Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarhatädit tekevät silloin jos lapsi ei tottele vaikka lasta on komennettu ja lapsen kanssa on keskusteltu?
07.03.2021 |
Kiinnostaisi tietää. Kun käsittääkseni jäähyjä tai muitakaan kurituskeinoja ei saa tarhoissa enää käyttää.
Kommentit (59)
Jos kyseessä on poika, hänet feminisoidaan:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
Arvasin että pitää vääntää rautalangasta. Pieni lapsi ei pysty ajattelemaan yhtä loogisesti kuin aikuinen, koska aivojen kehitys on vielä pahasti kesken. Siinä ero.
Lapsilta odotetaan liikaa logiikkaa ennen kuin he ovat siihen biologisessa mielessä valmiita.
Vierailija kirjoitti:
Tää kuulostaa ihan absurdilta nyt, mutta kun olin kouluikäisenä silloin tällöin yhdellä tutulla tädilllä hoidossa, niin joskus kun olin jotain kiukutellut siellä, niin tämä hoitotäti kanteli äidille, että olin kiukutellut niin paljon tarvitsisin remmiä. Ja kotona tulikin sitten selkään ja vaan sen perusteella, mitä tämä täti oli sanonut!
Ennen varmaan yleisestkin vanhemmat uskoi toisia aikuisia lasta koskevissa asioissa. Nykyään asenne on enemmän se, että eihän meidän lapsessa mitään vikaa ole ja se on suorastaan loukkaus, jos joku toruu meidän pikkuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄
Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).
Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?
Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?
Lapsesta saa pitää kiinni, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Kokemukseni mukaan isommat ns. normaalit lapset uskovat viimeistään kun sanotaan napakasti ei, pieniä 2-4-vuotiaita joutuu joskus kantamaan tilanteesta pois.
Rumiin puheisiin puututaan jättämällä ne huomiotta. Työparini aina alkaa vaikka puhua säästä tai kehuu toista lasta ihan muista jutuista. Kummasti lapsi hiljenee kun ei saa huomiota vaikka lällättelyllä. Niin ja huumori auttaa, tiukkapipoisuus rumien puhumiseen ei toimi.
Miten 2-4-vuotiaan saa kantaa tilanteesta pois vaikka se kiinni pitäminen on kielletty?
Huoh ei ole kielletty! Kantaminen on normaalia lapsen hoitoa ja kasvatusta.
Raivoavan ison lapsen kiinnipito on eri asia (holding) joka sovitaan vanhempien kanssa.
Tässä on ehkä kuntakohtaisia eroja että mikä on kielletty? Itse ymmärsin, ettei kuritonta lasta edes saa väkisin siirtää jos kukaan ei ole vaarassa. Eikä varsinkaan rangaistuksena pitää kädestä kiinni esim. pihalla ollessa mikä oli yleinen rangaistusmenetelmä vielä jokunen vuosi sitten.
Lapsia ei rangaista! Teiolla on kuitenkin seuraukset. Esim. lapsi menee kiellettyyn paikkaan toistuvasti -> aikuinen pitää lapsen kädestä. Tärkeää on aina kertoa lapselle, miksi asia on näin. "Koska mä sanon niin" on aika huono vastaus. Parempi esim: "Sinä menit kiipeilytelineeseen, vaikka et saa. Nyt minä pidän sinua kädestä. Menisitkö mielummin toiseen leikkiin?"
Kyllä sekin pitäisi selittää lapselle, että MIKSI sinne kiipeilytelineeseen ei saa mennä. Eli esim. se, että ei ole turvallista siellä olla ilman jatkuvaa valvontaa, eli jos jotain vahinkoa sattuu (kyvykkäimmillekin kun voi näitä vahinkoja sattua) niin kukaan ei välttämättä ehdi ajoissa paikalle, niin se on silloin huonompi juttu. Kyllä fiksummat nämäkin asiat ymmärtävät ja voivat totella jopa paremmin tällöin.
Tottakai, hyvä lisäys!
"Jos lapsi puuhuu rumia, hän ei ehkä tajua sen olevan ruma sana - siitä täytyy sanoa, ettei niin saa puhua ja jos ei usko, tiukka ärjäisy yleensä riittää."
ahah,teillä saa siis ärjäistä lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtuuksia ei ole tädei... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen ammattilaisilla paljon minkäänlaisia. Mutta ne on korvattu vuorenlujalla uskolla "sanoituksen" parantavaan voimaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Osalla 5-vuotiaista ainakin on jo täydet koulukiusaajan elkeet pahimmillaan. Eli systemaattista ja monimuotoista kiusaamista joka toistuu päivästä ja kuukaudesta toiseen. Ei se ole mitään taaperoiden lapiojuttua.
Tunnetaitojen osaaminen on silloin taaperotasoa, mutta teot ovat tietenkin vakavampia. Silti samat keinot auttavat, eli lapselle pitää OPETTAA miten toimia eikä eristää. Jos siis haluaa ettei lapsi kiusaa jatkossa.
Ovatko myös aikuisella hoitajalla tunnetaidot taaperotasoa jos hän kiusaa toista hoitajaa kahvihuoneessa?
Mielestäni kyllä. Empatia ja tunteiden säätelyä voi kuitenkin harjoitella aikuisenakin.
Kyllä kai sitä täytyisi aikuisillekin opettaa näitä taitoja, tuskin automaattisesti nämä muutokset tulevat, ellei itsellä ole omaa motivaatiota harjoitella niitä (kaikenlaisia vaivoja, kremppoja ja resurssinpuutetta voi toki olla, mistä syystä asiat eivät välttämättä onnistu, mutta armollisuus itseä ja toisiakin kohtaan olisi aina hyvästä, ja antaessaan myös saa, ainakin toivottavasti). Muutenkin hyvä kohtelu puolin ja toisin ihmisten välillä kaikissa elämänvaiheissa varmaankin auttaisi asiaa ja tasa-arvoisuus, niin ehkä konfliktitkin vähenisivät tai ne eivät jäisi jatkuviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
laki! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde sille, että kaikki kiinni pitäminen olisi kielletty?
Etsi se lastensuojelulaista,se on siellä
Lastensuojelulaki ei koske päiväkoteja. Se koskee vain lastenkoteja ja koulukoteja.
"Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin."
"Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa."
kyllä se koskee kaikkia meitä,ja muista laeista löytyy lisää,en ehdi nyt kaivaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
Arvasin että pitää vääntää rautalangasta. Pieni lapsi ei pysty ajattelemaan yhtä loogisesti kuin aikuinen, koska aivojen kehitys on vielä pahasti kesken. Siinä ero.
Lapsilta odotetaan liikaa logiikkaa ennen kuin he ovat siihen biologisessa mielessä valmiita.
Leikki-ikäiselläkin on huomattava oikeudenmukaisuuden taju. Sen ikäinen ymmärtää jo konseptin "paha saa palkkansa".
Syystä tuleva ja kiellettyyn tekoon oikeassa suhteessa oleva rangaistus ei siis aiheuta katkeruutta. Katkeruutta aiheuttaa perusteeton tai ylimitoitettu rankaisu taikka se, että joku väärintekijä pääsee tekosistaan kuin koira veräjästä.
Lapsi siis ymmärtää, ettei vanhempi tai hoitaja rankaise häntä pahantahtoisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lakiluke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laki! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde sille, että kaikki kiinni pitäminen olisi kielletty?
Etsi se lastensuojelulaista,se on siellä
Lastensuojelulaki ei koske päiväkoteja. Se koskee vain lastenkoteja ja koulukoteja.
"Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin."
"Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa."
kyllä se koskee kaikkia meitä,ja muista laeista löytyy lisää,en ehdi nyt kaivaa
Noudatat siis myös omassa kodissasi niitä säädöksiä mitkä koskevat lastensuojelulaitosten henkilökuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
No, olet saattanut huomata, että pysäköinninvalvojat eivät ole erityisen pidetty ammattiryhmä. Jos ihminen, oli sitten aikuinen tai lapsi, ei oikeasti ymmärrä että joku teko on väärin, ja miksi se on väärin, rankaisu tosiaan aiheuttaa vain negatiivisia tunteita. Tämän takia lasta ensisijaisesti opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emmäämut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄
Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).
Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?
Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?
Sitä vaan,haetaan pois ja haetaan pois,mitäs muuta. Lapset eivät yleensä osaa puhua rumia ja jos puhuvat,eivät sitä ymmärrä rumaksi,vaan se on kotoa opittu,eli puhutaan vanhemmille. Esim kiroilusta,haistattelusta ym. Häirikkö/kiusaaja otetaan istumaan aikuisen kanssa ja aikuinen on siinä,joko hiljaa tai sitten puhuu asiasta. Sitten lapsi pääsees iitä hommiinsa,ja jos toistuu,niin taas takaisin aikuisen kanssa. Ei lapset kauaa jaksa aikuisen kanssa istua.
Siis teillä on jäähyt käytössä yhä?
Toisaalta niitä lapsia kyllä on jotka vaan riehaantuvat lisää jäähyllä. Eivät pysy istumassa paikallaan ja huutelevat kaikenlaista.
Helsingissä on ainakin jo yli 5v sitten käyty keskustelua ettei jäähyjä ole. Tietty paljon on epäpäteviä tai jonnekin 90-luvulle jääneitä kasvattajia...
Millainen lienee 2050-luvun kasvattaja? Saakohan silloin lapsia edes komentaa ylipäätään? Vai pitäneekö vaan hellitellen neuvotella?
Silloin on jo sharía voimassa ja keppi heiluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
No, olet saattanut huomata, että pysäköinninvalvojat eivät ole erityisen pidetty ammattiryhmä. Jos ihminen, oli sitten aikuinen tai lapsi, ei oikeasti ymmärrä että joku teko on väärin, ja miksi se on väärin, rankaisu tosiaan aiheuttaa vain negatiivisia tunteita. Tämän takia lasta ensisijaisesti opetetaan.
Erittäin usein opetus ei tehoa joko mielipide-erojen, itsekkyystaipumuksen ja/tai ymmärryksen puutteen vuoksi. Tai sitten opetus tehoaa niin myöhään, että lapsen tottelemattomuus ehtii sitä ennen aiheuttaa pahoja vahinkoja psyykkisessä tai materiaalisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon luunappi auttaa aina😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
Mutta jos kokee, että parkkisakko on epäreilu (tai vain sen vuoksi lopulta sakotetaan, kun halutaan valtion kassaa kartuttaa, kun tällaistakin välillä puhutaan), kuten esim. siinäkin tapauksessa, kun esim. Espoossa sakotettiin muistaakseni osaa kirkossa kävijöitä, kun oli joku suosittu tapahtuma siellä ja paljon porukkaa ja paikoitusalue ei oikein riittänyt, ja osa oli epähuomiossa parkkeerannut autonsa sakkopaikalle, ja kun siis ei oikein tilaa muuallakaan ollut. Niin olihan tuokin hieman epäreilu tilanne ja kun ilmeisesti parkkeeraamisen kieltävä kylttikään ei oikein ollut selkeästi näkyvillä, että sen välttämättä olisi kaikki hyvin huomanneet. Tätäkin asiaa sitten selviteltiin, mutta en muista, jäikö sakot voimaan vai ei (saattoi olla, että jäivät), mutta saattoi olla jopa niin, että jos sakot jäivät voimaan, kirkkokin taisi osallistua näihin sakkomaksuihin tässä tilanteessa. Varma en tästä lopputulemasta siis kuitenkaan ole.
Sama juttu on vähän esim. kotihoitajillakin ainakin Helsingissä ja Espoossa, että parkkitila on joskus kiven alla, niin ilmeisesti hekin joskus ovat joutuneet pysäköimään milloin mihinkin. Tähänkin tilanteeseen on jo saatettu ehkä jotenkin reagoida jo kumminkin, eli kotihoitajillakaan ei ole enää niin suurta mahdollisuutta saada sakkoja.
Mutta siis, kyllähän parkkisakotkin voi siis joissain tapauksissa olla hieman epäreiluja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
Mutta jos kokee, että parkkisakko on epäreilu (tai vain sen vuoksi lopulta sakotetaan, kun halutaan valtion kassaa kartuttaa, kun tällaistakin välillä puhutaan), kuten esim. siinäkin tapauksessa, kun esim. Espoossa sakotettiin muistaakseni osaa kirkossa kävijöitä, kun oli joku suosittu tapahtuma siellä ja paljon porukkaa ja paikoitusalue ei oikein riittänyt, ja osa oli epähuomiossa parkkeerannut autonsa sakkopaikalle, ja kun siis ei oikein tilaa muuallakaan ollut. Niin olihan tuokin hieman epäreilu tilanne ja kun ilmeisesti parkkeeraamisen kieltävä kylttikään ei oikein ollut selkeästi näkyvillä, että sen välttämättä olisi kaikki hyvin huomanneet. Tätäkin asiaa sitten selviteltiin, mutta en muista, jäikö sakot voimaan vai ei (saattoi olla, että jäivät), mutta saattoi olla jopa niin, että jos sakot jäivät voimaan, kirkkokin taisi osallistua näihin sakkomaksuihin tässä tilanteessa. Varma en tästä lopputulemasta siis kuitenkaan ole.
Sama juttu on vähän esim. kotihoitajillakin ainakin Helsingissä ja Espoossa, että parkkitila on joskus kiven alla, niin ilmeisesti hekin joskus ovat joutuneet pysäköimään milloin mihinkin. Tähänkin tilanteeseen on jo saatettu ehkä jotenkin reagoida jo kumminkin, eli kotihoitajillakaan ei ole enää niin suurta mahdollisuutta saada sakkoja.
Mutta siis, kyllähän parkkisakotkin voi siis joissain tapauksissa olla hieman epäreiluja...
Siinä on iso ero, että katsotaanko joskus olevan epäreilua vai katsotaanko aina olevan epäreilua.
Tunnetaitoihin uskovien kasvattajien mielestä rangaistukset ovat aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.
Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".
Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.
Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?
Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.
Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.
Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?
Mutta jos kokee, että parkkisakko on epäreilu (tai vain sen vuoksi lopulta sakotetaan, kun halutaan valtion kassaa kartuttaa, kun tällaistakin välillä puhutaan), kuten esim. siinäkin tapauksessa, kun esim. Espoossa sakotettiin muistaakseni osaa kirkossa kävijöitä, kun oli joku suosittu tapahtuma siellä ja paljon porukkaa ja paikoitusalue ei oikein riittänyt, ja osa oli epähuomiossa parkkeerannut autonsa sakkopaikalle, ja kun siis ei oikein tilaa muuallakaan ollut. Niin olihan tuokin hieman epäreilu tilanne ja kun ilmeisesti parkkeeraamisen kieltävä kylttikään ei oikein ollut selkeästi näkyvillä, että sen välttämättä olisi kaikki hyvin huomanneet. Tätäkin asiaa sitten selviteltiin, mutta en muista, jäikö sakot voimaan vai ei (saattoi olla, että jäivät), mutta saattoi olla jopa niin, että jos sakot jäivät voimaan, kirkkokin taisi osallistua näihin sakkomaksuihin tässä tilanteessa. Varma en tästä lopputulemasta siis kuitenkaan ole.
Sama juttu on vähän esim. kotihoitajillakin ainakin Helsingissä ja Espoossa, että parkkitila on joskus kiven alla, niin ilmeisesti hekin joskus ovat joutuneet pysäköimään milloin mihinkin. Tähänkin tilanteeseen on jo saatettu ehkä jotenkin reagoida jo kumminkin, eli kotihoitajillakaan ei ole enää niin suurta mahdollisuutta saada sakkoja.
Mutta siis, kyllähän parkkisakotkin voi siis joissain tapauksissa olla hieman epäreiluja...
Siinä on iso ero, että katsotaanko joskus olevan epäreilua vai katsotaanko aina olevan epäreilua.
Tunnetaitoihin uskovien kasvattajien mielestä rangaistukset ovat aina väärin.
No, onhan se parkkipaikkojen vähyys melkoinen ongelma pk-seudulla (Vantaasta en ole ihan varma), mutta nythän kai pitäisi suosia julkista liikennetta, kävelyä ja pyöräilyä kai muutenkin, mutta julkinen liikennekin on kyllä kärsinyt koronan vuoksi. Eli onhan se oikeastaan jatkuvaa epäreiluutta tai ainakin hankaluutta elämässä, kun ei oikein autoa saa mihinkään ja rangaistuksena on mahdollisesti sakko.
Mutta tarvitaanko niitä rangaistuksia, kun tämä jatkuva raaistunut kilpailu hellittäisi ja oltaisiin sovussa keskenään? Esim. mielipide-eroissakin voisi kuitenkin hakea jotain yhteisymmärrystä ja konsensusta, eikä vain jatkuvasti kiistellä niistä?
Ja onhan se kiusaaminenkin jatkuvasti epäreilua, varsinkin uhrin kannalta. Ja jokainen kiusattu kukin reagoi omalla tavallaan tähän, ja aina tosiaan se, jolla esim. se pinna palaa, niin ei välttämättä ole syyllinen, vaan häntä on vain ärsytetty liian pitkään. Monesti tai joskus vain tuppaa käymään niin, että molemmat sitten puhutteluun kuitenkin joutuvat. Mikä mielestäsi on oikea tapa toimia tällaisissa esimerkin kaltaisissa tilanteissa? Eikö tämä, jolta paloi pinna, ollut kokenut juurikin tätä jatkuvaa vääryyttä eikä sille tehty mitään? Kuitenkin aikuiset rankaisevat molempia (jotka eivät kuitenkaan puuttuneet kunnolla alunalkaenkaan asioihin)? Ja jotkut vielä sanoo, että aikuisiin pitäisi voida luottaa ja heidän sanansa on fakta ja he tietävät kaikesta kaiken ja näkevät kaiken ja ovat aina oikeassa?
Juuri oli Hesarinkin artikkeli, mikä oli tullut Koskelan tapauksen johdosta. Eräs henkilö siis muisteli oman poikansa menehtymistä (oli se Hyvinkään tapaus) ja miten ne asiat silloin menivät. Hänkin kertoi, miltä asiat näyttäytyivät luokan taka-osasta katsottuna verrattuna siihen, mikä opettajan tulkinta oli asioista. Eli erilaiselta. Eli kuka oikeasti teki ja mitä, kuka oli aloittaja jne.
Tämäkin oli vain esimerkki. Ei varmaankaan auta se kinastelu, että rangaistaanko vai ei, mutta asioihinhan pitäisi puuttua jo ennen, ettei rankaisuihin tarvitse lähteä. Eli kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin tasavertaisemmin ja paremmin ja annettaisiin ja opetettaisiin kaikille hyvää käytöstä.
En tiedä,onko tästä ollut jo puhetta,mutta nämä kantamiset/ estämiset ym.tarvitraessa fyysisestikin, on ok minusta, tietenkin. Mutta muuttuuko tämä asia jotenkin,kun mennään koulumaailmaan? Kun paljon puhutaan,ettei opettajilla ole keinoja suitsia häiriöitä. Eikö he voi ohjata oppilasta pois tilanteesta vaikka kädestä pitämällä?
Entä jos lapsi ei halua toimia niin kuin on opetettu? Opetetaanko silloin vain lisää, silläkin uhalla, että se alkaa vaikuttaa turhalta jankkaukselta joka rapauttaa hoitajan auktoriteettia?