Te naiset joiden miehet eivät tukeneet teitä tarpeeksi raskausaikana
Hei. Haluaisin kysyä teiltä, jotka odotitte vauvaanne eikä miehenne oikein tukenut teitä kunnolla, muuttuiko tilanne missään vaiheessa? Vai muuttuuko vasta sitten kun lapsi on syntynyt? Muuttuuko silloinkaan? Mies oli alkuajan melko innoissaan mutta pikkuhiljaa hiipui, eipä ole vauvan potkuja kauan kokeillut kun 2 kertaa ehkä. Nyt 7 kk. Muutenkin tuntuu että hänestä on tullut itseään täynnä oleva ihminen ketä ei kiinnosta minä tai lapsi ollenkaan.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt tarkemmin miten sua pitää tukea?? Ja miksi ihmeessä sen miehen pitäisi niitä vauvan potkuja kokeilla alvariinsa? Oi miksi, miksi jotkut naiset tekee raskaudestaan jonkun ihmeellisen syndrooman, kokoajan pitäisi olla huomioimassa. Ja kun tässä aloituksessa ei edes tullut mitenkään selväksi MITÄ sen miehen täytyisi tehdä jotta ap olisi tyytyväinen.
Kokeilla potkuja alvariinsa, olenko sanonut niin jossain vaiheessa? Vituttaa sunkaltaiset ämmät jotka pitää itsestään selvyytenä sitä että teidän äijät palvoo teitä ja kokeilee ite joskus teidän mahaanne. Ihan varmasti on niin tehnyt koska muuten et tulis tommosta sanomaan. Oot saanu hyvät kortit, good for you.
Vierailija kirjoitti:
Aika keskenkasvuiselta vaikuttaa- kaverit tulee ryyppäämään!
Olisiko kannattanut odottaa että kasvatte ensin aikuisiksi ja sitten vasta keskustella raskautumisesta?
Elämä muuttuu totaalisesti ja molempien täytyy osata ottaa vastuu vauvan hoidosta ja puhaltaa yhteen
hiileen perhe-elämässä.
Niin, tiedän... Kyllähän tätä ollaan tavallaan yritetty jonkin aikaa, mies halusi mun kanssa lapsen ja sanoikin sen joskus monta kertaa ennen kun tää hetki koitti, mutta sitten jotenkin kun herää todellisuuteen niin tuntuu että pakenee. Ollaan 4v oltu avoliitossa ja vuoden verran hän on aina välillä puhunut lapsista. Vaikka muille on sanonut että oli täysi vahinko ja yllätys, joo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tukeminen sulle tarkoittaa? Jotkut naiset luulee, et heti kun plussaa pitää alkaa prinsessaksi, joka ei mihinkään normaaliin enää kykene. Pitäis aina tietää se koko stoori taustalta...
En viitsi tänne ihan kaikkea kirjoittaa... Mutta esim sekin olisi jo paljon jos hän voisi käydä joskus kaupassa enkä aina vain minä painavien ostoskassien kanssa. Joskus olisi ihan kiva jos se vaikka tekisi ruokaa tai auttaisi siivoamisessa. Ja noikin nyt on jo niin isoja pyyntöjä etten edes odota niitä, mutta haaveilla saa. Toivon vaan ettei olisi niin itsekäs eikä käyttäisi meidän rahoja kaikkiin tarpeettomiin asioihin jne...
Mutta itse ostit lapselle pelikentän?
Kyllä ostin ja vasta syntyneiden vaatteita. Äiti on myös ostanut jotakin vaatteita mutta en halua että hän ostaa kaikkea, koska meidän nämä asiat pitäisi kustantaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt tarkemmin miten sua pitää tukea?? Ja miksi ihmeessä sen miehen pitäisi niitä vauvan potkuja kokeilla alvariinsa? Oi miksi, miksi jotkut naiset tekee raskaudestaan jonkun ihmeellisen syndrooman, kokoajan pitäisi olla huomioimassa. Ja kun tässä aloituksessa ei edes tullut mitenkään selväksi MITÄ sen miehen täytyisi tehdä jotta ap olisi tyytyväinen.
Kokeilla potkuja alvariinsa, olenko sanonut niin jossain vaiheessa? Vituttaa sunkaltaiset ämmät jotka pitää itsestään selvyytenä sitä että teidän äijät palvoo teitä ja kokeilee ite joskus teidän mahaanne. Ihan varmasti on niin tehnyt koska muuten et tulis tommosta sanomaan. Oot saanu hyvät kortit, good for you.
Sä kirjoitit että mies ei ole kuin pari kertaa kokeillut kun se muksu potkii, eikö se riitä? Kuinka usein niitä pitää kokeilla? Ja ehei, mun mies ei aikoinaan tainnut kokeilla kertaakaan, eikä mua palvottu. Ällöttää ajatuskin palvomisesta, minä oon tavallinen ihminen, raskaus on tavallinen asia ja mua pitää kohdella normaalina ihmisenä.
Mä olen nyt lukenut kaikki sun vastaukset ja tullut tulokseen että te olette nuoria, erittäin lapsellisia ja kypsymättömiä. Molemmilla on paljon paljon kehittymisen ja aikuistumisen opettelua!! Lasta tulee surku jos vanhemmat on kehitykseltään teinitasoa. Juu, tosi raakasti nyt sanoin mutta noinhan asia on.
Miehelle oli yllätys kun tulin raskaaksi, ajatteli että en voi tulla enää kun ikääkin oli. Se oli oma tarinansa ettei siitä enempää.
Nyt ei oikein avaudu. Vauvan potkujen kokeilu on tukea?
Meillä käytiin yhdessä valitsemassa vaunut ja sänky. Lisäksi mies kävi yksin ostamassa babysitterin ja vauvanvaatteita, kun vauva olikin pienempi kuin etukäteen arvioitiin ja 50 cm vaatteita tarvittiin lisää.
Meillä tukeminen oli lapsen hoitoa ja hankintoja, yhdessä tekemistä, ei potkujen fiilistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se tukeminen sulle tarkoittaa? Jotkut naiset luulee, et heti kun plussaa pitää alkaa prinsessaksi, joka ei mihinkään normaaliin enää kykene. Pitäis aina tietää se koko stoori taustalta...
En viitsi tänne ihan kaikkea kirjoittaa... Mutta esim sekin olisi jo paljon jos hän voisi käydä joskus kaupassa enkä aina vain minä painavien ostoskassien kanssa. Joskus olisi ihan kiva jos se vaikka tekisi ruokaa tai auttaisi siivoamisessa. Ja noikin nyt on jo niin isoja pyyntöjä etten edes odota niitä, mutta haaveilla saa. Toivon vaan ettei olisi niin itsekäs eikä käyttäisi meidän rahoja kaikkiin tarpeettomiin asioihin jne...
Joo-o. Ja tuollaisen kanssa oli pakko lapsi hankkia? Ja eikö vaan et toinenki heti perään. Mikä hemmetti sua vaivaa, että hankit nykyaikana (jolloin osallistuvia miehiä riittää) lapsen tuollaisen kanssa, joka ei MITÄÄN tee??
Joten veikkaanpa, että:
A. Tää on surkea mie sv ih a provo
B. Sulla itselläs on pahoja ongelmia
C. Molemmat edellä mainitut
Kyllä tää yksi saa riittää nyt vähäksi aikaa, kiitos vaan. Siinä nään myöskin samalla että onko tosta isäksi ja kasvaako siitä. Ja kyllä joskus osallistui välillä siivoomiseen ja ruoan laittoon, nykyään ei kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika keskenkasvuiselta vaikuttaa- kaverit tulee ryyppäämään!
Olisiko kannattanut odottaa että kasvatte ensin aikuisiksi ja sitten vasta keskustella raskautumisesta?
Elämä muuttuu totaalisesti ja molempien täytyy osata ottaa vastuu vauvan hoidosta ja puhaltaa yhteen
hiileen perhe-elämässä.
Niin, tiedän... Kyllähän tätä ollaan tavallaan yritetty jonkin aikaa, mies halusi mun kanssa lapsen ja sanoikin sen joskus monta kertaa ennen kun tää hetki koitti, mutta sitten jotenkin kun herää todellisuuteen niin tuntuu että pakenee. Ollaan 4v oltu avoliitossa ja vuoden verran hän on aina välillä puhunut lapsista. Vaikka muille on sanonut että oli täysi vahinko ja yllätys, joo...
Täh, vahinko ja yllätys. Onko miehesi teini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus,voit elää ihan normaalisti. Sulla vaan prinsessa-kuvitelmat.
Jos se on prinsessa kuvitelmaa etten viimeisilläni jaksa esim. sitä että hänen kavereitansa tulee ryyppäämään tänne vkl etten saa nukuttua, niin okei. Veikkaan ettei sulla itteläs taida olla lapsia. Tai sit oot ite saanu ton prinsessakohtelun ja odotat samaa kaikilta muilta.
Kuinka usein tätä tapahtuu?
Hän yksin ryyppää ehkä 2 krt viikossa ja kaverit tulee aina joskus
Sinä valitsit miehesi. Hän oli tuollainen jo ennen, joten ei kannata valittaa. Lapsiparka.
Niin olen valinnut, eikä se aina ole tommonen ollut, enkä mä tietääkseni siitä mitenkään ole valittanut. Kysynyt vain että saattaako tuo käytös muuttua. Mä säälin sun koko perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt tarkemmin miten sua pitää tukea?? Ja miksi ihmeessä sen miehen pitäisi niitä vauvan potkuja kokeilla alvariinsa? Oi miksi, miksi jotkut naiset tekee raskaudestaan jonkun ihmeellisen syndrooman, kokoajan pitäisi olla huomioimassa. Ja kun tässä aloituksessa ei edes tullut mitenkään selväksi MITÄ sen miehen täytyisi tehdä jotta ap olisi tyytyväinen.
Kokeilla potkuja alvariinsa, olenko sanonut niin jossain vaiheessa? Vituttaa sunkaltaiset ämmät jotka pitää itsestään selvyytenä sitä että teidän äijät palvoo teitä ja kokeilee ite joskus teidän mahaanne. Ihan varmasti on niin tehnyt koska muuten et tulis tommosta sanomaan. Oot saanu hyvät kortit, good for you.
Sä kirjoitit että mies ei ole kuin pari kertaa kokeillut kun se muksu potkii, eikö se riitä? Kuinka usein niitä pitää kokeilla? Ja ehei, mun mies ei aikoinaan tainnut kokeilla kertaakaan, eikä mua palvottu. Ällöttää ajatuskin palvomisesta, minä oon tavallinen ihminen, raskaus on tavallinen asia ja mua pitää kohdella normaalina ihmisenä.
Mä olen nyt lukenut kaikki sun vastaukset ja tullut tulokseen että te olette nuoria, erittäin lapsellisia ja kypsymättömiä. Molemmilla on paljon paljon kehittymisen ja aikuistumisen opettelua!! Lasta tulee surku jos vanhemmat on kehitykseltään teinitasoa. Juu, tosi raakasti nyt sanoin mutta noinhan asia on.
Sä et tiedä mitä kaikkea on tapahtunut ja vaikutat joltain super ihmiseltä olevinaan, hienoa, niin ihan sama mitä sä sanot. Mä en ole palvomisesta mitään sanonut joten sua ilmeisesti palvottiin. Edes se normaali ihmisen kohtelu riittää. Joo mä olen 27 v ja mieheni täytti just 29 v. Menneestä elämästä en rupea mitään kirjoittamaan mutta elämää ollaan nähty kyllä. Mut hei supernainen, ei tarvii lukea tai kommentoida enempää ku ei me kaikki olla niin supereita kun sä. Tänhän sä halusit kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei oikein avaudu. Vauvan potkujen kokeilu on tukea?
Meillä käytiin yhdessä valitsemassa vaunut ja sänky. Lisäksi mies kävi yksin ostamassa babysitterin ja vauvanvaatteita, kun vauva olikin pienempi kuin etukäteen arvioitiin ja 50 cm vaatteita tarvittiin lisää.
Meillä tukeminen oli lapsen hoitoa ja hankintoja, yhdessä tekemistä, ei potkujen fiilistelyä.
Sen voi varmaan kokea eriasiana mutta mulle se on kyllä tukemista jos joskus kiinnostaa mitä vauvalle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ensikotiin?
Joo ollaan menossa. Vaikka on sitäkin muutamia kertoja uhkaillut ettei tule mukaan. Mutta nyt on ilmeisesti oikeesti tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet tukenut miestäsi? Teistähän on molemmista nyt tulossa vanhempia, eikä vain SINUSTA?
Juuri niin meistä molemmista on tulossa vanhempia. Miten enemmän mun pitäisi tukea, kun antamalla joka päivä huomiota ja hellyyttä? Hän ei käy töissä ja minä täällä siivoan ja teen kaiken.
No sinähän olet sitten ihan puhtaasti idiootti. Miksi teet kaiken? Luuletko, että kun olet oikein tositositositosiTOSI kiltti ja kiva, niin sun vätysmies sen sitten palkitsee? Että se ihan itse tajuaa, että kun sinä passaat kaiken, niin hänen pitäisi muuttua? Miksi ihmeessä hän muuttuisi kun palvelu pelaa?
Mies on saanut sinut loukkuun tilanteeseen, jossa et puolusta itseäsi, vaan siedät tuollaista perseilyä. Tuo ei ole normaalia ja tuskin siitä muuksi muuttuu. Jos hän ei nyt ymmärrä ottaa huomioon tarpeitasi, niin miksi hän yhtäkkiä tekisi niin myöhemmin?
Itse keskustelisin tuossa tilanteessa viimeisen kerran vakavasti ja vääntäisin miehelle rautalangasta, että hänen on pakko osallistua enemmän ja sitoutua esimerkiksi siihen muuttoon. Sitten seuraisin hetken, että muuttuuko mikään, ja jos ei, lähtisin lätkimään. Ei elämän kuulu olla tuollaista vätysmiehen palvelemista.
Valitettavasti ei meillä ainakaan muuttunut. Miehelle 40+ iski paniikki kun raskaus alkoi näkyä. Koko raskausaika oli kamalaa ja pahemmaksi mennyt, kun lapsi syntyi. Itse lupaili, että siinä vaiheessa muuttuu. Luultavasti ei siis muutu. Tässä sinnitellään sen aikaa, että pääsen takas töihin ja pärjään omillani. Eiköhän se ole sitten goodbye.
Toivottavasti oot trolli. Ei tuossa tilanteessa olevan parin pitäisi lisääntyä ollenkaan.
Miksi ihmeessä olet yhdessä tuollaisen kanssa ja halusit vielä lisääntyä sille? Turha itkeä kun paska on housussa.
Eli olet lisääntynyt alkoholisti lusmun kanssa. Hyvää työtä. Nyt kunnon puhuttelu sille ja jos ei ala vähentään alkoholin juontia (2x viikko ihan liikaa) ja osallistumaan enemmän kaikkeen niin ero. Pidä huoli lapsestasi.
Amen.