Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea miniää ja poikaani
08.03.2021 |
Miniä synnytti tänään ja synnytys on mennyt aivan päin hel vet tiä. Vaikean synnytyksen lopulla oli lapsen sydänäänet ja lapsi syntyi elottomana. Vauva saatiin virkoamaan ja on nyt teholla. Haluaisin olla poikani ja miniäni tukena mutta sairaalaan ei ole asiaa koronan vuoksi ja poikakin passitetaan kotiin tuolta. Tuntuu pahalta että miniän on pakko jäädä yksin ja että ei ole saanut synnyttäessään tarvitsemaansa apua.
Kommentit (28)
Tue sitten kun kotiutuvat. Vie heille ruokaa, siivoa keittiö, tms, kunhan se vain heille sopii. Voivat tarvita myös tilaa ja rauhaa hetken ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Vierailija kirjoitti:
Tue sitten kun kotiutuvat. Vie heille ruokaa, siivoa keittiö, tms, kunhan se vain heille sopii. Voivat tarvita myös tilaa ja rauhaa hetken ajan.
Älä kuitenkaan tuppaudu liikaa. Voit kyllä kysyä, miten voisit auttaaa, mutta helposti miniä kokee jo anopin tarjouksen tuoda valmista ruokaa tai siivota epäluottamuslauseena omia kykyjään kohtaan. Ainakin minä olisin loukkaantunut verisesti, jos anoppini olisi tarjoutunut siivoamaan meillä vastaavassa tilanteessa.
Jotkut toivovat läheisten tukea enemmän kuin toiset.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perussynnytys, vaan hyvinkin traumaattinen tilanne, kun oma lapsi syntyy elottomona. Äidille (ja isällä) voi jäädä pitkäaikainen ellei ainainen ylikorostunut huoli lapsen voinnista, vaikka tämä voisikin jo hyvin.
Kerro, että olet läsnä ja tukena sekä tuot tarvittaessa kotoa/kaupasta mitä tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Vauva on varmuudeksi teholla. Ei tiedä jos tuosta jotain vaivaa pienelle jää. Miniä oli anellut että lasta vedettäisiin imukupilla kun oli ponnistanut liki tunnin ilman sen kummempaa tulosta ja oli voipunut. Olisihan tuossa jo pitänyt tehdä muutakuin sanoa että kyllä sinä jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Minkä ihmeen takia tällekin on annettu alapeukku?
On ihan eri asia tukea viestein yms, jos tietää, miksi miniä ei ole saanut apua. Jos on tehty esim. hoitovirheitä, niin toimitaan tuen antamisessa eri tavoin kuin muussa tilanteessa.
On täysin eri asia tukea perhettä, jos on tieto siitä, että lapsi tulee menehtymään kuin jos on edes heikon toivon mahdollisuus.
Onko se tämä: pysymällä poissa? jos kerran isä ei voi olla sairaalassa, niin parasta on, etä isoäitikin pysyy poissa eikä rasita terveydenhuoltoa tai vanhempia sillä, että ujuttautuu silti sinne sairaalaan. Näitäkin isoäitejä nimittäin on nähty ja paljon. Myös korona-aikana. Voi olla myös hyvä, että isoäiti ei tapaa sitä poikaansakaan tänä aikana, jotta isoäidin mahdollinen korona tms tauti ei leviä isän kautta äitiin/vauvaan, jos isä saa vierasaikana vierailla.
On hyvä olla lähettyvillä, ja painottaa sitä, että saa soittaa/olla yhteydessä.
Vai oliko ruoanlaitto paha asia?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toivovat läheisten tukea enemmän kuin toiset.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perussynnytys, vaan hyvinkin traumaattinen tilanne, kun oma lapsi syntyy elottomona. Äidille (ja isällä) voi jäädä pitkäaikainen ellei ainainen ylikorostunut huoli lapsen voinnista, vaikka tämä voisikin jo hyvin.
Kerro, että olet läsnä ja tukena sekä tuot tarvittaessa kotoa/kaupasta mitä tarvitsevat.
Olen sanonut että autan ihan miten vaan voin kun pyytävät. Poika halusi tulla luokseni yötä ja toki saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Vauva on varmuudeksi teholla. Ei tiedä jos tuosta jotain vaivaa pienelle jää. Miniä oli anellut että lasta vedettäisiin imukupilla kun oli ponnistanut liki tunnin ilman sen kummempaa tulosta ja oli voipunut. Olisihan tuossa jo pitänyt tehdä muutakuin sanoa että kyllä sinä jaksat.
No, teillä on kaikki siis lähestulkoon hyvin. Äiti on hengissä, lapsi on hengissä, isä on hengissä ja lapsella ja perheellä on rakastava isoäiti. Isoäidit ovat parhaita! On ymmärrettävää, että teillä kaikilla on pelkoja. Asiasta enempää tietämättä synnytys olisi voinut mennä paremmin, mutta pääasia, että lapsi on nyt hengissä ja hyvässä hoidossa. Vai onko vanhemmille kerrottu, että lapsella voi olla esim. vakava aivovamma?
Todennäköisesti lapsella tulee menemään kaikki elämässään hyvin. Oma, imukupilla vedetty ja teholle joutunut lapseni on täyttänyt juuri 15 vuotta. Koulussa kaikki sujuu kuin vettä vaan ja kymppejä paukkuu. Ymmärrän huolen, mutta ehkä tuet parhaalla tavalla siten, että pyrit olemaan tyyni uuden perheen parissa. Jos sinun täytyy tuulettaa tunteitasi, niin tuuleta niitä ystävillesi ja vaikka täällä av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Vauva on varmuudeksi teholla. Ei tiedä jos tuosta jotain vaivaa pienelle jää. Miniä oli anellut että lasta vedettäisiin imukupilla kun oli ponnistanut liki tunnin ilman sen kummempaa tulosta ja oli voipunut. Olisihan tuossa jo pitänyt tehdä muutakuin sanoa että kyllä sinä jaksat.
Hirveää! Yrittäkää varmistaa, että miniä saa mahdollisimman pian keskusteluapua tai muuta tukea. Poikasi voi varmaan olla tästä asiasta yhteydessä sairaalaan tarvittaessa.
En tiedä miten systeemi siellä nykyään toimii, mutta ainakin aiemmin synnärille oli mahdollista pyytää esim. psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi juttelemaan. Minäkin juttelin oman synnytykseni jälkeen jonkun hoitajan kanssa, koska olin hyvin ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua miniäsi ei saanut?
Onko vauva vain teholla tarkkailussa varmuuden vuoksi, jos kerran hänet saatiin virkoamaan, vai onko odotettavissa varma kuolema?
Vauvathan viedään Suomessa aika helposti sinne teholle ihan varmuuden varalta.
Mieletäni voit auttaa parhaiten pysymällä poissa ja ilmoittamalla, että sinulle saa soittaa mihin aikaan tahansa. Toki voit tehdä ruoka-annoksia nuoren perheen kotiin pakkaseen, jos sellaista arvostavat.
Vauva on varmuudeksi teholla. Ei tiedä jos tuosta jotain vaivaa pienelle jää. Miniä oli anellut että lasta vedettäisiin imukupilla kun oli ponnistanut liki tunnin ilman sen kummempaa tulosta ja oli voipunut. Olisihan tuossa jo pitänyt tehdä muutakuin sanoa että kyllä sinä jaksat.
No, teillä on kaikki siis lähestulkoon hyvin. Äiti on hengissä, lapsi on hengissä, isä on hengissä ja lapsella ja perheellä on rakastava isoäiti. Isoäidit ovat parhaita! On ymmärrettävää, että teillä kaikilla on pelkoja. Asiasta enempää tietämättä synnytys olisi voinut mennä paremmin, mutta pääasia, että lapsi on nyt hengissä ja hyvässä hoidossa. Vai onko vanhemmille kerrottu, että lapsella voi olla esim. vakava aivovamma?
Todennäköisesti lapsella tulee menemään kaikki elämässään hyvin. Oma, imukupilla vedetty ja teholle joutunut lapseni on täyttänyt juuri 15 vuotta. Koulussa kaikki sujuu kuin vettä vaan ja kymppejä paukkuu. Ymmärrän huolen, mutta ehkä tuet parhaalla tavalla siten, että pyrit olemaan tyyni uuden perheen parissa. Jos sinun täytyy tuulettaa tunteitasi, niin tuuleta niitä ystävillesi ja vaikka täällä av:lla.
On sanottu vain että aika näyttää jäikö vammoja. Muutenhan on kaikki melkein hyvin tietysti kaikki on väsyneitä ja huolissaan ja miniä toki kipeä fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toivovat läheisten tukea enemmän kuin toiset.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perussynnytys, vaan hyvinkin traumaattinen tilanne, kun oma lapsi syntyy elottomona. Äidille (ja isällä) voi jäädä pitkäaikainen ellei ainainen ylikorostunut huoli lapsen voinnista, vaikka tämä voisikin jo hyvin.
Kerro, että olet läsnä ja tukena sekä tuot tarvittaessa kotoa/kaupasta mitä tarvitsevat.
Olen sanonut että autan ihan miten vaan voin kun pyytävät. Poika halusi tulla luokseni yötä ja toki saa tulla.
Ihanaa, että poika haluaa tulla teille kotiin. Teillä ilmiselvästi on hyvät ja rakastavat välit. Kuten joku edellinen sanoi, niin tilanne on traumaattinen, vaikka asiat olisivat nyt hyvin. Pysy itse rauhallisella mielellä. Vanhemmilla on monenlaista pelkoa ja kauhua lapsen tulevaisuudesta, mutta yritä sinä puhua heille tilastoja: Suurin osa selviää hyvin, suurimmalle osalle ei tule ongelmia jne. Vaikka niitä ongelmia tulisi myöhemmin, niin niitä ei yhtään auta se, että koko suku on nyt hysteerisenä.
Tee ne normaalit isoäidin toimet:
osta onnittelukortti, kirjoita se, osta miniälle jokin lahja, osta miniälle lehtiä tms sellaista sairaalaan.
Kysy pojalta ja miniältä, että saako uusi isoäiti onnesta sykkyränä kertoa uuden vauvan syntymästä ystävilleen yms.
Se normaali häslinki, jota isoäidit tekevät voi olla sitä parasta terapiaa tuossa hetkessä, kunhan lapsi vain on hengissä...
Onnea uudelle isoäidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaa olen kuunnellut kun syyttää itseään tapahtuneesta ja siitä että ei osannut puuttua. Olen kieltänyt syyllistämästä itseään.
Miniälle olen jo aiemmin lahjan ostanut ja hänelle sen toki annan kun näemme. Olen kannustanut poikaa laittamaan kavereille viestiä että pikkuinen on täällä ja kertomaan tapahtuneesta jos siltä tuntuu.
Taidan tunkea pojan mukaan nallen kun lähtee seuraava kerran sairaalalle. Tarvitseehan vauva nyt herranjumala leluja🤪🤪🤪🤪
Miksi tunget nenäsi poikasi perheen asioihin. Anna heidän olla rauhassa.
Et edes sitä tajua että poikasi voi saada sinulta koronan ja levittää sitä ympäriinsä. Nyt on pidettävä kontaktit minimissä. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten tuet heitä kun annat heidän olla rauhassa. He pyytävät apua kun sitä tarvitaan.
Ei ole sinun asiasi kertoa miniän synnytystarinaa julkisesti. Työkaverit tms voi tunnistaa ja miniä ei välttämättä halua näitä tietoja kaikille. Poista keskustelu!
Vierailija kirjoitti:
Poikaa olen kuunnellut kun syyttää itseään tapahtuneesta ja siitä että ei osannut puuttua. Olen kieltänyt syyllistämästä itseään.
Miniälle olen jo aiemmin lahjan ostanut ja hänelle sen toki annan kun näemme. Olen kannustanut poikaa laittamaan kavereille viestiä että pikkuinen on täällä ja kertomaan tapahtuneesta jos siltä tuntuu.
Taidan tunkea pojan mukaan nallen kun lähtee seuraava kerran sairaalalle. Tarvitseehan vauva nyt herranjumala leluja🤪🤪🤪🤪
Sinulla on varmasti riittämätön olo, mutta muista, että teet jo nyt poikasi ja hänen perheensä hyväksi todella paljon. Hyvä, että hän saa sinulta tukea, kun varmasti itse yrittää olla vahva vaimonsa takia. Älä kuitenkaan tuppaudu ja päästä omaa huoltasi liian suureksi, ettei poikasi kuormitu siitä.
Tämä ei ole aito tarina. Nuo kajahtaneet emojit ap:n viimeisimmässä viestissä sen viimeistään todistivat. Tarinan iskijä iski jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toivovat läheisten tukea enemmän kuin toiset.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perussynnytys, vaan hyvinkin traumaattinen tilanne, kun oma lapsi syntyy elottomona. Äidille (ja isällä) voi jäädä pitkäaikainen ellei ainainen ylikorostunut huoli lapsen voinnista, vaikka tämä voisikin jo hyvin.
Kerro, että olet läsnä ja tukena sekä tuot tarvittaessa kotoa/kaupasta mitä tarvitsevat.
Olen sanonut että autan ihan miten vaan voin kun pyytävät. Poika halusi tulla luokseni yötä ja toki saa tulla.
Ihanaa, että poika haluaa tulla teille kotiin. Teillä ilmiselvästi on hyvät ja rakastavat välit. Kuten joku edellinen sanoi, niin tilanne on traumaattinen, vaikka asiat olisivat nyt hyvin. Pysy itse rauhallisella mielellä. Vanhemmilla on monenlaista pelkoa ja kauhua lapsen tulevaisuudesta, mutta yritä sinä puhua heille tilastoja: Suurin osa selviää hyvin, suurimmalle osalle ei tule ongelmia jne. Vaikka niitä ongelmia tulisi myöhemmin, niin niitä ei yhtään auta se, että koko suku on nyt hysteerisenä.
Tee ne normaalit isoäidin toimet:
osta onnittelukortti, kirjoita se, osta miniälle jokin lahja, osta miniälle lehtiä tms sellaista sairaalaan.
Kysy pojalta ja miniältä, että saako uusi isoäiti onnesta sykkyränä kertoa uuden vauvan syntymästä ystävilleen yms.
Se normaali häslinki, jota isoäidit tekevät voi olla sitä parasta terapiaa tuossa hetkessä, kunhan lapsi vain on hengissä...
Onnea uudelle isoäidille!
Kuulostaa hyvältä mutta ei kaikki isoäidit noin tee. Meillä kumpakaan mummoa ei lastenlapen syntymät ole kiinnostanut eikä tasan tullut korttia tai kukkia saati lahjaa. Eivät kyllä siis välitä muutenkaan, eivät esim tapaa lapsenlapsiaan eivätkä juuri soittele. Eivät tulleet ristiäisiin. Eikä kertaakaan lasten synttäreillekään.
Ei nyt kaikilla ole näin tylyä mutta ehkä hyvä ymmärtää ettei kaikki ole innoissaan. Ja mun tapuksessa siis esim äitini on aina ollut piittaamaton. Ei siis johtunut esim siitä että olisin ollut teiniäiti. Olin 33 ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toivovat läheisten tukea enemmän kuin toiset.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään perussynnytys, vaan hyvinkin traumaattinen tilanne, kun oma lapsi syntyy elottomona. Äidille (ja isällä) voi jäädä pitkäaikainen ellei ainainen ylikorostunut huoli lapsen voinnista, vaikka tämä voisikin jo hyvin.
Kerro, että olet läsnä ja tukena sekä tuot tarvittaessa kotoa/kaupasta mitä tarvitsevat.
Olen sanonut että autan ihan miten vaan voin kun pyytävät. Poika halusi tulla luokseni yötä ja toki saa tulla.
Ihanaa, että poika haluaa tulla teille kotiin. Teillä ilmiselvästi on hyvät ja rakastavat välit. Kuten joku edellinen sanoi, niin tilanne on traumaattinen, vaikka asiat olisivat nyt hyvin. Pysy itse rauhallisella mielellä. Vanhemmilla on monenlaista pelkoa ja kauhua lapsen tulevaisuudesta, mutta yritä sinä puhua heille tilastoja: Suurin osa selviää hyvin, suurimmalle osalle ei tule ongelmia jne. Vaikka niitä ongelmia tulisi myöhemmin, niin niitä ei yhtään auta se, että koko suku on nyt hysteerisenä.
Tee ne normaalit isoäidin toimet:
osta onnittelukortti, kirjoita se, osta miniälle jokin lahja, osta miniälle lehtiä tms sellaista sairaalaan.
Kysy pojalta ja miniältä, että saako uusi isoäiti onnesta sykkyränä kertoa uuden vauvan syntymästä ystävilleen yms.
Se normaali häslinki, jota isoäidit tekevät voi olla sitä parasta terapiaa tuossa hetkessä, kunhan lapsi vain on hengissä...
Onnea uudelle isoäidille!
Kuulostaa hyvältä mutta ei kaikki isoäidit noin tee. Meillä kumpakaan mummoa ei lastenlapen syntymät ole kiinnostanut eikä tasan tullut korttia tai kukkia saati lahjaa. Eivät kyllä siis välitä muutenkaan, eivät esim tapaa lapsenlapsiaan eivätkä juuri soittele. Eivät tulleet ristiäisiin. Eikä kertaakaan lasten synttäreillekään.
Ei nyt kaikilla ole näin tylyä mutta ehkä hyvä ymmärtää ettei kaikki ole innoissaan. Ja mun tapuksessa siis esim äitini on aina ollut piittaamaton. Ei siis johtunut esim siitä että olisin ollut teiniäiti. Olin 33 ;)
Mun vanhemmat ei tienneet raskaudestani, koska eivät juurikaan pidä yhteyttä (ovat samanlaisia sisaruksille eli ovat vaan tosi kylmäkiskoisia). Muistan loppuikäni sen mitä vastasivat kun kerroin viestillä että odotettu vauva on syntynyt, heidän eka lapsenlapsensa. Vastaus oli yhden sanan mittainen: JAA.
Ei onnitteluja, ei innostusta, ei mitään.
Toivoin että olisivat innoissaan ja olisivat alkaneet vähän lämmetä tän myötä. Turhaan toivoin. Ei kiinnosta edelleenkään. Ovat nähneet 10v sisään lapsiani 2 kertaa ja nuorinta ei koskaan.
Tämä vaan perspektiiviksi sille että todella monenlaista isovanhempaa mahtuu maailmaan. Ei kaikki ole hyviä isovanhempia eikä välitä lapsenlapsista. Enemmistö toki välittää, hyvä niin, mutta ei pidä yllättyä jos ei välitäkään.
Mutta tarinan opetus: onnitelkaa edes muodon vuoksi! Maailman typerin vastine on että ”JAA.”
Puhelut ja viestit käyttöön. Miniälle on varmasti tärkeää, että läheiset välittävät ja ovat kuulolla.
Kurja tilanne. Toivotan teille voimia ja äidille ja vauvalle hyvää vointia!