Mitä ajattelet ihmisestä, joka muuttaa usein?

Sitten on näitä ketkä asunut samassa lähiössä koko elämänsä, aivan kuten heidän vanhempansa.

Kohtuu surullista jos koko elämänkokemus löytyy yhdeltä postinumerolta.

Itse asunut suomessa eri paikkakunnilla n. 700 km pituusakselilla Helsingistä mitattuna, ja matkan aloitin päinvastasesta suunnasta eli Helsingistä.

Avartaa loistavasti maailmankuvaa, seikkailla hieman, itsellekkin oli silmiäavaavaa asua pienessä taantuvassa muuttotappiokylässä, josta lähimpään keskikokoiseen kaupunkiin 3 tunnin ajomatka.

Ja miksei asuntoa saisi vaihtaa, pitääkö aina tyytyä siihen B-luokkaan ?

Itse olen aina vaatinut, ns parempaa jos ei puitteet tyydytä, pojan tarjottu pk-paikka oli aivan jäätävän surkea kerrostalon pohjatilassa oleva koppi ilman kunnon pihaa, eiei.

Meni kuukausi, ja saatiin paikka viereisestä erittäin jonotetusta päiväkodista, jossa kunnon pihat ja puitteet.

Samaan aikaan työkaverin poika joutui just sinne hirveään kerrostalobunkkeriin, jopa meidän nykyisessa päiväkodissa kauhistelivat sitä paikkaa...

Jotkut tykkää rakentaa tai peruskorjata. Tunnen pari perhettä, jotka ovat muuttaneet muutaman vuoden välein, koska äiti tykkää rakennuttaa uusia, todella kivoja omakotitaloja, jotka sitten myydään eteenpäin, tai korjata rytöjä hienoiksi. Harrastushan se sekin on, ja on lyönyt jopa leiville.

Ei se välttämättä kerro mitään, muuttojen syyt ehkä kannattaisi listata itselleen ja miettiä onko niissä jotain yhtäläisyyttä.
Ja jos kertookin niin sehän voi olla myös positiivisia asioita:
Rohkea, seikkailun haluinen, elämän nälkäinen, etsii parempaa tai itselleen sopivampaa ( miksi tyytyä epätyydyttävään) .

Olen iloinen aina, kun joku naapureistani muuttaa pois.

Ihminen, joka kaipaa omaa rauhaa ja kyllästyy naapureiden mekastukseen. En ihmettele lainkaan, kun pääsääntöisesti sellaista kuraa suurin osa asunnoista ja äänieristykset kelvottomat.

Ihmeellisiä vastauksia...olen muuttanut usein koska minulla on vain yksi elämä ja haluan ...tehdä asioita! Tosin lasten takia muutimme 20 vuotta samalla alueella eli päiväkoti ja koulu ovat pysyneet samana. En voisi kuvitella kököttäväni yhdessä paikassa, outoa jumittamista. Muuttaminen on kivaa ja samalla tavaroita tulee karsittua.

Mieheni äitipuoli teki tuota koko elämänsä ajan. 2-3 vuoden välein muutto.

Lapsen kannalta ikävää. Mieheni isä sanoi lopulta, että hän ei enää muuta mihinkään. Äitipuoli muutti pois, takaisin ja pois ja takaisin ja vielä kerran pois ja sitten jatkoi muuttojuttuja muualla.

Muutin pois lapsuudenkodistani 19 vuotta sitten ja tänä aikana olen virallisesti asunut 15 eri osoitteessa, minkä lisäksi olen ollut remonttia väistössä sekä pitänyt kakkosasuntoa opiskelupaikkakunnalla.

En ole kertaakaan muuttanut syystä, etten olisi pitänyt asunnosta vaan vuokrasopimus on ollut määräaikainen tai on ollut tarvetta halvemmalle tai suuremmalle asunnolle. Osa asunnoista on ollut tilapäisiä kämppisratkaisuja ulkomaanjaksojen aikana, osa silloisten avopuolisojen kanssa jaettuja asuntoja, joista olen erottuani muuttanut omaan asuntoon.

Muutan usein ja innostun aina uusista asioista muutenkin. Asunto on vain asunto ja se sama koti kulkee mukanani paikasta toiseen. En ele sidottu seiniin ja ympäristöön.

Uskon että etsii sitä parasta (kodikasta?) asuinpaikkaa, hintaa ja aluetta, jossa olisi hyvä olla, ei levoton paikka muttei pystyyn kuollut - jokin toimii enemmän. Ja oikea asunto tai talo. Ehkä työ on liian stressaava tai ihmissuhde. Kaupunkien rakenteessa on haasteita edelleen. Luulen että se ei löydy kerrostalosta kaikille, jos naapurit häiriköivät ja tuijottaa naapuritalon seinää, ellei saa sitä toimimaan. Muissakin asumismuodoissa haasteensa talvella.

Luontoa olisi hyvä nähdä tai maisema. Vettä kävelymatkan päässä. Toisaalta kaupungista halutaan joku kiva kauppa tai pari, joka helpottaa elämää. Pikkukaupungissa sitä ei taas ole, on tilauksen varassa. Jos alkoholin jättää, pään saa helpommin kuntoon ja tunteet - jos on itse levoton. 

Jos on vähänkin kertynyt omaisuutta, niin kyseessä on melkoinen savotta. Helposti 1-2 kuukautta elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin. 

Etsiikö joku uutta tuoretta alkua ja puhdasta uutta asuntoa? Ellei pidä vanhasta tyylistä tai rakenteesta "uutena". Jos joku paikka/alue tuntuu oikealta ja ei ole rahasta kiinni, siihen voi jäädä? Jos raha ei riitä ylläpitämään omistusasuntoa joidenkin pakko muuttaa betonilähiöön, toivottavasti ei ole.

Tunnen yhden kaupungin sisällä hyvin lyhyitä matkoja muuttavan henkilön. Pidän jotenkin tuuliviirinä ja levottomana ihmisenä häntä. Myös seurustelusuhteet olleet aina lyhyitä, ikää 60v.

Jollain tavalla tämä ihminen tuntuu pelottavalta, koska on jotenkin niin intensiivisesti kiinni tunteistaan ja tuntemuksissaan. Olen itse tasaisempi.

Minusta ihminen tarvitsee kodin. Jos olosuhteet ovat huonot, on silloin tavallaan koditon.

Miksi jäädä?

Homepommeja ja kelvottomia ympäristöjä riittää.

Asuntojen vaihtelu voi kertoa syrjäytymisestä ja yhteiskunnan polarisoitumisesta.

Jos oot yksinasuva pienituloinen tukielätti, niin et ole luonnollisesti tervetullut yksityisille vuokramarkkinoille. Mutta yhteiskunnan tukemiin asuntoihin, halutaan asukkaiksi lähinnä perheitä. Ainakin takavuosina näin oli.

Tämä on suuri ongelma mm. kansanterveydellisesti. Nythän on suuri mielenterveysepidemia valloillaan.

Jonkinlainen krooninen rikosten tehtailija varmaankin kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen krooninen rikosten tehtailija varmaankin kyseessä.

Pakenija? Kyllähän sana kulkee jos on huijannut ihmisiä.

Jos taas joku muu, niin kyllä siitäkin tiedot on.

28vee samassa asunnossa. Helsingin kantakaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on näitä ketkä asunut samassa lähiössä koko elämänsä, aivan kuten heidän vanhempansa.

Kohtuu surullista jos koko elämänkokemus löytyy yhdeltä postinumerolta.

Itse asunut suomessa eri paikkakunnilla n. 700 km pituusakselilla Helsingistä mitattuna, ja matkan aloitin päinvastasesta suunnasta eli Helsingistä.

Avartaa loistavasti maailmankuvaa, seikkailla hieman, itsellekkin oli silmiäavaavaa asua pienessä taantuvassa muuttotappiokylässä, josta lähimpään keskikokoiseen kaupunkiin 3 tunnin ajomatka.

Ja miksei asuntoa saisi vaihtaa, pitääkö aina tyytyä siihen B-luokkaan ?

Itse olen aina vaatinut, ns parempaa jos ei puitteet tyydytä, pojan tarjottu pk-paikka oli aivan jäätävän surkea kerrostalon pohjatilassa oleva koppi ilman kunnon pihaa, eiei.

Meni kuukausi, ja saatiin paikka viereisestä erittäin jonotetusta päiväkodista, jossa kunnon pihat ja puitteet.

Samaan aikaan työkaverin poika joutui just sinne hirveään kerrostalobunkkeriin, jopa meidän nykyisessa päiväkodissa kauhistelivat sitä paikkaa...

Nyt annoit typerän kuvan itsestäsi.

Rupesin ihan laskemaan. Isän työn takia asuttiin monella kaivospaikkakunnalla. Ensin isä oli nuori insinööri paikassa 1, sai ylennyksen ja se tarkoitti muuttoa parempaan asuntoon kaivoskylässä. Sitten tuli osastopäällikkövaihe paikkakunnalla 2, isompi pomo paikkakunnalla 3, muutto pääkonttoripaikkakunnalle, siellä ensin työsuhdeasunto, sitten 1.omistusasunto ja myöhemmin toinen ja vielä ulkomaankomennus ja paluu kotimaahan. Eli 9 muuttoa ennenkuin aloitin opiskelut.

Sitten sitä onkin ollut monta muuttoa. Opiskeluja kolmessa eri maassa, töitä monessa kaupungissa, en jaksa edes laskea. Tässä nykyisessä asunnossa olemme asuneet viisi vuotta.