Miksi äitini haukkuu minut maan rakoon kun kerroin haluavani opetella soittamaan pianoa?
En kuulemma enää näin vanhana voi mitenkään tulla hyväksi soittajaksi ja minun olisi syytä unohtaa mokoman hölmöilyt jo ja järkevöityä ja kasvaa vihdoinkin aikuiseksi.
Kommentit (66)
Narsistimutsini ihan samanlainen. En osaa mitään ja mitään ei kannata yrittää. Olen oppinut, että keskustelen haaveistani ja suunnitelmistani ihan muiden ihmisten kanssa.
Ainoat asiat mitä äitini mielestä saisi tehdä on lapsia jonkun rikkaan miehen kanssa, tai opiskella jotain hänen hyväksymäänsä alaa (niitä ei ole monia). Töihinkään ei saisi mennä koska se on liian duunarimaista vaan pitäisi elää sen rikkaan miehen rahoilla ja kasvattaa lapsia.
pari kommenttia:
Kaikille vanhemmille ei kannata kertoa omista haaveista, suunnitelmista tai unelmista mitään.
Kaikkea ei tarvitse harrastaa niin, että siitä tulee hyväksi/ammattilaistasoiseksi.
Musiikki erityisesti sen itse tuottaminen estää itsessään dementiaa.
Dementiaa estää myös uusien taitojen opettelu.
nauti uudesta harrastuksestasi.
Kuulostaapa erikoiselta. Oletko aloittamassa harrastusta halvalla sähköpianolla vai unelmoitko uudesta ammatista?
Meillä on valtava määrä soittimia ja jos lapseni haluaisi vielä uuden (ja kalliin), niin varmasti kehoittaisin miettimään uudemman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa erikoiselta. Oletko aloittamassa harrastusta halvalla sähköpianolla vai unelmoitko uudesta ammatista?
Meillä on valtava määrä soittimia ja jos lapseni haluaisi vielä uuden (ja kalliin), niin varmasti kehoittaisin miettimään uudemman kerran.
Niin, koska SINÄ ostat sen soittimen eikä lapsi. Miksi äitini v*ttuilee mulle kun ihan itse ostaisin sen sähköpianon omalla rahalla.
Ja joku ehdotti että älä kerro äidille suunnitelmista. Olen kokeillut tätäkin etten vaan kerro mitään. Sitten haukkuu maanrakoon kun en kerro mitään.
Jotkut ovat niin suorituskeskeisiä, että mitään ei saisi harrastaa siksi että siitä saa iloa elämäänsä. Jos ei ole aloittanut lapsena tähtäimessä ammattilaisuus, pitää unohtaa koko juttu.
Ap ei ole tuohon ikään mennessä tajunnu ettei äidille kannata kertoa kaikkea. Ei pianon soiton opettelu tarkoita sitä että ammattilaiseksi haluaisi. hohhoijaa taas.
Jotkut vanhemmat eivät kannusta vaan ovat pessimistisiä ilman syytä.
Toinen vaihtoehto on tuo, että äitisi on perustellusti kyllästynyt kesken jääviin projekteihisi.
Vain itse tiedät parhaiten, kummasta on kyse.
No, joskus paremmin toimeentulevien lapsissa löytytyy SP: kaltaisia.
Rahkeet eivät riitä vanhempien haaveilemiin ammatteihin, mutta eivät osaa irrottautua vanhempien talutusnuorasta.
Siinä äitisi on oikeassa, ettei aikuisena enää opi soittamaan ammattilaisen tasoisesti.
Mutta aina voi hankkia soittimen ja opetella soittamaan jotain.
Et tarvitse siihen äitisi lupaa etkä hyväksyntää.
Et kai enää asu äitisi helmoissa?
Vierailija kirjoitti:
Ainoat asiat mitä äitini mielestä saisi tehdä on lapsia jonkun rikkaan miehen kanssa, tai opiskella jotain hänen hyväksymäänsä alaa (niitä ei ole monia). Töihinkään ei saisi mennä koska se on liian duunarimaista vaan pitäisi elää sen rikkaan miehen rahoilla ja kasvattaa lapsia.
Selkee troli tämä. Ei kukaan elää ajattele noin kuin korkeintaan jossain 1960-luvun jenkkilästä kertovassa tv-sarjassa. Eli ei Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat niin suorituskeskeisiä, että mitään ei saisi harrastaa siksi että siitä saa iloa elämäänsä. Jos ei ole aloittanut lapsena tähtäimessä ammattilaisuus, pitää unohtaa koko juttu.
Monet harrastukset myös pilataan kilpailuilla.
Jos jossain toiminnassa MYÖS kilpaillaan, koko harraste keskittyy kilpailutoimintaan ja ei- kilpailulliset harrastajat koetaan jarruttaviksi kiviriipoiksi.
Moi ap.
Olen harrastanut klassista laulua 5v. Viime jouluna kerroin vanhemmille. Kaikkea ei kannata kertoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat niin suorituskeskeisiä, että mitään ei saisi harrastaa siksi että siitä saa iloa elämäänsä. Jos ei ole aloittanut lapsena tähtäimessä ammattilaisuus, pitää unohtaa koko juttu.
Monet harrastukset myös pilataan kilpailuilla.
Jos jossain toiminnassa MYÖS kilpaillaan, koko harraste keskittyy kilpailutoimintaan ja ei- kilpailulliset harrastajat koetaan jarruttaviksi kiviriipoiksi.
Koskee lähinnä lasten ja nuorten (ryhmä)harrastuksia. Kukaan ei raahaa juoksukouluun osallistuvaa aikuista maratonille tai yksittäisiä soittotunteja ottavaa Kultaiseen harmonikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Narsistimutsini ihan samanlainen. En osaa mitään ja mitään ei kannata yrittää. Olen oppinut, että keskustelen haaveistani ja suunnitelmistani ihan muiden ihmisten kanssa.
Narsisti havaittu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoat asiat mitä äitini mielestä saisi tehdä on lapsia jonkun rikkaan miehen kanssa, tai opiskella jotain hänen hyväksymäänsä alaa (niitä ei ole monia). Töihinkään ei saisi mennä koska se on liian duunarimaista vaan pitäisi elää sen rikkaan miehen rahoilla ja kasvattaa lapsia.
Selkee troli tämä. Ei kukaan elää ajattele noin kuin korkeintaan jossain 1960-luvun jenkkilästä kertovassa tv-sarjassa. Eli ei Suomessa.
Ystäväni oli myös "trolli" kun meni seurakunnan tarjoaman psykologin juttusille masennukseensa liittyen.
Psykologi pyysi kertomaan lapsuudesta.
Kun ystäväni kertoi hieman, kiivastui psykologi:
"Miksi tulit tuhlaamaan aikaani satuilullasi? Tuollaista ei ollut 70- luvun Suomessa, kuvauksesi on 50- luvulta. Täällä on jonossa oikeasti apua tarvitsevia!"
Ystäväni poistui.
Pimeällä tiellä sitten painoi kaasun pohjaan ja sulki silmänsä.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hän avasi silmänsä, oli yhä tiellä vanhan Corollan mittarin näyttäessä 150km/h.
Ystäväni hidasti vauhdin normaaliksi, kokemuksen voimaannuttamana päätti olla koskaan häiritsemättä ketään kallonkutistajaa koskaan.
Ehkäpä äitisi tietää, että leijut milloin missäkin haaveissasi. Nyt kiukuttelet täällä, kun äippä ei ymmärrä. Kertoo siitä, että olet hyvin lapsellinen mieleltäsi.
Onko sinulla tapana haahuilla elämässä ja saada kaikenlaisia päähänpistoja ja toitottaa niistä ympäriinsä, ja sitten ne taas raukeavat ja tulee uusia asioita? Ehkä hän on kyllästynyt siihen.