Syntyessänme maailmaan olemme tehneet hiljaisen sopimuksen, että tulemme kuolemaan. Vähän kuin ravintolasta tilaava tekee hiljaisen sopimuksen maksaa tilauksena. Miksi silti jotkut pelkäävät kuolemaa?

Katselin kun äitini kuoli 3 viikossa haimasyöpään. Ne kolme viikkoa istuin hänen vierellään saattohoito-osastolla. Katsoin kun kivut olivat niin sietämätyömät, ettei mikään auttanut. Edes lusikallinen vettä ei pysynyt sisällä. Äiti eli 3 viikkoa ilman ruokaa ja vettä. Hän myös kärsi ahdistuksesta. Viimeiset ajat oli nukutettuna, mutta huusi tuskissaan.

Pelkään samanlaista loppua ja elämästä, lapsista luopumista.

"Näin eläessä ajatus kuolemasta ja olemattomuudesta on ahdistava, eikä sille voi mitään."

Inhimillistä.

Ja tähän kaikki uskonnot perustuvat.

Hmm. Luultavasti ihmiset pelkäävät kuolemaa edeltävää aikaa enemmän että kituuko vai lähteekö suoraan, kuin toisella puolella oloa. Voi tietenkin päättää lähteä suoraan kun tulee se aika. Ja nuorelle se voisi olla shokki, koska on tottunut että koti & tutut ovat tietyssä paikassa ja maisemassa. Jotain ikään kuin jää kesken. Mutta sitä voi jatkaa jossain muualla tai joku muu maan päällä.

Pa`ska jatkuu aina vaan kirjoitti:

Pelkään kuolemaa koska kukaan ei voi vannoa, että siihen kaikki loppuu. Uudestisyntymän ajatus on pahinta mitä tiedän ja kuoleman kautta siihenkin siirrytään. Siksi pelkään kuolemaa. 

Vähän samoja fiiliksiä. Tai väsyttää tämä elämä siinä määrin jo, että ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä tuntuu hirveän työläältä. Enpä tosiaan jaksa uskoa että siellä kaikki laulaisivat vain kumbaya pyhimyksinä. Ja ajatus jälleensyntymästä, voi luoja. En millään jaksa, siis todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Katselin kun äitini kuoli 3 viikossa haimasyöpään. Ne kolme viikkoa istuin hänen vierellään saattohoito-osastolla. Katsoin kun kivut olivat niin sietämätyömät, ettei mikään auttanut. Edes lusikallinen vettä ei pysynyt sisällä. Äiti eli 3 viikkoa ilman ruokaa ja vettä. Hän myös kärsi ahdistuksesta. Viimeiset ajat oli nukutettuna, mutta huusi tuskissaan.

Pelkään samanlaista loppua ja elämästä, lapsista luopumista.

Jos huutaa tuskissaan, ei ole nukutettu riittävän syvälle täysin tajuttomaksi? Jotain vikaa tuossa on, miksei sitä tutkittu. Nukutus ei voi olla joku kevytnukutus jonka valelääkäri suorittaa. Miksi armokuolemaa ei ole saatavilla eri maissa tai kunnollista kivunhoitoa siihen saakka kun se auttaa.

Vain keho kuolee, me emme kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se edessä häämöttävä tyhjyys ja olemattomuus vaan pistää rinnassa muljahtamaan, vaikka miten asiaa yrittäisi ajatella. Jotain ahdistavaa vaan siinä on, että lakkaa olemasta.

Ahdistiko sua kovinkin paljon nuo 14,6 miljardia vuotta kun et ollut olemassa?

No ei, mutta kyllä se laittaa surettamaan, että joku päivä täältä on lähdettävä ja koskaan ei tänne enää palaa.

- eri

No mä en ainakaan halua palata tänne. Enkä pelkää omaa kuolemaa, ainoastaan läheisteni kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vain keho kuolee, me emme kuole.

Ensin kuolemme me, ja hetken perästä myös keho.

Itselleni ja läheisilleni toivon yllättävää ja nopeaa loppua.

"Vain keho kuolee, me emme kuole."

Höpsistä. Tieteelliset todisteet puuttuvvat moisesta. Olemattomuus on osoitteemme.

Kumpi teitä häiritsee kuolemassa enemmän? Jos kuvitellaan, että itse kuolema on kivuton.

Ylänuoli = kuolleena oleminen (eli kuolemishetken jälkeinen)

Alanuoli = elämän päättyminen (se ettet saa kokea enää elämää, asioiden kesken jääminen yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vain keho kuolee, me emme kuole.

Mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain keho kuolee, me emme kuole.

Mistä tiedät?

Esim. kehostairtaantumiskokemuksistani. Niitä on ollut paljon ja olen jopa voinut tutkia ilmiötä. Olen täysin varma asiasta. Kuoleman pelko on turhaa.

Pelkään lähinnä, että kuolen liian nuorena, kun lapset olisivat vielä pieniä. Haluan heidän olevan aikuisia ja sitten voin poistua rauhallisella mielellä. Haluan nähdä, että elämä kantaa heitä ja että heillä on hyvä olla.

Syvästi toivon, että elämä todellakin päättyy eikä synnytä uudelleen niin kauan kunnes päästään ylimmälle tasolle, puhtaana karmasta.

Toivon myös rauhallista ja kivutonta kuolemaa, mutta aina ei voi voittaa ja se on ihan okei.