Lue keskustelun säännöt.
Milloin viimeksi itkit ja minkä takia?
06.03.2021 |
Tajusin, että itken tosi harvoin. Vaikka surettaa niin yleensä ei itketä. Viime kerta taisi olla, kun katsoin jotain elokuvaa useampi vuosi sitten.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Enpä muista milloin olisin itkenyt viimeksi, ainakin vuosi tai kaksi sitten. Herkistelen kyllä useinkin, kasvot on ihan märkänä ja pyyhin kyyneliä katsoessani joitain filmejä ja jopa just joku päivä sitten kun katsoin ,Supernanny Suomi. Olen sillai herkkä , mutta isoja murheita tai ihmeiloja ei ole ollut aikoihin.
Siis tästä on jo vuosia, mutta mä purskahdin kerran ihan tyhjästä itkuun, kun katsoin Salkkareita ja jotenkin yksi perhe oli hirveän onnellisena aamupalalla siinä.
Mulla oli hormonaalinen ehkäisy kokeilussa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itken tosi harvoin, mutta se päivä oli tänään. Stressiä siitä että:
- Yksi lapsi ollut tapaturmassa, jonka osalta leikkaus tulossa ja mietin saako leikkauksellakaan raajan toimintaa riittävän hyväksi aktiivisen nuoren elämän kannalta.
- Toinen lapsi rämpii sulkujen keskellä yliopistossa, jossa tukea on huonosti saatavilla ja sosiaalisia kuvioita ei ole. Lisäksi vaalien siirron myötä menetti vielä vaalivirkailijan työnsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä enn osaa itkeä, osaaan tappaa mutta en osaa itkeä.
Mitä olet tappanut?
Tajusin elämän rajallisuuden ja sen, että kun kerran kuolen, niin en enää pääse tänne takaisin.
Tajusin elämän rajallisuuden ja sen, että kun kerran kuolen, niin en enää pääse tänne takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen. Ja joka päivä. Syynä ylipaino, jota en saa pois. Ruoka voittaa aina.
N 100kg 35v
Pari viikkoa sitten, yksi biisi kosketti. Oli pakko tukahduttaa, sillä olin juuri silloin aivojen magneettikuvausessa, jossa pitää pysyä liikkumattomana. Joten mikään nyyhkyttäminen ei käynyt. Pari kyyneltä vieri kyllä. Ja biisikin oli sellainen, että ihmettelin reaktiotani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään. Olen itkenyt melkein vuoden, täytin 35v ja ahdistaa ja vituttaa. Olen nyt naisten alinta saastaa, vanha.
Itkin ilosta kun Kiemunki värkkäsi uuden puolueen jonne virtaa ihmisiä pilvin pimein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä just. Tulin oikeestaan lukemaan av-palstaa että tulisi parempi mieli. Josko jollain olisi ollut jotain hauskoja juttuja tai vaikka vielä paskempi elämä jun mulla. Kai sekin olisi helpottanut.
Mutta kysymykseen vastaus niin nyt ja koska elämä on paskaa, mies on paska ja menetin kämpän.
Tänään siitä miten väsynyt olen omaan ahdistuneisuushäiriöön, siihen miten korona pahentaa jo ennestään olemassa olevaa ahdistuneisuutta ja miten se vaikuttaa mieheen ja meidän parisuhteeseen :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään kun yritin auttaa ystävääni ja sain törkeät haukut päälle. Sen jälkeen ryhdistäydyin ja päätin, että auttamiseni sekä yhteydenpitoni loppui tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään viimeksi. Koska olen kipeä. Kuume sahaa 38-39 välillä viidettä päivää, oksettaa, päätä särkee, kurkku on niin tulessa, ettei kärsi yskiä yhtään. Tosi kurja olo.
Korona?
En tiedä mikä on. Koronatesti oli negatiivinen.
Voi se silti olla sitä, olethan varovainen, ettet tartuta ketään ja hoidat itseäsi hyvin. Ja että joku tarkistaa sun voinnin säännöllisesti, jos asut yksin.
Itse itkin eilen kun ahdisti kaikki. Oikeasti mulla oli väsy ja nälkä, kun sain ruokaa alkoi naurattaa.
Tänään itkin kun katsoin areenasta Unelmien maatila -nimistä dokumenttia ja kaikki oli niin liikuttavaa muutenkin ja sitten koirasta oli tullut vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään kun yritin auttaa ystävääni ja sain törkeät haukut päälle. Sen jälkeen ryhdistäydyin ja päätin, että auttamiseni sekä yhteydenpitoni loppui tähän.
Taisit onnistua sinäkin loukkaamaan häntä? Auttaminen on vaikea laji.
Aina itkettää kun tämän kuuntelee :-(
Eilen kun kuuntelin uutisia, koronatartunnat lisääntyneet tosi paljon, puhuttiin myös ylioppilaskirjoitusten turvallisesta järjestämisestä. Niin säälittää nuo nuoret, ja tilanne tuntui yht’äkkiä niin masentavalta.Itketti.
Vierailija kirjoitti:
Eilen. Ja joka päivä. Syynä ylipaino, jota en saa pois. Ruoka voittaa aina.
N 100kg 35v
Älä taistele, ei sitä voi voittaa kun syötävähän täällä on. Jos voitat tänään, häviät huomenna.
Tee yhteistyötä. Ruuan on tarkoitus olla paras ystäväsi, auttaa sinua voimaan hyvin ja pysymään terveenä. Perehdy siihen, minkälaista ravintoa tarvitset, ja sitten alat vähitellen hilata syömisiäsi ja elämääsi muutenkin siihen suuntaan, että se tekee sinulle hyvää. Tee hyviä asioita monta kertaa päivässä, tanssi, pura tunteita järkevästi ja nuku hyvin. Kun lakkaat turhan riitelemisen ruuan kanssa ja alat harjoitella itsesi hyväksymistä ja hoivaamista ja auttamista, alat itkeä ilosta. Rakasta itseäsi. Voi olla vaikeaa, tiedän. Sitkeys palkitaan tässä vaikka kitudieettien pitämisessä siitä on enemmänkin vain vahinkoa. Jos onnistut kiusaamaan itseäsi kolme viikkoa ja laihtumaan pari kiloa, muistat sen kitumisen iäti ja lihot neljä kiloa takaisin, ja seuraava dieetti on aina edellistä inhottavampi. Lopeta kierre.
Pari vuotta sitten, kun muutin yhteen puolisoni kanssa. Tiesin jo viimeistä kuormaa uuteen kotiin, paksuna olevan avokkini luokse, ajaessani, että tämä kaikki on suurta virhettä.
Mä enn osaa itkeä, osaaan tappaa mutta en osaa itkeä.