Mitä tarhatädit tekevät silloin jos lapsi ei tottele vaikka lasta on komennettu ja lapsen kanssa on keskusteltu?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen joka on töissä päiväkodissa. Minulla on oma perhe. Pidän riettaasta seksistä ja ennen koronaa kävin usein baareissa ja join alkoholiakin. En voi vastata kysymykseesi sillä en ole lapsesi täti enkä halua olla. Huolehdin hänestä vain työajan josta saan palkkaa eikä hänen kuulumisensa tms oikeasti kiinnosta. Omat lapseni hoidan rakkaudella.

Ja samalla tavalla riesoja ovat omat lapsesi ulkopuolisille aikuisille, tiesithän? Eivät kuitenkaan pääse ihan tasapainoiksiksi kasvamaan, kun muut eivät heistä oikeasti välitä. Mutta itsehän tämän mallin annat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Lapsesta saa pitää kiinni, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Kokemukseni mukaan isommat ns. normaalit lapset uskovat viimeistään kun sanotaan napakasti ei, pieniä 2-4-vuotiaita joutuu joskus kantamaan tilanteesta pois.

Rumiin puheisiin puututaan jättämällä ne huomiotta. Työparini aina alkaa vaikka puhua säästä tai kehuu toista lasta ihan muista jutuista. Kummasti lapsi hiljenee kun ei saa huomiota vaikka lällättelyllä. Niin ja huumori auttaa, tiukkapipoisuus rumien puhumiseen ei toimi.

Miten 2-4-vuotiaan saa kantaa tilanteesta pois vaikka se kiinni pitäminen on kielletty?

Ei se kiinni pitäminen ole kiellettyä, tollo. Vai meinaatko, ettäjos menevät pk:n kanssa retkelle, niin lasten annetaan sinkoilla autotielle autojen alle, kun ei saa kiinni pitää?

Onnettomuudet saa estää vaikka kuka tahansa sivullinen. Mutta kurinpitomielessä ei saa lapsesta pitää kiinni se tarhan hoitajakaan jos kukaan ei ole vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.

Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".

Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.

Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Jos lapsi kiusaa, pidetään puhuttelu, jonka jälkeen saa pyytää anteeksi kiusatultaan.

Jos lapsi puuhuu rumia, hän ei ehkä tajua sen olevan ruma sana - siitä täytyy sanoa, ettei niin saa puhua ja jos ei usko, tiukka ärjäisy yleensä riittää.

Jos lapsi tekee jotain väärää leikissään, esim ottaa toisten leluja  -  hänelle huomautetaan asiasta, voidaan sanoa: seuraavalla kerralla leikki loppuu ja joutuu pois leikistä. Tämä yleensä tepsii, jos ko. leikki on lapselle tosi mielenkiintoinen ja tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen joka on töissä päiväkodissa. Minulla on oma perhe. Pidän riettaasta seksistä ja ennen koronaa kävin usein baareissa ja join alkoholiakin. En voi vastata kysymykseesi sillä en ole lapsesi täti enkä halua olla. Huolehdin hänestä vain työajan josta saan palkkaa eikä hänen kuulumisensa tms oikeasti kiinnosta. Omat lapseni hoidan rakkaudella.

Ja samalla tavalla riesoja ovat omat lapsesi ulkopuolisille aikuisille, tiesithän? Eivät kuitenkaan pääse ihan tasapainoiksiksi kasvamaan, kun muut eivät heistä oikeasti välitä. Mutta itsehän tämän mallin annat.

Hoidin lapseni kotona kouluikään. Kävivät vain eskarissa aamupäivällä. En ota vastuuta kenenkään lapsen tasapainousuudesta, se on kodin tehtävä. Hoidan vain työni. Ei kukaan rakasta työnsä kohteita, se olisi jopa epäammattimaista. Annan työnantajalle ammatillisen osaamiseni, en persoonaani tai tunteitani. Ne kuuluvat lähipiirille.

Lapseni ovat jo koulussa enkä odota opettajan heistä välittävän henkilökohtaisesti. Hän tekee työnsä eli opettaa lapsiani. Eikä ole "koulun täti".

Näin se on, kukaan ei halua 2000 e palkalla olla lapsesi täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Lapsesta saa pitää kiinni, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Kokemukseni mukaan isommat ns. normaalit lapset uskovat viimeistään kun sanotaan napakasti ei, pieniä 2-4-vuotiaita joutuu joskus kantamaan tilanteesta pois.

Rumiin puheisiin puututaan jättämällä ne huomiotta. Työparini aina alkaa vaikka puhua säästä tai kehuu toista lasta ihan muista jutuista. Kummasti lapsi hiljenee kun ei saa huomiota vaikka lällättelyllä. Niin ja huumori auttaa, tiukkapipoisuus rumien puhumiseen ei toimi.

Miten 2-4-vuotiaan saa kantaa tilanteesta pois vaikka se kiinni pitäminen on kielletty?

Huoh ei ole kielletty! Kantaminen on normaalia lapsen hoitoa ja kasvatusta.

Raivoavan ison lapsen kiinnipito on eri asia (holding) joka sovitaan vanhempien kanssa.

Tässä on ehkä kuntakohtaisia eroja että mikä on kielletty? Itse ymmärsin, ettei kuritonta lasta edes saa väkisin siirtää jos kukaan ei ole vaarassa. Eikä varsinkaan rangaistuksena pitää kädestä kiinni esim. pihalla ollessa mikä oli yleinen rangaistusmenetelmä vielä jokunen vuosi sitten.

Lapsia ei rangaista! Teiolla on kuitenkin seuraukset. Esim. lapsi menee kiellettyyn paikkaan toistuvasti -> aikuinen pitää lapsen kädestä. Tärkeää on aina kertoa lapselle, miksi asia on näin. "Koska mä sanon niin" on aika huono vastaus. Parempi esim: "Sinä menit kiipeilytelineeseen, vaikka et saa. Nyt minä pidän sinua kädestä. Menisitkö mielummin toiseen leikkiin?"

Nostetaan lapsi ”tehostettuun tukeen” jolloin hän saa enemmän aikuisten huomiota. Jos taas tämäkään ei auta, nostetaan erityiseen tukeen ja sitten onkin jo vammaisen leima otsassa lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.

Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".

Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.

Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?

Ja eikö juurikin tämä, että pitää vaikka väkisin saada jotain toisen "omaa", on juurikin sitä "minä minä" -asennetta. Mutta hyvä, kun kerrotaan, miten siinä tilanteessa oikeasti kuuluisi toimia. Mutta voiko sitä sanoa täysin, että osaamattomuudesta kyse (on se sitäkin toki, mutta kielii kyllä jonkinasteisesta röyhkeydestä myös). Mutta mikä osuus tällä eriarvoisuudellakin on tähän käytökseen...

Vierailija kirjoitti:

emmäämut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Sitä vaan,haetaan pois ja haetaan pois,mitäs muuta. Lapset eivät yleensä osaa puhua rumia ja jos puhuvat,eivät sitä ymmärrä rumaksi,vaan se on kotoa opittu,eli puhutaan vanhemmille. Esim kiroilusta,haistattelusta ym. Häirikkö/kiusaaja otetaan istumaan aikuisen kanssa ja aikuinen on siinä,joko hiljaa tai sitten puhuu asiasta. Sitten lapsi pääsees iitä hommiinsa,ja jos toistuu,niin taas takaisin aikuisen kanssa. Ei lapset kauaa jaksa aikuisen kanssa istua.

Siis teillä on jäähyt käytössä yhä?

Toisaalta niitä lapsia kyllä on jotka vaan riehaantuvat lisää jäähyllä. Eivät pysy istumassa paikallaan ja huutelevat kaikenlaista.

Eikö jäähy ole sellainen, että lapsi laitetaan syrjään istumaan yksinään? Vähän sama, kuin joskus kuulemma koulussa on seisotettu nurkassa.

Jos lapsen kanssa on aikuinen, ei ole kyse jäähystä vaan kasvattamisesta. Tuolloin aikuinen kertoo ja sanoittaa tilanteen, reaktiot, tunnetilat jne ja ohjeistaa "normaaliin, terveeseen" toimintaan.

Ja toiseen kommenttiin, jossa ihmeteltiin ettei lasta saisi kantaa esimerkiksi ulos kun tilanteeseen ei liity vaaratekijää. Kyllä siihen liittyy. Jos vaihtoehtona on jättää lapsi yksin sisälle tai kantaa vastentahtoisesti ulos aikuisten valvovien silmien alle, niin kummassakohan paikassa lapsi on turvassa? Yksin vai aikuisten luona? Ei ole mahdollista, että ryhmästä jäisi yksi aikuinen hoitamaan yhtä lasta ulkoilun ajaksi sisälle, kun silloin lain vaatima hoitajamitoitus ulkona ei riitä. Ulkona olisi 6-7 lasta liikaa aikuisten määrään nähden.

-eri vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa, pidetään puhuttelu, jonka jälkeen saa pyytää anteeksi kiusatultaan.

Kiusaaminen usein jatkuu sen keskustelun ja pakotetun anteeksipyynnön jälkeenkin. T: kokemusta on

Rankaisulle olisi siis käyttöä. Mutta minkäs teet, kun rangaista ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.

Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".

Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.

Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?

Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.

Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Nostetaan lapsi ”tehostettuun tukeen” jolloin hän saa enemmän aikuisten huomiota. Jos taas tämäkään ei auta, nostetaan erityiseen tukeen ja sitten onkin jo vammaisen leima otsassa lopun ikää.

Ei ihme, että henkilökunta on nykyisin ylikuormitettu ja erityislasten määrä sen kun kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähde sille, että kaikki kiinni pitäminen olisi kielletty?

Etsi se lastensuojelulaista,se on siellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa, pidetään puhuttelu, jonka jälkeen saa pyytää anteeksi kiusatultaan.

Kiusaaminen usein jatkuu sen keskustelun ja pakotetun anteeksipyynnön jälkeenkin. T: kokemusta on

Rankaisulle olisi siis käyttöä. Mutta minkäs teet, kun rangaista ei saa.

EI rangaistuksia, vaan OPETETAAN MITEN TOIMIA.

Tää kuulostaa ihan absurdilta nyt, mutta kun olin kouluikäisenä silloin tällöin yhdellä tutulla tädilllä hoidossa, niin joskus kun olin jotain kiukutellut siellä, niin tämä hoitotäti kanteli äidille, että olin kiukutellut niin paljon tarvitsisin remmiä. Ja kotona tulikin sitten selkään ja vaan sen perusteella, mitä tämä täti oli sanonut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.

Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".

Kyllä pienetkin lapset todellakin osaavat kiusata ja syrjiä muita. On se kumma, että ei osata hyviä käytösmalleja opettaa lapsille. Eli että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja jos joku käyttäytyy huonosti, siihen puututaan ja kerrotaan, miten pitää käyttäytyä. Myös pitää ottaa huomioon, että mitä oikeasti on tapahtunut, ja lapset osaavat olla myös juonia ja toimivat vain silloin, kun aikuisten silmät eivät näe. Eli aina se reagoija ei välttämättä ole syyllinen, vaikka niin luultaisiin. Näin saataisiin mm. kiusaamiset ja huono kohtelu parhaiten loppumaan.

Mitä juurikin tulee esim. lällättelijän (= kiusaamista) kohtaamiseen, niin onko se huomiotta jättäminen ainoa "oikea" tapa hoitaa tämä asia? Mitä jos hän ei pysty tai osaa muuttaa käytöstään, kun kukaan ei ole opettanut, mitä sen tilalle pitäisi tuoda?

Oletus on, että nämä asiat on jo tehty ja että ryhmässä puhutaan joka päivä siitä, että toiselle tulee paha mieli ja se ei ole ok. Kaikkien kohdalla se ei riitä, vaan jos lapsi tavoittelee aikuisen huomiota huonolla käyyöksellä, hän ei sitä saa. Vastaavasti pitää kiinnittää huomio pieniinkin hyviin tekoihin ja kehua lällättelijää niistä, jolloin hän huomaa, ettei tarvitse käyttäytyä huonosti tullakseen nähdyksi.

Tapauskohtaisia asioita, mutta koskaan rankaisu (kuten eristäminen) ei auta! Se aiheuttaa vain epäluottamusta aikuisia kohtaan.

Miksi lapsi kokisi epäluottamusta aikuista kohtaan jos aikuinen rankaisee häntä sääntöjen rikkomisen johdosta? Kokisitko sinä epäluottamusta pysäköinninvalvojaa kohtaan jos pysäköinninvalvoja antaisi sinulle parkkisakon?

Vierailija kirjoitti:

emmäämut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Sitä vaan,haetaan pois ja haetaan pois,mitäs muuta. Lapset eivät yleensä osaa puhua rumia ja jos puhuvat,eivät sitä ymmärrä rumaksi,vaan se on kotoa opittu,eli puhutaan vanhemmille. Esim kiroilusta,haistattelusta ym. Häirikkö/kiusaaja otetaan istumaan aikuisen kanssa ja aikuinen on siinä,joko hiljaa tai sitten puhuu asiasta. Sitten lapsi pääsees iitä hommiinsa,ja jos toistuu,niin taas takaisin aikuisen kanssa. Ei lapset kauaa jaksa aikuisen kanssa istua.

Siis teillä on jäähyt käytössä yhä?

Toisaalta niitä lapsia kyllä on jotka vaan riehaantuvat lisää jäähyllä. Eivät pysy istumassa paikallaan ja huutelevat kaikenlaista.

ei se ole mikään jäähy,jäähyssä jätetään totaalisesti yksi,tuossa kerrotaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi kiusaa kaveria, kiusaaja otetaan leikistä pois, jos keskustelu ei auta. Sitten hän leikkii yksin tai on leikkimättä.

Ei näin. Jos pieni lapsi "kiusaa", se kertoo ettei hän osaa mennä leikkiin mukaan. Siihen auttaa, että aikuinen menee lähelle auttamaan ja sanoittaa vaikka että "halusit näköjään saman lapion kuin kaverilla. Muistatko miten voisit pyytää sitä?" tai "ota laatikosta vapaana oleva lelu".

Osalla 5-vuotiaista ainakin on jo täydet koulukiusaajan elkeet pahimmillaan. Eli systemaattista ja monimuotoista kiusaamista joka toistuu päivästä ja kuukaudesta toiseen. Ei se ole mitään taaperoiden lapiojuttua.

Tunnetaitojen osaaminen on silloin taaperotasoa, mutta teot ovat tietenkin vakavampia. Silti samat keinot auttavat, eli lapselle pitää OPETTAA miten toimia eikä eristää. Jos siis haluaa ettei lapsi kiusaa jatkossa.

Ovatko myös aikuisella hoitajalla tunnetaidot taaperotasoa jos hän kiusaa toista hoitajaa kahvihuoneessa?

Mielestäni kyllä. Empatia ja tunteiden säätelyä voi kuitenkin harjoitella aikuisenakin.

laki! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde sille, että kaikki kiinni pitäminen olisi kielletty?

Etsi se lastensuojelulaista,se on siellä

Lastensuojelulaki ei koske päiväkoteja. Se koskee vain lastenkoteja ja koulukoteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täti olen vain siskoni lapselle, lastenhoitaja on ammattini 🙄

Asiat tehdään, vaikkei lapsi haluaisi. Esim. kun on aika mennä ulos ja lapsi jäisi mielummin sisälle, hänet tarvittaessa kannetaan pukemaan ja pihalle muiden kanssa. Yleensä kerran parin jälkeen lapsi oppii, että säännöt ovat sääntöjä eikä kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi (kuten kotona usein saa).

Entä sitten jos lapsi esim. puhuu rumia, häiriköi tai kiusaa?

Tai jos lapsi menee jatkuvasti ilman lupaa vaikka kiipeilytelineeseen joka on hänelle kielletty? Kun käsittääkseni lapsesta ei saa pidellä kiinni vain siksi että lapsi rikkoo sääntöjä?

Lapsesta saa pitää kiinni, jos hän on vaaraksi itselleen tai muille. Kokemukseni mukaan isommat ns. normaalit lapset uskovat viimeistään kun sanotaan napakasti ei, pieniä 2-4-vuotiaita joutuu joskus kantamaan tilanteesta pois.

Rumiin puheisiin puututaan jättämällä ne huomiotta. Työparini aina alkaa vaikka puhua säästä tai kehuu toista lasta ihan muista jutuista. Kummasti lapsi hiljenee kun ei saa huomiota vaikka lällättelyllä. Niin ja huumori auttaa, tiukkapipoisuus rumien puhumiseen ei toimi.

Miten 2-4-vuotiaan saa kantaa tilanteesta pois vaikka se kiinni pitäminen on kielletty?

Huoh ei ole kielletty! Kantaminen on normaalia lapsen hoitoa ja kasvatusta.

Raivoavan ison lapsen kiinnipito on eri asia (holding) joka sovitaan vanhempien kanssa.

Tässä on ehkä kuntakohtaisia eroja että mikä on kielletty? Itse ymmärsin, ettei kuritonta lasta edes saa väkisin siirtää jos kukaan ei ole vaarassa. Eikä varsinkaan rangaistuksena pitää kädestä kiinni esim. pihalla ollessa mikä oli yleinen rangaistusmenetelmä vielä jokunen vuosi sitten.

Lapsia ei rangaista! Teiolla on kuitenkin seuraukset. Esim. lapsi menee kiellettyyn paikkaan toistuvasti -> aikuinen pitää lapsen kädestä. Tärkeää on aina kertoa lapselle, miksi asia on näin. "Koska mä sanon niin" on aika huono vastaus. Parempi esim: "Sinä menit kiipeilytelineeseen, vaikka et saa. Nyt minä pidän sinua kädestä. Menisitkö mielummin toiseen leikkiin?"

Kyllä sekin pitäisi selittää lapselle, että MIKSI sinne kiipeilytelineeseen ei saa mennä. Eli esim. se, että ei ole turvallista siellä olla ilman jatkuvaa valvontaa, eli jos jotain vahinkoa sattuu (kyvykkäimmillekin kun voi näitä vahinkoja sattua) niin kukaan ei välttämättä ehdi ajoissa paikalle, niin se on silloin huonompi juttu. Kyllä fiksummat nämäkin asiat ymmärtävät ja voivat totella jopa paremmin tällöin.