Kertokaa KAMALIA HÄÄT-kokemuksia!

mutta aika tylsää. Sukulaisen häät, holittomat. Alkumaljana omenamehua, ruokajuomana maitoa ja vettä (ruoka kuitenkin hyvää ital. tyyppistä, eli se maito ei tosiaankaan sopinut...), myöhemmin holitonta boolia. Pitkiä puheita joista ei kuullut oikeastaan mitään (moniosainen tila mutta huoneet pieniä, ei mikkiä). Ohjelmassa ilmapallojen puhkomista kilpaa (vain morsiuspari).

muuta ohjelmaa kuin morsiamen ryöstö ja saaliiksi kerättiin rahaa. Sitä tuli liian vähän, joten kerättiin toinen satsi lisää.

Muuta en muista häistä, jäi tästä niin outo maku suuhun.

seurojen talolla, muistettiin mainostaa siellä on baari ja juomat oli maksullisia. Mullakin oli pienen pieni käsilaukku ja vahingossa olin ottanut yhden setelin mukaan. Eihän se kauaa siellä riittänyt, ei ollut edes vettä tarjolla.

häämatkaa varten. Siis sen lisäksi että varsinaisen lahjan oli jo antanut.

ja häihin oli hommattu pelimanni soittamaan haitaria. Illemmalla olisi ollut tarjolla boolia, joka oli tehty kotiviinistä, hyi minkä makuista. Vieraat häipyivät melko aikaisin, ja morsiamen äiti iloitsi kun kotiviiniä ja booliin tarkoitettua tapio-viinaa jäi juomatta vaikka kuinka paljon. Yksi vieras kipaisi ärrällä hakemassa itselleen sixpackin kaljaa.

oli pienet häät (alle 30 vierasta, sukulaisia ja ystäviä), tarjottavat oli valmistettu pääosin itse eikä tarjoilijoita palkattu, koska vieraiden joukossa oli reippaita ja avuliaita sukulaisnuoria, jotka mielellään hoitivat esim. ruokien esillepanon. Muutenkin meininki oli rento, vähän niin kuin "yhdessä tehdyt" häät. ruoka syötiin, kahvit juotiin ja booli & muu alkoholi maistui. Nuoret korjasivat astioita ja siivoilivat paikkoja, mutta koskaa tekemistä oli paljon, kului tähän kaikkeen paljon aikaa. Vanhat ystäväni olivat kokoontuneet syömään ja juomaan samaan pöytään. Yksikään heistä ei nostanut pyllyään penkistä edes siinä vaiheessa, kun minä morsiamena kannoin likaisia lautasia keittiöön ja täysiä boolimaljoja ulos. ystävät eivät lotkauttaneet korvaansa vielä silloinkaan, kun tuttavaperheemme vaimo tuli kiskomaan lautasia käsistäni ja käski minun istua alas. Olisin toivonut ystäviltäni vähän tilannetajua, vaikka heitä ei etukäteen tarjoilijoiksi oltu pyydettykään. Olivat kuitenkin siinä mielessä häitämme järjestämässä, että olivat vastuussa esim. kaikista ohjelmanumeroista.

No voi hyvänen aika, kun useimmat ihmiset eivät osaa lukea ajatuksia! Monet vieraat eivät ole tottuneet siihen, että joutuvat häissä viemään itse astiansa pois, vaan olettavat, että ne tulee joku viemään. Joskus voisi avata suunsa ja ystävällisesti PYYTÄÄ vieraita viemään ainakin omat astiansa. Turha patouttaa asioita sisälleen ja jupista jälkeen päin, jos ei ole uskaltanut sanoa toivettaan ääneen.

Tilannetaju ei aina kaikilla pelaa joka tilanteessa ja ystäväsi saattoivat esim. jännittää järjestämiään tulevia ohjelmanumeroitaan tai olla niin kiinni omissa jutusteluissaan, etteivät ihan noteeranneet, mitä ympärillä tapahtui.

Ja siksi tämä avautuminen, koska aihe kosketti itseäni. Olisin voinut kuvitella itseni ystäviesi asemaan. En oo niitä, jotka tajuaa olla heti ensimmäisenä auttamassa, vaan monesti vasta jälkeen päin hoksaan, että ai niin, olisin voinut tiskata tai auttaa kantamaan. Yleensä keskityn vain johonkin muuhun. :D

Älä ota tätä minään torumisena tai saarnana, halusin vain tuoda tällaisen näkökulman esiin. Meitä hölmäjäkin löytyy, joille pitää sanoa suoraan. Usein toivoisinkin, että ihmiset sanoisivat suoraan, eivätkä patoaisi sisälleen.

mutta eihän se sitten ole hääkuva

T: Ai, mikäs se on? itsekin kuvassa ennen vihkimistä käynyt

En siis ole tuo kirjoittaja Mutta eihän jne. En minäkään sitä pitäis hääkuvana, koska en ole silloin vielä virallisesti vihitty - mutta jokainen omalla tavallaan :)

Morsiamen puku ei istunut mitenkään kantajan päälle. Koko päivän ja illan morsian nyki pukuaan, joka kerta eri suuntaan. Pahalta tuntui pelkkä katsominen!

. Olin myös yksissä häissä , joissa tarjottiin jokaiselle vieraalle YKSI lasillinen viiniä. Oli se nyt vähän turhan nuukasti alku- ja pääruualle.

Taisi olla minun häät? meillä ei tarjottu alkoholia kuin alkumalja se kuohuviini.

Siksi, etten halunnut nähdä omia viinaan meneviä sukulaisiani kännissä, enkä omia täysi ikäisiä lapsiani ryyppäämässä. Enm halunnut nähdä että jokaisella on aterian aikana eri näköinen juomalasi edessään kun osa väestä hakee juomat juhlan pitopaikan hanasta ja osa tyytyy alkoholittomaan.

En halunnut sitä trafiikkia kun pitää hakea lisää.. ja vielä lisää..

Emme tarjonneet tai ostaneet tai tilanneet, koska se oli myös kustannuskysymys.

Niitä oli vuosi valmisteltu. Tilaisuutta varten oli varattu leirikeskus, jolla oli myös aittamajoitusta. Tylsät leikit, kaikkien piti esitellä itsensä ja bändi oli hyvä vain silloin, kun solisti ei laulanut. Ruoka oli sentään kelvollista.

Paikalle tuli myös 2 muuta sulhasen ystävää vaimoineen, jotka tunsivat mieheni hyvin. Mieheni häipyi ryyppäämään näiden kanssa ja jätti minut yksin. Sammui jo klo 22 ja ryömi nukkumaan meille varattuun aittaan. No, oli minulla sentään tanssilattialla vientiä. Toinen mieheni tuttu hra B yritti turhaan iskeä minua, uuvahti klo 23.45 ja hra B:n sammuttua toinen hänen kavereistaan hra C pokasi hra B:n avovaimon. Tappelu alkoi klo 00.15 kun morsiamen veli löi morsiamen siskoa turpiin, koska tuli riitaa tämän poikaystävästä. Soitin poliisit, jotka veivät morsiamen veljen putkaan. Minä työnsin itkevän morsiamen ja sulhasen autoon ja käskin häipyä hotelliin.

Klo 03.30 Hra B oli herännyt ja haeskeli avovaimoaan, joka löytyi hra C:n punkasta. Huuto ja meteli pihalla oli melkoinen. Taas soitin poliisit, sillä hra C oli pahasti alakynnessä. Hra B vietiin putkaan. Aamulla osoittautui, ettei hra C:llä ollut kyytiä kotiin, sillä auton avaimet oli kadonneet rannalla hra B:n avovaimoa pannessa. Tarjosimme kyydin. Matkalla herra C veti 18 pulloa kaljaa ja sammui olohuoneeseemme.

Ja nämä oli ns. julkkishäät....

tuo morsiusparin odottelu kirkon jälkeen! En tajua miten kukaan voi olla niin ajattelematon ja itsekäs että menee VALOUKUVAUKSEEN kirj´kon ja hääjuhlan välissä! Haloo! SIis kutsuu ihmiset juhliin ja itse häipyy paikalta usein yli tunniksi... Näinhän se oikeasti on.

Mekin mentiin valokuvaukseen TIETENKIN jo ennen vihkimistä.

mutta eihän se sitten ole hääkuva

T: itsekin kuvassa ennen vihkimistä käynyt

olen murehtinut useasti kamalia hääkokemuksia ja juuri niin, että ne ovat omani. voiko täydellisiä häitä ollakaan? varmasti vieraiden joukosta löytyy aina joku, joka ei tykkää.

Ketään ei varsinaisesti kutsuttu, pienelle joukolle ihmisiä ilmoitettiin sunnuntaina että perjantaina siihen ja siihen aikaan menemme naimisiin.

25 ihmistä tuli paikalla, joutuivat vielä itse maksamaan ruokansa, mutta jälkeenpäin kaikki kehuivat kivoja häitä =)

tuo morsiusparin odottelu kirkon jälkeen! En tajua miten kukaan voi olla niin ajattelematon ja itsekäs että menee VALOUKUVAUKSEEN kirj´kon ja hääjuhlan välissä! Haloo! SIis kutsuu ihmiset juhliin ja itse häipyy paikalta usein yli tunniksi... Näinhän se oikeasti on. Mekin mentiin valokuvaukseen TIETENKIN jo ennen vihkimistä.

aviomieheni näkee morsiuspuvun vasta kirkossa(jotain uskomuksia ns. vanhan kansan ihmisiltä joita halusin vaalia). Joten valokuvauksen ajankohdaksi ei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin kirkon jälkeen. Oishan sitä tieten juhlan jälkeen voinu mennä, mutta tuskin sitä enään niin hehkeä ois ollut. Yritettiin selvitä nopeasti kuvauksesta, mutta ainahan siinä jokin tovi menee. Pahoittelut. Mutta juhlaväkeä oli kutsuttuna vain n. 30 hlöä ja kaikki tunsivat toisensa ainakin jotenkin ja oli todella kaunis loppukesän päivä joten ulkona pystyivät olemaan.

toki vieraat pääsivät myös juhlapaikalla sisälle istuskelemaan jos halusivat. Ainoa, mitä harmittelen näin jälkeenpäin, on se, etten hoksannut pyytää kahvia keitettäväksi siinä kun vieraat odottelivat meitä. Itse järjestettiin ja kustannettiin häät ja kertakaikkiaan oli liikaa ajateltavaa. Pahoittelut vielä kerran.

tuo morsiusparin odottelu kirkon jälkeen! En tajua miten kukaan voi olla niin ajattelematon ja itsekäs että menee VALOUKUVAUKSEEN kirj´kon ja hääjuhlan välissä! Haloo! SIis kutsuu ihmiset juhliin ja itse häipyy paikalta usein yli tunniksi... Näinhän se oikeasti on. Mekin mentiin valokuvaukseen TIETENKIN jo ennen vihkimistä.

Olen ollut häissä, joissa parin piti tulla suoraa kirkosta juhlapaikalle, mutta heitä ei vain kuulunut. Juhlapaikalla henkilökunta ei suostunut päästäään ketään sisään ennen paria, koska pari halusi kätellä kaikki sisääntulossa. Pihalla oli 30 astetta hellettä, eikä yhtäkään tuolia. Minä jouduin kiristämään lahjomaan, pakottamaan ja tappelemaan, että sain sisältä yhden tuolin, jolla 97-vuotias mummoni voisi istua pihalla odotellessa. Loppujen lopuksi pari saapui paikalla 2,5 TUNNIN odottelun jälkeen, kun olivat KÄYNEET MÖKILLÄ! eli tuo hääkuvan ottaminen on vielä järkevää verrattuna siihen, että hääpari lähtee extempore mökille ja jättää vieraat (joista yli 80% oli yli 70-vuotiaita) helteeseen pihalle SEISOMAAN

oli pienet häät (alle 30 vierasta, sukulaisia ja ystäviä), tarjottavat oli valmistettu pääosin itse eikä tarjoilijoita palkattu, koska vieraiden joukossa oli reippaita ja avuliaita sukulaisnuoria, jotka mielellään hoitivat esim. ruokien esillepanon. Muutenkin meininki oli rento, vähän niin kuin "yhdessä tehdyt" häät. ruoka syötiin, kahvit juotiin ja booli & muu alkoholi maistui. Nuoret korjasivat astioita ja siivoilivat paikkoja, mutta koskaa tekemistä oli paljon, kului tähän kaikkeen paljon aikaa. Vanhat ystäväni olivat kokoontuneet syömään ja juomaan samaan pöytään. Yksikään heistä ei nostanut pyllyään penkistä edes siinä vaiheessa, kun minä morsiamena kannoin likaisia lautasia keittiöön ja täysiä boolimaljoja ulos. ystävät eivät lotkauttaneet korvaansa vielä silloinkaan, kun tuttavaperheemme vaimo tuli kiskomaan lautasia käsistäni ja käski minun istua alas. Olisin toivonut ystäviltäni vähän tilannetajua, vaikka heitä ei etukäteen tarjoilijoiksi oltu pyydettykään. Olivat kuitenkin siinä mielessä häitämme järjestämässä, että olivat vastuussa esim. kaikista ohjelmanumeroista.

yhdet olivat ulkona ja oli todella kylmä sää ja hytisin kokoajan vaikka olin varautunut jakkupuvun lisäksi nahkatakilla, toisissa loppui tarjottavat kokoajan pöydästä, eli niitä piti "kärkkyä"

tervetuloa vihkimiseen klo 13

ja hääjuhlaan klo 15



kaikki tiesivät, ettei juhlapaikkaan ollut asiaa