Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tämä lopu ikinä, ei jaksa
Tässä nyt vuosi pitänyt jaksaa ja jaksaa. En enää kyllä jaksa.
Tajusin, että eihän tuolla hallituksella ole edes mitään suunnitelmaa koronavapaasta elämästä. Ne vaan puhuu sairaanhoidon kantokyvystä. Messukeskuskin voidaan ottaaa sairaalatilaksi. Ei ne edes ajattele että tämä virus olisi vuoden päästäkään pois.
Tämä paska jatkuu, kun ei edes yritetä tukahduttaa, vähän vaan koko ajan hillitään.
Kommentit (1556)
Kuntosalit ovat tosiaan ihan täynnä porukkaa. Näen ikkunasta, että lähikuntosalin parkkipaikalla on jatkuva ruuhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laz kirjoitti:
Ja vielä lisätäkseni, meillä ei Suomessa todellakaan ole mitään muuta kuin influenssa tapaukset uudelleen nimetty. Thl sivulta voi tarkistaa ettei influenssoja ole löydetty kuin muutama 2020 maaliskuun jälkeen. Nyt on syytä herätä tai lapsemme ovat karanteenissa koko elämänsä. 20.3 torilla tavataan.
Ei kannattaisi amiksen tiedoilla ruveta analysoimaan eri viruksia.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan loistavaa aikaa. Olen sosiaalinen introvertti, ei tarvii ihmisten kanssa kokoontua mihinkään yhteen😊 Ei vanhempainiltoja, ei mitään ns pakollisia juhlia jne. Töissä saa olla mahdollisimman paljon etänä.
Minusta tässä näkee hyvin sen, miten monet ihmiset eivät pärjää rajoitettuna, vaikka kyseessä ei ole edes vakava kriisi. Ei oo nälänhätä, eikä sota tms. Kyllä tällainen pitäs ihmisten kestää, muttei näköjään kestä. On se näköjään heikoilla kantimilla nykyihminen, kun ei pääse kuntosalille, baariin, uimaan, kahville puhumaan soopaa jne., niin jo alkaa pää hajota. No, siipähän hajoilette.
Kun korona aikanaan helpottaa, niin aattelin heti alkuun olla ihan van vaikka muutaman viikon kotona.
Sama fiilis. Olin ennen korona-aikaa jo ihan loppu kaikkeen: aina aamulla ennen kukonlaulua ylös ja töihin singahtelemaan paikasta toiseen. Illan pimetessä sitten kotiin, missä odotti ruuanlaitto ja kotityöt. En oikeesti tiedä, miten oisin enää jaksanut sitä rumbaa ilman tätä ihanaa hengähdystaukoa. Saan joka päivä jäädä kotiin tekemään töitä, ei tarvitse olla sosiaalinen tai tutustua livenä uusiin ihmisiin. Työmatkoihin ei mene aikaa, ja kotityöt hoituu ikään kuin sivussa. Jää aikaa itselle, läheisille ja harrastuksille.
Ehkä sitten taas jaksan, kun tilanne joskus muuttuu taas sellaiseksi, että koko ajan pitää olla menossa ja tulossa. Nyt nautin vain tästä ajasta ja lepään.
Vanhemmilla terveysongelmia, mm. muistisairautta. Itse asun ulkomailla. Nyt pitäisi viettää aikaa yhdessä kun tilanne on vielä suhteellisen hyvä. Koko ajan pelkään että tämä jatkuu niin kauan, että matkustusrajoituksia voidaan höllätä vasta kun on meille liian myöhäistä. Ahdistaa.
Onneksi mun vanhemmat ei joutuneet enää korona-aikaa kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelliselle kirjoittajalle: Etkö ole lukenut uutisoi esim ruotsista, miten hoitajat itki, kun kaikkia ei voitu ottaa teholle. Siis sellaisia, jotka olisivat oikeasti siitä hyötyneet.
Monessa muussa maassa sama juttu. Eli voi olla, että jos teho täyttyy nuorista sinne ei enää yli nelikymppinen mahdu. Näinhän kävi jossain jo. Oliko se Portugalissa tai Belgiassa.
Näin on käynyt maissa jossa asuu tiheämmin enemmän porukkaa tai erilainen sairaanhoitosysteemi. Ei myöskään pidä uskoa kaikkia median kuvia ja subjektiivisiä käsityksiä jostain. Vaikka fakta se on, että Ruotsissa kuolee koronaan enemmän ihmisiä kuin täällä. Se ei kuitenkaan liity tähän asiaan mitenkään.
Menet vaan tilastotieteen peruskurssille, tai no ei se ihan riitä. Suomessa ollut korona 365 päivää. Yhtenäkään päivänä teho-osastot eivät ole olleet ylikuormittuneita. Eli todennäköisyys että näin kävisi huomenna on about 0. Riski että näin käy jossain vaiheessa on olemassa, mutta lähiaikojen tilastojen valossa sekään ei ole kovin iso. Kun sitä riskiä lasketaan liikutaan jo thl:n tulevaisuusryhmän ufo-sfääreissä jossa epävarmuus on erittäin korkea (mitä ei tietenkään kerrota kansalle, ehkä ei Anna-Majallekaan).
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei pääse edes uimaan ja kirjastoon on jo aika tajutonta!
Höpsis, kyllä kirjastoon pääsee hakemaan kirjoja. Notkumaan sinne ei voi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa hyvin, ketkä joutuu vaikka työssään painimaan isosti seurausten kanssa ja ketkä ei... On vähän tylsää lukea jatkuvaa kitinää siitä kuinka ei jakseta sosiaalisen elämän rajoituksia tai kuinka on kurjaa kun ollaan etätöissä eikä saa nähdä työkavereita. Itse rukoilen jos joku töissä sairastuu, se olen minä. Töissä korona vienyt liikevaihdon, mutta kaikkia toimintoja vaan ei voi vetää alas tai sitten on lopullisesti homma poikki. Joten lomautetaan kaikki jotka voidaan ja vähän enemmän - ja me jäljelle jääneet väännämme aivat tautista tahtia töitä ja mietimme joka päivä että jaksa vielä huominen... Ei paljoa sosiaalisen elämän rajoitukset tms häiritse kun mitään muuta kuin töitä ei enää jaksa tehdä. Olen jo pyytänyt että minut lomautettaisiin välillä myös, mutta valitettavasti mun hommissa se ei ole vaihtoehto (ei sillä, en todellakaan kadehti myöskään pitkiin lomatuksiin joutuneita tai työnsä menettäneitä, mutta jos isoin ongelma on se ettei saa tehdä kaikkia kivoja juttuja joihin on tottunut, niin vähällä on silloin päässyt).
Vierailija kirjoitti:
Laz kirjoitti:
Ja vielä lisätäkseni, meillä ei Suomessa todellakaan ole mitään muuta kuin influenssa tapaukset uudelleen nimetty. Thl sivulta voi tarkistaa ettei influenssoja ole löydetty kuin muutama 2020 maaliskuun jälkeen. Nyt on syytä herätä tai lapsemme ovat karanteenissa koko elämänsä. 20.3 torilla tavataan.
Ei kannattaisi amiksen tiedoilla ruveta analysoimaan eri viruksia.
lukea osataan ja jopa englantia mut ilmeisesti korkeakoulun käyneet eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti viimein nyt kaikki ymmärtävät pysyä kotona sisällä 24/7 ainakin kesän alkuun asti!
Ei mitään kävelylenkkejä tai muuta turhaa ulos menemistä, aikuisten olisi syytä pitää maskeja, käsien pesu vaikka kerran tunnissa. Vain yksi perheen aikuinen poistuu kerran viikossa asunnosta tekemään kaikki seuraavan viikon ostokset ja muun aivan välttämättömän asioinnin.
Tsempataan enää 3 kuukautta, kyllä me jaksetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Hgissä tulee lunta taivahan täydeltä, lähden kävelylle ja samalla ostan apteekista D-vitamiinia. Kuntoilu ennenkaikkea, pysyy mieli ja fyysinen puoli kondiksessa.
Kun on päivän kohokohtana 356 päivää ollut kävelylle lähteminen, niin kyllä tämä alkaa vähän vttaan. Tosin jos tulisi se kevät niin taas sen voimalla jaksaisi. 2 lenkkarit kävelty puhki, 3net pitäisi hankkia...
itseäni piristää kävely kun nyt ei voi vielä fillarilla kulkea. Sitten täytyy kotona keksiä aina jotain kivaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, ketkä joutuu vaikka työssään painimaan isosti seurausten kanssa ja ketkä ei... On vähän tylsää lukea jatkuvaa kitinää siitä kuinka ei jakseta sosiaalisen elämän rajoituksia tai kuinka on kurjaa kun ollaan etätöissä eikä saa nähdä työkavereita. Itse rukoilen jos joku töissä sairastuu, se olen minä. Töissä korona vienyt liikevaihdon, mutta kaikkia toimintoja vaan ei voi vetää alas tai sitten on lopullisesti homma poikki. Joten lomautetaan kaikki jotka voidaan ja vähän enemmän - ja me jäljelle jääneet väännämme aivat tautista tahtia töitä ja mietimme joka päivä että jaksa vielä huominen... Ei paljoa sosiaalisen elämän rajoitukset tms häiritse kun mitään muuta kuin töitä ei enää jaksa tehdä. Olen jo pyytänyt että minut lomautettaisiin välillä myös, mutta valitettavasti mun hommissa se ei ole vaihtoehto (ei sillä, en todellakaan kadehti myöskään pitkiin lomatuksiin joutuneita tai työnsä menettäneitä, mutta jos isoin ongelma on se ettei saa tehdä kaikkia kivoja juttuja joihin on tottunut, niin vähällä on silloin päässyt).
Mikset ole sairauslomalla työuupumuksen takia? Turhaa silti vähätellä muiden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Hgissä tulee lunta taivahan täydeltä, lähden kävelylle ja samalla ostan apteekista D-vitamiinia. Kuntoilu ennenkaikkea, pysyy mieli ja fyysinen puoli kondiksessa.
Etkö tiedä, et iho sen valmistaa mut siihen tarvii myös kolesterolia, muuten ei onnistu.
ei saa vielä tarpeeksi Deetä ja en syö lohta joka pvä. Nyt korona aikaan suositella ylimääräistä Deetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viimein nyt kaikki ymmärtävät pysyä kotona sisällä 24/7 ainakin kesän alkuun asti!
Ei mitään kävelylenkkejä tai muuta turhaa ulos menemistä, aikuisten olisi syytä pitää maskeja, käsien pesu vaikka kerran tunnissa. Vain yksi perheen aikuinen poistuu kerran viikossa asunnosta tekemään kaikki seuraavan viikon ostokset ja muun aivan välttämättömän asioinnin.
Tsempataan enää 3 kuukautta, kyllä me jaksetaan!
Fak juu. Nyt jos koskaan ei passaa jumitella. oottelisimme vain kädet ristissä peukalia pyöritellen mitenkään tulevaan totalitarismiin varauitumatta, että UMJ pamahtaa silmille ja menee loputkin vapaudesta. Nevöä!
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti viimein nyt kaikki ymmärtävät pysyä kotona sisällä 24/7 ainakin kesän alkuun asti!
Ei mitään kävelylenkkejä tai muuta turhaa ulos menemistä, aikuisten olisi syytä pitää maskeja, käsien pesu vaikka kerran tunnissa. Vain yksi perheen aikuinen poistuu kerran viikossa asunnosta tekemään kaikki seuraavan viikon ostokset ja muun aivan välttämättömän asioinnin.
Tsempataan enää 3 kuukautta, kyllä me jaksetaan!
Saatana, lakkaa heti käyttämästä tätä ihmistä äänitorvenasi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, ketkä joutuu vaikka työssään painimaan isosti seurausten kanssa ja ketkä ei... On vähän tylsää lukea jatkuvaa kitinää siitä kuinka ei jakseta sosiaalisen elämän rajoituksia tai kuinka on kurjaa kun ollaan etätöissä eikä saa nähdä työkavereita. Itse rukoilen jos joku töissä sairastuu, se olen minä. Töissä korona vienyt liikevaihdon, mutta kaikkia toimintoja vaan ei voi vetää alas tai sitten on lopullisesti homma poikki. Joten lomautetaan kaikki jotka voidaan ja vähän enemmän - ja me jäljelle jääneet väännämme aivat tautista tahtia töitä ja mietimme joka päivä että jaksa vielä huominen... Ei paljoa sosiaalisen elämän rajoitukset tms häiritse kun mitään muuta kuin töitä ei enää jaksa tehdä. Olen jo pyytänyt että minut lomautettaisiin välillä myös, mutta valitettavasti mun hommissa se ei ole vaihtoehto (ei sillä, en todellakaan kadehti myöskään pitkiin lomatuksiin joutuneita tai työnsä menettäneitä, mutta jos isoin ongelma on se ettei saa tehdä kaikkia kivoja juttuja joihin on tottunut, niin vähällä on silloin päässyt).
Mikset ole sairauslomalla työuupumuksen takia? Turhaa silti vähätellä muiden kokemuksia.
Koska helvetillinen väsyminen ei ole työuupumusta, toimintakykyä on mutta se ei riitä mihinkään muuhun kuin työhön. Ei tämä ongelma sillä poistu että heittäydyn uupuneena kotiin, kaatuu vain pahemmin työkavereiden niskaan. Ja kyllä, monella on asiat paljon huonomminkin, mihin tuossa lopussa viittasin. Mutta se että on joutunut nyt menoja rajoittamaan yms on kyllä ihan oikeasti hyvin pieni ongelma verrattuna juurikin siihen, kuinka moni on menettänyt elantonsa, terveytensä tai toisaalta joutunut tekemään järjettömiä työmääriä tilanteen takia. Se ettei joku yksilö pääse teatteriin tai keikoille tai baariin tai sukujuhliin tai lomamatkalle on lilliputtiongelma - se, että kaikista noista asioista elantonsa saavat ihmiset ovat nyt kusessa on taas aika todellinen ongelma, jolla on pitkät seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, ketkä joutuu vaikka työssään painimaan isosti seurausten kanssa ja ketkä ei... On vähän tylsää lukea jatkuvaa kitinää siitä kuinka ei jakseta sosiaalisen elämän rajoituksia tai kuinka on kurjaa kun ollaan etätöissä eikä saa nähdä työkavereita. Itse rukoilen jos joku töissä sairastuu, se olen minä. Töissä korona vienyt liikevaihdon, mutta kaikkia toimintoja vaan ei voi vetää alas tai sitten on lopullisesti homma poikki. Joten lomautetaan kaikki jotka voidaan ja vähän enemmän - ja me jäljelle jääneet väännämme aivat tautista tahtia töitä ja mietimme joka päivä että jaksa vielä huominen... Ei paljoa sosiaalisen elämän rajoitukset tms häiritse kun mitään muuta kuin töitä ei enää jaksa tehdä. Olen jo pyytänyt että minut lomautettaisiin välillä myös, mutta valitettavasti mun hommissa se ei ole vaihtoehto (ei sillä, en todellakaan kadehti myöskään pitkiin lomatuksiin joutuneita tai työnsä menettäneitä, mutta jos isoin ongelma on se ettei saa tehdä kaikkia kivoja juttuja joihin on tottunut, niin vähällä on silloin päässyt).
Mikset ole sairauslomalla työuupumuksen takia? Turhaa silti vähätellä muiden kokemuksia.
Koska helvetillinen väsyminen ei ole työuupumusta, toimintakykyä on mutta se ei riitä mihinkään muuhun kuin työhön. Ei tämä ongelma sillä poistu että heittäydyn uupuneena kotiin, kaatuu vain pahemmin työkavereiden niskaan. Ja kyllä, monella on asiat paljon huonomminkin, mihin tuossa lopussa viittasin. Mutta se että on joutunut nyt menoja rajoittamaan yms on kyllä ihan oikeasti hyvin pieni ongelma verrattuna juurikin siihen, kuinka moni on menettänyt elantonsa, terveytensä tai toisaalta joutunut tekemään järjettömiä työmääriä tilanteen takia. Se ettei joku yksilö pääse teatteriin tai keikoille tai baariin tai sukujuhliin tai lomamatkalle on lilliputtiongelma - se, että kaikista noista asioista elantonsa saavat ihmiset ovat nyt kusessa on taas aika todellinen ongelma, jolla on pitkät seuraukset.
Meitä on muuten sellaisiakin, joilta katosi elanto jo ennen koronaa. Itse olen tehnyt 9 vuotta opettajan pätkätöitä, ja tuossa ajassa on runsaasti työttömyyspätkiä. Jatkuva vuosia kestävä epävarmuus yhdistettynä korona-ajan yksinäisyyteen (en ole jutellut juuri kenenkään aikuisen kanssa vuoteen) on tehnyt sen, etten jaksaisi enää aamulla nousta ylös. Nousen, koska on pienet lapset eli pakko. Siis minulla ei ennenkään ollut luottamusta tulevaisuuteen, arvatkaa kuinka paljon sitä on ollut edellisen vuoden aikana.
Veit sanat suustani. Ajattelen juuri samoin. Ihmettelen näitä vinkujia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa hyvin, ketkä joutuu vaikka työssään painimaan isosti seurausten kanssa ja ketkä ei... On vähän tylsää lukea jatkuvaa kitinää siitä kuinka ei jakseta sosiaalisen elämän rajoituksia tai kuinka on kurjaa kun ollaan etätöissä eikä saa nähdä työkavereita. Itse rukoilen jos joku töissä sairastuu, se olen minä. Töissä korona vienyt liikevaihdon, mutta kaikkia toimintoja vaan ei voi vetää alas tai sitten on lopullisesti homma poikki. Joten lomautetaan kaikki jotka voidaan ja vähän enemmän - ja me jäljelle jääneet väännämme aivat tautista tahtia töitä ja mietimme joka päivä että jaksa vielä huominen... Ei paljoa sosiaalisen elämän rajoitukset tms häiritse kun mitään muuta kuin töitä ei enää jaksa tehdä. Olen jo pyytänyt että minut lomautettaisiin välillä myös, mutta valitettavasti mun hommissa se ei ole vaihtoehto (ei sillä, en todellakaan kadehti myöskään pitkiin lomatuksiin joutuneita tai työnsä menettäneitä, mutta jos isoin ongelma on se ettei saa tehdä kaikkia kivoja juttuja joihin on tottunut, niin vähällä on silloin päässyt).
Mikset ole sairauslomalla työuupumuksen takia? Turhaa silti vähätellä muiden kokemuksia.
Koska helvetillinen väsyminen ei ole työuupumusta, toimintakykyä on mutta se ei riitä mihinkään muuhun kuin työhön. Ei tämä ongelma sillä poistu että heittäydyn uupuneena kotiin, kaatuu vain pahemmin työkavereiden niskaan. Ja kyllä, monella on asiat paljon huonomminkin, mihin tuossa lopussa viittasin. Mutta se että on joutunut nyt menoja rajoittamaan yms on kyllä ihan oikeasti hyvin pieni ongelma verrattuna juurikin siihen, kuinka moni on menettänyt elantonsa, terveytensä tai toisaalta joutunut tekemään järjettömiä työmääriä tilanteen takia. Se ettei joku yksilö pääse teatteriin tai keikoille tai baariin tai sukujuhliin tai lomamatkalle on lilliputtiongelma - se, että kaikista noista asioista elantonsa saavat ihmiset ovat nyt kusessa on taas aika todellinen ongelma, jolla on pitkät seuraukset.
Meitä on muuten sellaisiakin, joilta katosi elanto jo ennen koronaa. Itse olen tehnyt 9 vuotta opettajan pätkätöitä, ja tuossa ajassa on runsaasti työttömyyspätkiä. Jatkuva vuosia kestävä epävarmuus yhdistettynä korona-ajan yksinäisyyteen (en ole jutellut juuri kenenkään aikuisen kanssa vuoteen) on tehnyt sen, etten jaksaisi enää aamulla nousta ylös. Nousen, koska on pienet lapset eli pakko. Siis minulla ei ennenkään ollut luottamusta tulevaisuuteen, arvatkaa kuinka paljon sitä on ollut edellisen vuoden aikana.
Aivan totta, eikä yhtään ristiriidassa omien ajatusteni kanssa. Ei tietenkään ole niin, että kaikki ongelmat esim työllisyydessä ovat vasta koronasta alkaneet. Mutta toki kun ongelmat alkavan nopeasti koskemaan suurempaa joukkoa, alkaa olla yhä vaikeampi pitää pinnalla ongelmiin joutuneita - oli syy sitten korona, tai ongelma vanhempaa perua.
Alue: Aihe vapaa
Ai täälläkin ketjussa on foliohattuja.