Lue keskustelun säännöt.
Perustelusi siihen, miksi vihaat lihavia?
08.03.2021 |
Tuosta ”lihavat rokotusjonon kärkeen” keskustelusta tuli mieleen.
Rupesi kiinnostamaan että miten jonkun lihavuus on sinulta pois? Tuntuu, että vihaanien mielestä lihava ihminen on kakkosluokan kansalainen.
”Lihavilla ei ole itsekuria”. Niin, ja sitten? Miten tämä on sinulta pois?
”Lihavat vie veroeurot”. Lihavat myös maksavat, tai ovat maksamatta, veroeuroja ihan samalla tavalla kuin normaali- ja alipainoisetkin. Ilmeidesti luulet, että lihavat ravaavat hoidettavina ties minkä vaivan takia joka johtuu lihavuudesta? Ok.
”Lihavat kuormittaa systeemiä itseaiheutetulla ongelmalla”. Ihan samalla tavalla kuin normaalipainoiset, alipainoiset, urheilijat, täydelliset ihmiset, mielenterveyspotilaat, monisairaat jne. Meillä lihavilla on ihan yhtäläinen oikeus yhteiskunnan palveluihin kuin muillakin.
”Lihavuus on rumaa”. Kuulostaa ihan vain sinun ongelmaltasi.
”Kehopositiivisuus tarkoittaa että pitää alkaa läskiksi”. Selkeästi tässä on mennyt kehopositiivisuuden pointti ohi. Sinä vihaajakin voit olla sinut oman kehosi kanssa ja se olisi jopa suotavaa! Ei kukaan tuomitse.
”Lihava ei voi olla onnellinen, ei voi liikkua, lihavat ovat epävarmoja ja vihaavat kehoaan”. Ei pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Ja vaikka joidenkin kohdalla pitäisikin, miten nämä seikat ovat sinulta pois?
Itse en vihaa tai halveksi ketään heidän kehonsa perusteella. En nyt lihavana, en silloinkaan kun olin normaalipainoinen. Elämäni on sillä tavalla yksinkertaista ja helppoa ettei minun tarvitse inhota ketään.
Ja kyllä, olen lihava ja kyllä, läskillä meni tunteisiin.
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa lihavia, mutta kyllähän se ihmetyttää, miksi jotkut eivät pidä huolta terveydestään, liiku ja syö kohtuu terveellisesti. En siis tarkoita, että millään ketodieetillä pitäisi olla, mutta ainakin ne ylipainoiset jotka tunnen ovat kyllä kovia juomaan limuja ja syömään karkkia, roskaruokaa ja muita herkkuja. Sitten ihmettelevät, kun paino ei putoa, vaikka osa liikuntaa harrastaakin. No eihän se paino putoa, jos vedät salin jälkeen limun ja pari pussia karkkia.. Ilmeisesti kyseessä on jonkinasteinen ruoka-addiktio, kun minkäänlaista itsehillintää ei ruoan suhteen ole.
Se ihmetyttää, miksi jotkut jaksavat ihmetellä toisten tapoja.
Saa kai sitä ihmetellä, jos valittaa lihavuuttaan toinen käsi karkkipussilla ja toinen limupullon ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vauraudesta.
Vauraus näkyy vyötäröllä. Sen lisäksi jos on sama ulkoinen elintaso, niin aiheuttaa kateutta että toisella on varaa syödä paremmin.
Hah.
Kumpi on kalliimpaa naudan sisäfile vai sipsukat ja sidukka tai mättöpizza?
Keskiajalla tilanne oli toinen mutta nykyään vauraus näkyy siinä ettei tarvitse syödä huonoa ruokaa ja läskistyä.
Sisäfilekin lihottaa kun sitä syö päivittäin.
uhh.... mitähän tästä pitäis sanoa....
tiesitkö ettei ruoka lihota vaan se määrä? Harva vain noudattaa kurinalaisuutta ja pudottaa painoaan pelkällä mäkkärimätöllä
https://www.inc.com/peter-economy/this-university-professor-ate-at-mcdo…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain huoli terveydenhuollon riittävyydestä.Tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi ihmisten ylipaino.[/quote
höpö höpö, Laihat ovat kateellisia lihaville kun nämä syövät ja nauttivat, kun itse pitää kiduttaa itseään nälkäkuurilla. Lihavat miehet ovat myös tutkimusten mukaan parempia rakastajia kuin kaloreiden kyttääjät.
Olen useassa keskustelussa huomannut, että lihavat luulevat laihojen kiduttavan itseään. Olen paljon liikkuva jo yli 50 v. hoikka nainen. Syön aina tarpeeksi ja nautin hyvin paljon elämästäni. En kiellä itseltäni mitään ruokia, mutta en syö ähkyyn. Nautin myös hyvästä kunnostani ja siitä, että askel on kepeä.
Perintötekijöistä ja ympäristöstä se hoikkuus sulla johtuu.
Eli syödyllä ruualla ja sen määrällä ei ole mitään tekemistä ihmisen lihavuuden kanssa? :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa tosiaan läskiviha joita jotkut lietsovat itse kun olo on huono. Taustalla heillä usein pakonomaista treenausta tai ruoasta pidättytymistä.
Lihavuus altistaa sairauksille, mutta niin tekee esimerkiksi tupakointi ja himourheilu. Vähän välilä röökaajat ovat flunssan takia kehittyneen keuhkoputkentulehduksen takia saikulla tai sitten korisevat töissä niin, että saa koko ajan pelätä milloin hengitys loppuu kokonaan. Himotreenaajat taas ovat vähän väliä saikulla kun meni käsi, jalka, selkä ym., pitkiä saikkuja leikkausten, murtuneiden raajojen tai revenneiden lihasten takia.
Ilen yrittänyt löytää tilastotietoa liikkujien suurista sairauslomamääristä. En ole löytänyt. Osaatko kertoa, mistä tieto löytyy. Missään en ole edes tällaista ilmiötä havainnut.
Nuo ovat empiirisiä havaintoja useammalta eri työpaikalta. Tilastotietoa ei varmasti paljoa ole, koska aihe on luonnollisesti tabu himoliikkumista ihannoivassa ajankuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus vauraudesta.
Vauraus näkyy vyötäröllä. Sen lisäksi jos on sama ulkoinen elintaso, niin aiheuttaa kateutta että toisella on varaa syödä paremmin.
Hah.
Kumpi on kalliimpaa naudan sisäfile vai sipsukat ja sidukka tai mättöpizza?
Keskiajalla tilanne oli toinen mutta nykyään vauraus näkyy siinä ettei tarvitse syödä huonoa ruokaa ja läskistyä.
Sisäfilekin lihottaa kun sitä syö päivittäin.
200g sisäfilepihvi salaatilla n 300 kcal
200g sipsejä n 1100 kcal
Ei pihviä pysty edes syömään liikaa🤣
Lihavuuden aiheuttamat sairaudet kuormittavat hyvinvointivaltiota. Pelkän nautinnonhalun vuoksi! Hyi, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaaminen on liian voimakas sana, mutta minusta ihan jokaisen pitäisi osata ne perustaidot, joilla pitää terveyttä yllä. Eli ei pelkästään terveellinen ruokavalio, mutta myös liikunta, riittävä uni ja hygienia, erossa pysyminen addiktioista. Opetan omille lapsilleni, että näistä asioista on jokaisen velvollisuus pitää huolta omalta kohdaltaan, että voimme auttaa toisiamme sitten kun näistäkin huolimatta tulee sairauksia, joihin emme aidosti voi vaikuttaa. Minusta lapsille voi kertoa ikään sopivalla tavalla, että välinpitämättömyys on vaarallista ja välittäminen täytyy aloittaa itsestä, muuten tämän yhteiskunnan käy huonosti. Näiden arvojen opettaminen olisi tietysti helpompaa, jos ylipaino ei olisi normi. Onneksi tupakointi on jo harvinaisempaa.
En vihaa ketään, mutta täytyy myöntää, että tunnen fyysistä kuvotusta kun näen hyvin lihavia ihmisiä.
Ja tuolla kun joku kysyi linkkiä tutkimukseen, jossa yli 90%:lle olisi mahdollista pudottaa painoa pysyvästi. Tiedoksesi: tällaista ei ole tarvinnut tutkia koskaan missään, sillä tasan 100%:lle ihmisistä on MAHDOLLISTA pudottaa painoansa, Se tekevätkö he näin vai eivät, on toinen kysymys, ja siihen, miksi niin usein epäonnistutaan, on varmasti yhtä monta syytä kuin on lihavaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on liian voimakas sana, mutta minusta ihan jokaisen pitäisi osata ne perustaidot, joilla pitää terveyttä yllä. Eli ei pelkästään terveellinen ruokavalio, mutta myös liikunta, riittävä uni ja hygienia, erossa pysyminen addiktioista. Opetan omille lapsilleni, että näistä asioista on jokaisen velvollisuus pitää huolta omalta kohdaltaan, että voimme auttaa toisiamme sitten kun näistäkin huolimatta tulee sairauksia, joihin emme aidosti voi vaikuttaa. Minusta lapsille voi kertoa ikään sopivalla tavalla, että välinpitämättömyys on vaarallista ja välittäminen täytyy aloittaa itsestä, muuten tämän yhteiskunnan käy huonosti. Näiden arvojen opettaminen olisi tietysti helpompaa, jos ylipaino ei olisi normi. Onneksi tupakointi on jo harvinaisempaa.
Osaatko yhtään arvata, paljonko on lapsia, joiden kotiruokailu on niin ja näin.
Oma historiani on olla se huonosti syövä, närppivä ja ruoka väärään suuntaan nielusta pyrkivä. Pienenä sanoin, että isona haluan olla yhtä reipas syöjä kuin pappa. No, nyt olen. Tiedän mitä ruokaa elimistöni ottaa vastaan ja ruokahalu on pääosin hyvä (stressi- ja surutilanteissa se joko katoaa tai menee liialliseksi ja energiatiheäpainotteiseksi). Tuntuu, että elimistö ottaa takaisin sitä, että se oli jonkinasteisessa nälänhädässä noin 17-vuotiaaksi asti ja kalorit tarttuvat kyllä kehoon. En kyllä rupea myöskään pitämään itseäni enää nälässä, sitä on nähty ihan riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vievät terveydenhuollossa paikkoja niiltä, joiden sairaudet eivät ole itse aiheutettuja
.
Suuri osa sairauksista on itseaiheutettuja. Kuten vaikka himourheilu, jossa tulee vammoja, tenniskyynärpäätä jne. Siinä sitten itserakkauksissaan menevät saamaan hoitoa ihan hyvällä omalla tunnolla ja vielä kehuskellen! Lääkärikin taputtaa olalle, että hehheh! (Olen itse normaalipainoinen ja terve liikunta on minun intohimoni.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on liian voimakas sana, mutta minusta ihan jokaisen pitäisi osata ne perustaidot, joilla pitää terveyttä yllä. Eli ei pelkästään terveellinen ruokavalio, mutta myös liikunta, riittävä uni ja hygienia, erossa pysyminen addiktioista. Opetan omille lapsilleni, että näistä asioista on jokaisen velvollisuus pitää huolta omalta kohdaltaan, että voimme auttaa toisiamme sitten kun näistäkin huolimatta tulee sairauksia, joihin emme aidosti voi vaikuttaa. Minusta lapsille voi kertoa ikään sopivalla tavalla, että välinpitämättömyys on vaarallista ja välittäminen täytyy aloittaa itsestä, muuten tämän yhteiskunnan käy huonosti. Näiden arvojen opettaminen olisi tietysti helpompaa, jos ylipaino ei olisi normi. Onneksi tupakointi on jo harvinaisempaa.
Osaatko yhtään arvata, paljonko on lapsia, joiden kotiruokailu on niin ja näin.
Oma historiani on olla se huonosti syövä, närppivä ja ruoka väärään suuntaan nielusta pyrkivä. Pienenä sanoin, että isona haluan olla yhtä reipas syöjä kuin pappa. No, nyt olen. Tiedän mitä ruokaa elimistöni ottaa vastaan ja ruokahalu on pääosin hyvä (stressi- ja surutilanteissa se joko katoaa tai menee liialliseksi ja energiatiheäpainotteiseksi). Tuntuu, että elimistö ottaa takaisin sitä, että se oli jonkinasteisessa nälänhädässä noin 17-vuotiaaksi asti ja kalorit tarttuvat kyllä kehoon. En kyllä rupea myöskään pitämään itseäni enää nälässä, sitä on nähty ihan riittävästi.
Arvelen, että on paljon lapsia, joiden kotiruokailu on niin ja näin. Siksi olenkin sitä mieltä, että jokaisen aikuisen on tässä ajassa ja ruokakulttuurissa opeteltava terveelliset ruokailutaidot, jotta ne voi opettaa eteenpäin myös lapsilleen. Samoin kuin muutkin terveyden ylläpitämisen perusasiat. Kyllähän me opittiin parempi hygieniakin, vaikka pari sukupolvea sitten siitä ei niinkään välitetty.
En ole ihan varma, mitä tarkoitit? Koska sulle ei ole opetettu terveellisiä tapoja, sinun ei tarvitse opetella niitä myöhemminkään? Ehkä ymmärsin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on liian voimakas sana, mutta minusta ihan jokaisen pitäisi osata ne perustaidot, joilla pitää terveyttä yllä. Eli ei pelkästään terveellinen ruokavalio, mutta myös liikunta, riittävä uni ja hygienia, erossa pysyminen addiktioista. Opetan omille lapsilleni, että näistä asioista on jokaisen velvollisuus pitää huolta omalta kohdaltaan, että voimme auttaa toisiamme sitten kun näistäkin huolimatta tulee sairauksia, joihin emme aidosti voi vaikuttaa. Minusta lapsille voi kertoa ikään sopivalla tavalla, että välinpitämättömyys on vaarallista ja välittäminen täytyy aloittaa itsestä, muuten tämän yhteiskunnan käy huonosti. Näiden arvojen opettaminen olisi tietysti helpompaa, jos ylipaino ei olisi normi. Onneksi tupakointi on jo harvinaisempaa.
Tässä on kai se ajatus, että kaikki lähtevät näissäkin asioissa samalta viivalta. Jos on elänyt lapsuutensa ympäristössä, jossa tällainen ajattelu on ihan utopiaa, niin kyllä sen opettelu aikuisena vaatii tosi paljon perehtymistä ja voimavaroja. Ja kaikki nämä voimavarat on sitten poissa muusta toiminnasta, vaikka opiskelusta ja harrastuksista tai kodinhoidosta.
Liikunta meillä tarkoitti sitä, että äiti jumppasi jonkun c-kasetin voimalla olkkarissa ja isä istui nojatuolissa v**tuilemassa tämän pyrkimyksille. Joo, tosi tervettä. Lenkillä piti käydä salaa, koska vain jupit ja muut r*nkkarit juoksee huvikseen.
Unesta huolehtiminen tarkoitti sitä, että koskaan ei saanut nukkua tarpeeksi, koska laiska se makaa kaikki päivät. Vasta aikuisena tajusin, että mulle normaali unimäärä ei ole 6 tuntia vaan n. 8,5 tuntia vuorokaudessa.
Terveellinen ruokavalio tarkoitti sitä, että päivittäin syötiin yksi hedelmä. Se tosin ei paljon auttanut, kun kaupasta kannettiin vanukkaita ja sokerihuurrettuja muroja joita sai syödä mielin määrin. Tosin äiti oli ilmeisesti syömishäiriöinen, koska syö nykyäänkin samanlaisia annoksia, kun veljeni taaperoikäiset lapset.
Se, että opiskeluiässä sitten piti alkaa korjata näitä kaikkia juttuja oli aikamoinen suo ja vei melkein vuosikymmenen. Edelleen stressitilanteissa liikunta on ensimmäinen joka jää pois ja mieli huutaa sokeria.
Itse pidän jo isona voittona sitä, että paino on ollut 15 vuotta sama. Aika korkea, mutta ei ainakaan nouse. Toinen voitto on se, että lapsilla näyttää olevan terve ruokasuhde, enkä ole siirtänyt kotini häiriintynyttä ilmapiiriä mukanani.
Se, että asiat on olleet sulle helppoja, ei tarkoita sitä, että kaikki lähtisi samasta lähtökohdista tai olisi itseasiassa edes samassa kilpailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vievät terveydenhuollossa paikkoja niiltä, joiden sairaudet eivät ole itse aiheutettuja
Niinkuin anorektikotkin. Vihaatko myös heitä?
Onko anoreksia itse aiheutettua?
Syömishäiriö siinä missä vaikka BED tai bulimia, jotka voivat aiheuttaa myös lihavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen on liian voimakas sana, mutta minusta ihan jokaisen pitäisi osata ne perustaidot, joilla pitää terveyttä yllä. Eli ei pelkästään terveellinen ruokavalio, mutta myös liikunta, riittävä uni ja hygienia, erossa pysyminen addiktioista. Opetan omille lapsilleni, että näistä asioista on jokaisen velvollisuus pitää huolta omalta kohdaltaan, että voimme auttaa toisiamme sitten kun näistäkin huolimatta tulee sairauksia, joihin emme aidosti voi vaikuttaa. Minusta lapsille voi kertoa ikään sopivalla tavalla, että välinpitämättömyys on vaarallista ja välittäminen täytyy aloittaa itsestä, muuten tämän yhteiskunnan käy huonosti. Näiden arvojen opettaminen olisi tietysti helpompaa, jos ylipaino ei olisi normi. Onneksi tupakointi on jo harvinaisempaa.
Osaatko yhtään arvata, paljonko on lapsia, joiden kotiruokailu on niin ja näin.
Oma historiani on olla se huonosti syövä, närppivä ja ruoka väärään suuntaan nielusta pyrkivä. Pienenä sanoin, että isona haluan olla yhtä reipas syöjä kuin pappa. No, nyt olen. Tiedän mitä ruokaa elimistöni ottaa vastaan ja ruokahalu on pääosin hyvä (stressi- ja surutilanteissa se joko katoaa tai menee liialliseksi ja energiatiheäpainotteiseksi). Tuntuu, että elimistö ottaa takaisin sitä, että se oli jonkinasteisessa nälänhädässä noin 17-vuotiaaksi asti ja kalorit tarttuvat kyllä kehoon. En kyllä rupea myöskään pitämään itseäni enää nälässä, sitä on nähty ihan riittävästi.
Arvelen, että on paljon lapsia, joiden kotiruokailu on niin ja näin. Siksi olenkin sitä mieltä, että jokaisen aikuisen on tässä ajassa ja ruokakulttuurissa opeteltava terveelliset ruokailutaidot, jotta ne voi opettaa eteenpäin myös lapsilleen. Samoin kuin muutkin terveyden ylläpitämisen perusasiat. Kyllähän me opittiin parempi hygieniakin, vaikka pari sukupolvea sitten siitä ei niinkään välitetty.
En ole ihan varma, mitä tarkoitit? Koska sulle ei ole opetettu terveellisiä tapoja, sinun ei tarvitse opetella niitä myöhemminkään? Ehkä ymmärsin väärin.
Ymmärsit väärin. Tai pikemmin et ymmärrä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa lihavia, mutta kyllähän se ihmetyttää, miksi jotkut eivät pidä huolta terveydestään, liiku ja syö kohtuu terveellisesti. En siis tarkoita, että millään ketodieetillä pitäisi olla, mutta ainakin ne ylipainoiset jotka tunnen ovat kyllä kovia juomaan limuja ja syömään karkkia, roskaruokaa ja muita herkkuja. Sitten ihmettelevät, kun paino ei putoa, vaikka osa liikuntaa harrastaakin. No eihän se paino putoa, jos vedät salin jälkeen limun ja pari pussia karkkia.. Ilmeisesti kyseessä on jonkinasteinen ruoka-addiktio, kun minkäänlaista itsehillintää ei ruoan suhteen ole.
Se ihmetyttää, miksi jotkut jaksavat ihmetellä toisten tapoja.
Saa kai sitä ihmetellä, jos valittaa lihavuuttaan toinen käsi karkkipussilla ja toinen limupullon ympärillä.
"En syö edes paljon ja silti olen lihonut 20 kg lyhyessä ajassa" ja on päivittäin mennyt 3 litraa sokerilimsaa, karkkipussi ja muutama suklaapatukka ja aamupalalla ja lounaalla sitten joku terveellinen ruoka, mutta silloinkin pari leipää kylkeen ja välipalapatukoita.
Minulla on ollut koiria, joilla on taustaa siitä, että eivät ole saaneet riittävästi ravintoa. Nämä koirat eivät koskaan ole jättäneet muruakaan syömättä. Kertaakaan. Ikinä. Yksi jopa aktiivisesti etsi ruokaa ulkona, syötyjä omenanraatoja ja muita sattumia ja oli koko elämänsä nälkäinen. Niin paljoa ruokaa ei voinut antaa, että olisi ollut tyytyväinen.
Ihan erilainen ruokasuhde kuin niillä perus kotikoirilla, joilla on jopa varaa nirsoilla.
En vihaa lihavia, pikemminkin päinvastoin. Lihavuutta ilmiönä sen sijaan kritisoin ja erityisesti kehopositiivisuuden viestiä, joka yrittää vääntää lihavuudesta epärehellistä kuvaa. Minulla on ylipainoinen kaveri ja hän on kanssani täsmälleen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuden aiheuttamat sairaudet kuormittavat hyvinvointivaltiota. Pelkän nautinnonhalun vuoksi! Hyi, sanon minä.
Voin kertoa, että ahmimishäiriöisen mättöhetket ovat kaikkea muuta kuin nautinnollisia. Hyi itsellesi, ota selvää asioista ennen kuin muodista niistä mielipiteen.
Sisäfilekin lihottaa kun sitä syö päivittäin.