Lue keskustelun säännöt.
Milloin viimeksi itkit ja minkä takia?
06.03.2021 |
Tajusin, että itken tosi harvoin. Vaikka surettaa niin yleensä ei itketä. Viime kerta taisi olla, kun katsoin jotain elokuvaa useampi vuosi sitten.
Kommentit (67)
Pari tuntia sitten, kun ikävöin edesmennyttä koiraani. Saisipa ottaa pienen ystäväni syliin, nuuhkaista ihanaa turkkia ja antaa pusu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin tunti sitten kun aloin kelailla toivotonta ihastusta.
Tänään viimeksi. Koska olen kipeä. Kuume sahaa 38-39 välillä viidettä päivää, oksettaa, päätä särkee, kurkku on niin tulessa, ettei kärsi yskiä yhtään. Tosi kurja olo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Koskelan tapaus sai silmät kostumaan.
Jaa, ei mulla vaan kertaakaan. Paska juttu, mutta en oikein tunne mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tirautan lähes päivittäin. Olen aina ollut sillä lailla herkkä itkemään myötätunnosta ja lasten saannin jälkeen se ominaisuus on entisestään voimistunut. Onneksi ei ole yhtä pahaa kuin raskaus/imetysaikoina, jolloin saatoin muiden pienestäkin huolesta puhjeta kyyneliin. Viimeksi tänään itkin kun luin Ylen sivuilta uutisen naisesta, joka oli pelastanut kaksi koulupoikaa hukkumasta avannosta. Huhhuh... Ihan mieletöntä.
En ole viime vuosina juurikaan enää jaksanut itkeä (sitä ennen senkin edestä, kun oli niin traumaattista aikaa). Eilen itkin vuolaasti. Sytytin kynttilän, laitoin Beethovenin A melody of tearsin soimaan (en nimen takia, vaan koska se on niin kaunis) ja itkin kauan, liiankin. En voinut muutakaan. En voi ymmärtää sitä pahuutta ja suoranaista sadismia, mitä maailmassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä aamuna, ollu vähän rankka viikko yksin karanteenissa, eikä mitään tietoa koska päästäis reissaamaan. Muutenkin jo rassaa niin paljon tää k.
Vierailija kirjoitti:
Pari tuntia sitten, kun ikävöin edesmennyttä koiraani. Saisipa ottaa pienen ystäväni syliin, nuuhkaista ihanaa turkkia ja antaa pusu.
Voi sua. Tiedän tunteen, yritä jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen itkin. Muutaman kuukauden kestänyt etäsuhdeyritelmä kaatui pari viikkoa sitten, ei etäilyyn vaan miehen haluttomuuteen sitoutua. Harmittaa.
Eilen koronan takia. Olen jäänyt työttömäksi ja tuntuu ettei mitään ratkaisua ole tai tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään viimeksi. Koska olen kipeä. Kuume sahaa 38-39 välillä viidettä päivää, oksettaa, päätä särkee, kurkku on niin tulessa, ettei kärsi yskiä yhtään. Tosi kurja olo.
Korona?
Pari päivää sitten ilosta ja helpotuksesta kun kuulin koepalan tulokset, ei ole syöpää! Muistakaa olla kiitollisia jokaisesta päivästä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään aamupäivällä, kun telkkarissa Dr.Pol kävi lopettamassa poikansa 22-vuotiaan kissan :( Sitä ennen pari viikkoa sitten psykiatrisen hoitajan vastaanotolla kun sain sanotuksi vaikeita asioita.
En itke "oikeassa elämässä" kovin usein, vaikka tarvetta olisi. Sitten katson Hatchikon tms todella surullisen elokuvan niin saan itseni "puhdistettua".
Kolmisen tuntia sitten. Olin huonolla tuulella ja selitin sitä miehelle. Et ei oo mikää hyvin ja tää ja tää harmittaa ja lisäks olin loukkaantunut jostain vitsistä jonka mies kerto ja koin että se naljaili minulle.
No siinä sitte valitin, kunnes huomasin että mies oli ihan loukkaantunut. Se sanoiki että yritti järjestää meille kivan päivän, hoiti ruuat ja kaikki ja mä oon lytännyt kaiken. Jostain syystä se miehen surullinen olemus sai kyyneleet mulla valumaan ja tajusin että olin törppö. Et oisko se joku katumusitku sitten. Pyysin anteeksi, korjasin asennetta ja päivä jatkui.
Varmaan pms, ihme tunteilua koko päivä.
Itken kyllä vähintään joka viikko niin että kyyneleet valuu kunnolla. Vähän kaikenlaiset tunteet aiheuttaa itkua. Varsinkin suuttumus tai säikähdys, mutta myös ilo, ja suru tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään viimeksi. Koska olen kipeä. Kuume sahaa 38-39 välillä viidettä päivää, oksettaa, päätä särkee, kurkku on niin tulessa, ettei kärsi yskiä yhtään. Tosi kurja olo.
Korona?
En tiedä mikä on. Koronatesti oli negatiivinen.
Kaksi päivää sitten, kun mietin mun tulevaisuutta. En voi työllistyä seuraavaan neljään vuoteen.
Luulin olevani turta. Rakas mummi kuoli ja itkin monta päivää sitä. Vieläkin itkettää, kun ajattelen asiaa.
Enpä muista milloin olisin itkenyt viimeksi, ainakin vuosi tai kaksi sitten. Herkistelen kyllä useinkin, kasvot on ihan märkänä ja pyyhin kyyneliä katsoessani joitain filmejä ja jopa just joku päivä sitten kun katsoin ,Supernanny Suomi. Olen sillai herkkä , mutta isoja murheita tai ihmeiloja ei ole ollut aikoihin.
Kyyneleet tulee silmiin melkein joka päivä, kun on niin ikävä äitiä ja isää.