Mikä on ollut koronan ikävin puoli elämässäsi, ja mikä taas positiivisin? Voi luetella useampiakin.
Ikävintä on aika vaikea keksiä. Melkein kaikki ikävät asiat on tapahtuneet muille ihmisille, ja huomaan surevani esim. ystävääni, joka perui kahteen otteeseen hääjuhlansa, tuttuani jolta kuoli molemmat isovanhemmat, naapuria, jolta kuoli appiukko.
Me teimme lähes samanaikaisesti koronan alun kanssa päätöksen että muutetaan omakotitaloon ja alettiin remppailla sitä. Kun kaikki harrastukset oli katkolla ja menot lähti pois, rahaa oli paljon suunniteltua enemmän kuukausitasolla. Pystyi välttelemään ihmisiä, joihin muutenkin yrittää pitää lähinnä hygieeniset välit (ei voida tulla, voi harmi tätä koronaa jne), ja sitten taas lähipiiriä varsinkin kesällä kestittiin pihalla.
Olin vähän aikaa työttömänäkin (ei liity koronaan) joten ihan pelkkää auvoa ei ole ollut toki, mutta ehkä vain pidän simppelistä elämästä ja tuntuu rauhoittavalta kun kukaan ei vaadi enempää. Silti haluaisin, että ratkaisu alkaisi häämöttää, sillä tuntuu että yhteishengen jälkeen alamme kääntyä toisiamme vastaan. Koronasta selviämme mutta siitä emme.
Ikävintä: ei pääse samallalailla tapaamaan kavereita tai esim. tapahtumiin. Ei pääse matkalle. Ei pääse tapaamaan erittäin riskiryhmäläistä vaaria livenä. Toisen lapsen lukiovuosi melkein pelkkää etää, jää paljon yksin. Kaikki juhlat peruutettu, mm. kaverin hääjuhlat jäivät viettämättä. Harrastukset tauolla. Sairastumisen pelko (itse tai läheiset).
Hyvää: etätyö oikeastaan pääosin aika kivaa, säästyy aikaa ja rahaa ja ehtii enemmän olla läsnä kotona. Kiireen tunne vähentynyt, enemmän aikaa kaikkeen. Joidenkin kavereiden kanssa tullut myös uusia juttuja, oon ulkoillut paljon enemmän kuin ennen. Kotia on tullut myös vähän fiksattua enemmän.