut noin. Kaikenikäisissä on kivoja ja ikäviä ihmisiä. Paras ystäväni on mua 16 v vanhempi. Eikö nytkin tätä meidän pääministeriä kovasti tsemppaile ja kehu kaikenikäiset naiset kun taas miehet ja varsinkin vanhemmat miehet mollaa koko ajan? Puhuvat tyttöhallituksesta ja kaupan kassaneidistä yms. En ole tuollaista kuullut juuri ollenkaan naisten suusta.
Miksi koskaan ei puhuta siitä ilmiöstä, että 48-vuotiaalle naiselle susia ovat kaikki muut paitsi lapset sekä samanikäiset tai vanhemmat naiset? Kaikille muille 48-vuotias nainen on vapaata riistaa jota saa haukkua ja arvostella. Parasta kohtelua 48-vuotias nainen saa kun on täysin näkymätön muille.
Sitähän tämäkin aloitus on. Kun 48-vuotias nainen on niin kamala ja rupsahtanut, sekä kateellinen ilkeämielinen paska, että kostaa sen nuoremmille naisille.
Tätä samaa jankutin itsekin kun olin nuori, olin ihan varma että jokainen 48-vuotias nainen kadehtii minua ja upeuttani. Olin oppinut tämän ajattelutavan tietenkin miehiltä, jotka tykkäävät ajatuksesta, että naiset vihaavat toisiaan heidän takiaan. Mieleeni ei tullut koskaan kysyä 48-vuotiailta naisilta mitä he ajattelevat ja mitä heille kuuluu.
Nyt voisin vastata nuorelle itselleni, että ihan ok, haukkuihin on jo turtunut, ei kiinnosta enää. Ei ole tarvetta kadehtia, on jo kulkenut läpi sen tien missä nuoruus toi mitään lisäarvoa elämään. Ei enää tarvitse niitä asioita, mitä nuoruus tuo tullessaan. Mielellään auttaa ja neuvoo jos joku kysyy, mutta muuten pitää päänsä kiinni ja uppoutuu näkymättömyyteensä.
44-vuotiaana naisena olen juuri tässä pahamaineisessa iässä. Mutta onko se tosiaan pahasti sanottu, jos sanon toiselle naiselle että olet hoikka tai kaunis? Totta kai on rumaa sanoa, että sinäkin tästä vielä rupsahdat, saati sitten kommentoida siihen malliin kuin lasten saaminen olisi pakollinen paha.
Minä olen ajatellut, että minun on nykyään helppoa sanoa kohteliaisuuksia toisille naisille, koska itse olen tavallaan näkymätön, se keskivartalotanakka harmaantuva äiti-ihminen.
Mutta ehkä sitten parasta etten sano mitään. Itsestäni vain tuntui mukavalta nuorena, jos kuuli jotain kivaa omasta ulkonäöstä.
- Toi oli varmaankin sanottu sarkastisella äänen sävyllä. :)
KKyllä mäki oon kuullu sarkastisella / negatiivisella äänellä kaikkee "ikuisesti 25vee!!!!!!!!!!!!!!" tai että "kyllä mäki olin nuorena kaunis, ihme ku mua ei sentään rais***** sun ikäisenä kun mä kanssa tein sitä ja tätä!" Ja ties mitä kaikkee otmmosta, ja noiden lisäks sit tietty kaikkea ilkeilyä, millon mulla on liikaa jopa painoa (niinku se kuuluis kellekkään :DDD)
kaikkea "pieniä missejä" ja halveksittu tahalteen yms naisten taholta.. ja miestenkin.. :)
Olen miettinyt samaa yleisesti ottaen. Minusta suurin osa ihmisistä on mukavia ja reiluja, ja ilkeys ja panettelu on harvinaista. Totta kai siihenkin törmää, ja ikävältä se silloin tuntuu..mutta on minusta suhteellisen harvinaista.
-Se on harvinaista jos on ns. "tavis", tavallinen ulkonäkö, osaaminen jne. Sit jos mennään ääripäihin, esim. huippukaunis, tai sit ruma, yli mukava / hauska ihminen tai sitten tosi hyvä osaaminen ja lahjakas, tai sitten ihan surkea, nii sillon joutuu kuunnella todella paljon panettelua.
Vierailija kirjoitti:
44-vuotiaana naisena olen juuri tässä pahamaineisessa iässä. Mutta onko se tosiaan pahasti sanottu, jos sanon toiselle naiselle että olet hoikka tai kaunis? Totta kai on rumaa sanoa, että sinäkin tästä vielä rupsahdat, saati sitten kommentoida siihen malliin kuin lasten saaminen olisi pakollinen paha.
Minä olen ajatellut, että minun on nykyään helppoa sanoa kohteliaisuuksia toisille naisille, koska itse olen tavallaan näkymätön, se keskivartalotanakka harmaantuva äiti-ihminen.
Mutta ehkä sitten parasta etten sano mitään. Itsestäni vain tuntui mukavalta nuorena, jos kuuli jotain kivaa omasta ulkonäöstä.
Jatketaan vaan tätä ulkonäkökilpailua missikisoilla ja naistenlehtien propagandalla.
Ukot lyö yläfemmaa ja korjaa pottia.
N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
44-vuotiaana naisena olen juuri tässä pahamaineisessa iässä. Mutta onko se tosiaan pahasti sanottu, jos sanon toiselle naiselle että olet hoikka tai kaunis? Totta kai on rumaa sanoa, että sinäkin tästä vielä rupsahdat, saati sitten kommentoida siihen malliin kuin lasten saaminen olisi pakollinen paha.
Minä olen ajatellut, että minun on nykyään helppoa sanoa kohteliaisuuksia toisille naisille, koska itse olen tavallaan näkymätön, se keskivartalotanakka harmaantuva äiti-ihminen.
Mutta ehkä sitten parasta etten sano mitään. Itsestäni vain tuntui mukavalta nuorena, jos kuuli jotain kivaa omasta ulkonäöstä.
Jatketaan vaan tätä ulkonäkökilpailua missikisoilla ja naistenlehtien propagandalla.
Ukot lyö yläfemmaa ja korjaa pottia.
N41
Mitä pottia me tässä nyt korjataan?
t. ukko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
44-vuotiaana naisena olen juuri tässä pahamaineisessa iässä. Mutta onko se tosiaan pahasti sanottu, jos sanon toiselle naiselle että olet hoikka tai kaunis? Totta kai on rumaa sanoa, että sinäkin tästä vielä rupsahdat, saati sitten kommentoida siihen malliin kuin lasten saaminen olisi pakollinen paha.
Minä olen ajatellut, että minun on nykyään helppoa sanoa kohteliaisuuksia toisille naisille, koska itse olen tavallaan näkymätön, se keskivartalotanakka harmaantuva äiti-ihminen.
Mutta ehkä sitten parasta etten sano mitään. Itsestäni vain tuntui mukavalta nuorena, jos kuuli jotain kivaa omasta ulkonäöstä.
Ilmeisesti olet aidosti epävarma, millainen kommentti on mukava saada ja mikä taas on tuota piiloaggressiivisuutta. Pelkkä "sulla on niin kauniit hiukset" on mukava kommentti, varsinkin kun äänenpaino ja ilme on synkassa sanoman kanssa. "Sulla on kauniit hiukset, mutta kyllä ne sellaiseksi lirvuksi muuttuu sitten kun vanhemmaksi tulet", on vertaileva kommentti, siinä on kateellista ja vertailevaa sisältöä. Se on parempi jättää sanomatta.
Tällä kaavalla pärjäät varmasti, eikä tarvitse ryhtyä marttyyriksi.
Minusta toteamuksessa että usein vanhemmiten hiuslaatu huononee, tai aloituksen lause eivät ole ollenkaan kateellisia tai aggressiivisia. Se on vain toteamus, ja ihan tottahan se on. Ehkä ripaus itsesääliä on mukana, sellainen huokaus, että kun olisikin vielä nuori ja lapseton.
Ihan noin ei tietenkään tarvitse töräyttää "että kyllä ne sullakin liruksi muuttuu", mutta ei kai noin kukaan oikeasti sanokaan.
Uskoisin että sanoja yrittää sanoa että ole onnellinen siitä että olet vielä nuori, moni asia muuttuu vanhemmiten.
On se helvetin vaikeaa elämä nykyään kun kaikesta mitä joku sanoo pitää repiä aggressioita ja kateutta ja uhriutua.
Menenkin tästä reuhaamaan mummolle joka toteaa että ootas kun oot kasikymppinen ja nivelvaivainen, eikä pääkään toimi. Minua on loukattu, mummo on kateellinen ja ilkeä!
Ai niin, minulla ei perse levinnyt lasten myötä, mutta onhan se ikä tehtävänsä myöhemmin tehnyt. Silti en olisi ottanut tuollaista sanomista mitenkään henkilökohtaisesti,
Vanhempia ärsyttää nuorten ylimielinen ja muita huomioimaton toiminta. Vanhusten pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei se yleensä ole tahallista ja antaa neuvonsa kehotuksensa kärsivällisesti alkuun ystävällisessä hengessä ennenkuin alkavat hiillostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia ärsyttää nuorten ylimielinen ja muita huomioimaton toiminta. Vanhusten pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei se yleensä ole tahallista ja antaa neuvonsa kehotuksensa kärsivällisesti alkuun ystävällisessä hengessä ennenkuin alkavat hiillostamaan.
Eikä yleistää, että kaikki nuoremmat ovat välinpitämättömiä.
Sori vaan, mutta kyllä se nuori nainen kokee enemmän vähättelyä niiltä työpaikan viiskymppisiltä miehiltä kuin naisilta.
No ei mulla ole ainakaan mitään mikä hiertäisi nuorten naisten kanssa. Persoona on se, mikä ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
44-vuotiaana naisena olen juuri tässä pahamaineisessa iässä. Mutta onko se tosiaan pahasti sanottu, jos sanon toiselle naiselle että olet hoikka tai kaunis? Totta kai on rumaa sanoa, että sinäkin tästä vielä rupsahdat, saati sitten kommentoida siihen malliin kuin lasten saaminen olisi pakollinen paha.
Minä olen ajatellut, että minun on nykyään helppoa sanoa kohteliaisuuksia toisille naisille, koska itse olen tavallaan näkymätön, se keskivartalotanakka harmaantuva äiti-ihminen.
Mutta ehkä sitten parasta etten sano mitään. Itsestäni vain tuntui mukavalta nuorena, jos kuuli jotain kivaa omasta ulkonäöstä.
Ilmeisesti olet aidosti epävarma, millainen kommentti on mukava saada ja mikä taas on tuota piiloaggressiivisuutta. Pelkkä "sulla on niin kauniit hiukset" on mukava kommentti, varsinkin kun äänenpaino ja ilme on synkassa sanoman kanssa. "Sulla on kauniit hiukset, mutta kyllä ne sellaiseksi lirvuksi muuttuu sitten kun vanhemmaksi tulet", on vertaileva kommentti, siinä on kateellista ja vertailevaa sisältöä. Se on parempi jättää sanomatta.
Tällä kaavalla pärjäät varmasti, eikä tarvitse ryhtyä marttyyriksi.
Minusta toteamuksessa että usein vanhemmiten hiuslaatu huononee, tai aloituksen lause eivät ole ollenkaan kateellisia tai aggressiivisia. Se on vain toteamus, ja ihan tottahan se on. Ehkä ripaus itsesääliä on mukana, sellainen huokaus, että kun olisikin vielä nuori ja lapseton.
Ihan noin ei tietenkään tarvitse töräyttää "että kyllä ne sullakin liruksi muuttuu", mutta ei kai noin kukaan oikeasti sanokaan.
Uskoisin että sanoja yrittää sanoa että ole onnellinen siitä että olet vielä nuori, moni asia muuttuu vanhemmiten.On se helvetin vaikeaa elämä nykyään kun kaikesta mitä joku sanoo pitää repiä aggressioita ja kateutta ja uhriutua.
Menenkin tästä reuhaamaan mummolle joka toteaa että ootas kun oot kasikymppinen ja nivelvaivainen, eikä pääkään toimi. Minua on loukattu, mummo on kateellinen ja ilkeä!Ai niin, minulla ei perse levinnyt lasten myötä, mutta onhan se ikä tehtävänsä myöhemmin tehnyt. Silti en olisi ottanut tuollaista sanomista mitenkään henkilökohtaisesti,
Anteeksi vaan, mutta ei muutu. Monilla on niin hyvät geenit, että ei hius heikkene eikä sellaisia tarvitse suht vieraille mennä laukomaan missään tilanteissa. Töissä on eri asia, kuin oman mummon kanssa.
Tarviiko joku tuollaista kirjaakin?
Minulla ei ole tuollaisia kokemuksia lainkaan. Päinvastoin vanhempi pomoni oli äitihahmo, jonkalaista tukea en koskaan omalta äidiltäni saanut. Hieno, kypsä nainen, jonka tavoin olen itsekin koettanut käyttäytyä muita kohtaan niin työelämässä kuin muuallakin. Kannustaa, innostaa ja tuoda esille parasta meissä jokaisessa.
Minusta tuo on persoona- eikä ikäkysymys.
Mä en tajua tuommoista kyllä yhtään. Pelaan futista porukassa, jossa on eri-ikäisiä naisia, nuorimmat n. 30-vuotiaita ja osa lähelle kuuttakymppiä. Ei ole dissaamista eikä ongelmia. Kaikki tulee hyvin juttuun.
MUTTA: olen huomannut, että osalle nuorista on kova paikka se, että päälle 40-vuotias on vielä hyvännäköinen, hoikka ja kaunis. Jonkun verran on tullut ilkeilyä iästä juuri heiltä. Tiedän tasan tarkkaan, kuinka vanha olen. Mutta voin siitä huolimatta näyttää ihan kivalta. Oma tyyli ei siis ole parikymppisen kuitenkaan, mulla ei ole mitään botoxeja missään, ei ole hiuslisäkkeitä eikä tekoripsiä. Ymmärrän, että ne on nuorempien heiniä.
Ja toisaalta myös omanikäiset naiset voi suhtautua ilkeästi. Mä tykkään meikata ja pukeutua siististi. Joissain piireissä (lapsen futiksessa) se on joillekin ongelma. Tulen kentälle usein suoraan töistä, joten näytän varmaan suht. siistiltä.
Eli jotkut naiset ovat susia ihan kaikille naisille, ainakin sellaisille, joille ovat jostain syystä kateellisia tai jotka ovat jotenkin erilaisia.
Ihan av- tason huttua. Tajunnan räjäyttävää syväanalyyttistä mutuilua. Tätä varten pitääkin opiskella yliopistossa teologiaa?
Kivasti Huttunen-Ketola osannut laittaa ikär***sistisen piikin tarinansa sisään. Varmaan auttaa kovasti lievittämään aggressioita sukupolvien välillä. Mistähän ne ennakkoluulot, pelot ja vihat saavat alkunsa? Toisekseen akateeminen ihminen tematisoi "perseen leviämisen". Onko tämä jotenkin kiinnostavaa? Ainakin itselläni tulee hieman vaivaannuttava olo siitä, mitä tutkijaterapeutin päässä liikuu. Mitkä ovat hänelle keskeisiä kysymyksiä.
Kuinkahan paljon vanhemmat naiset saavat osaakseen dissausta siitä, kun eivät ole enää nuoria ja hehkeitä? Lisäksi se vähän alta 30-vuotias on helposti ykkösvalinta työnantajan vinkkelistä. Eli joo akateemisella sinetillä tarvitsemme toki lisää tällaista dataa, joka muokkaa asenteitamme vihaisemmiksi, niin että terapeuteille (tuo riistonalainen kuppikunta) riittäisi töitä?
Minut otettiin kolmikymppisen naisen työpariksi viisikymppisen naisen tilalle. Kuusikymppinen esimies kertoi viisikymppisen olleen mukava työpari hänelle, miehelle, mutta laittaneen lekkeriksi heti kun yritys alkoi kasvaa ja lisätyövoimaksi rekryttiin tämä oikein mukava, kiltti kolmikymppinen. Esimies kehui vielä erikseen, miten mukava oli katsella, kun kaksi naista tuli keskenään toimeen.
Eriskummallista, mutta ei ehkä täysin tuulesta temmattua? Kokemus ei ole paria vuotta vanhempi...