Lue keskustelun säännöt.
Meille, joille korona-aika on ollut helppoa
05.03.2021 |
Omaan elämääni korona ei ole hirveästi vaikuttanut. Lähipiirissäni on riskiryhmää, joille koronan saaminen olisi kuitenkin varmaan loppu. Tuntuu, että jopa itse selviydyn paremmin tällaisessa poikkeus-ajassa. Ehkä tämä antaa ihmisille luvan olla hieman hajalla ja hukassa. Näistä tunteista tuntuu, että pitäisi muuten päästä nopeasti eroon. Tietysti olen etuoikeutettu, mutta on minullakin haasteeni. En näe ihmisiä ja olen yksin, sekin tuntuu kuitenkin nyt koronan takia jotenkin jaetulta kokemukselta. Ehkä jaettu kärsimys yhdistää?
Kommentit (25)
Mulle korona-aika on ollut helppoa. Tein etätöitä jo ennen koronaakin ja samoin tilasin viikon ruokaostokset kotiinkuljetuksella. Ulkoilen koiran kanssa ja puuhailen kotona kaikenlaista vapaa-ajallani. Nyt on menossa keittiön remontti (asentajat tulevat loppukuusta) ja maalaan seiniä. Sen jälkeen on vuorossa työhuoneen remontti. Kohta pääsee laittamaan myös pihaa. Vanhempani asuvat ihan naapurissa, joten välillä käyn heitä moikkaamassa. Siskoni sekä tyttäreni asuvat myös ihan lähellä, joten heidän kanssaan tulee välillä käytyä kävelyllä. Luen,neulon, katselen suoratoistokanavia, päivitän blogiani ja notkun palstalla. Ei mun elämäni tämän "hurjempaa" ollut ennen pandemiaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, ettei saisi ajatella koronasta mitään hyvää kun se itsessään on hirveä asia. Oikeasti tietyt asiat ovat olleet nyt helpompia minulle, ei tarvitse pitää esitelmiä livenä, ei odoteta, että hengattaisiin julkisissa paikoissa yms. Introverttius ja kotoilu on nyt ok. Myös jatkuvassa liikkeessä oleville pysähtyminen voi tehdä hyvää.
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on, surullista.
Kuulejan kommentoija numero 4.
Ei elämä ole koskaan yksioikoista ja helposti selitettävää.
Asioilla on vähintään kaksi puolta.
Joillekin korona on tosiaan voinut olla helpotus johonkin elämän kurimukseen.
Ja toisille taas se on sekä henkinen että taloudellinen konkurssi.
Ja jos kunnolla luit nuo mielipiteteet, niin nuo noistahan ainakin yksi on jo elänyt syrjässä vuosikausia,elämättä koskaan mitään normaalia elämää ja kokematta sen ihmeempää onnea ja menestystä elämässä.
Tottahan jokaisella on oma kokemuksensa koronasta ja ne saa lausua aivan samalla tavalla, olitvatpa ne kielteisiä tai myönteisiä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on, surullista.
Olet tyhmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on, surullista.
Miksi en saisi olla onnellinen ja tyytyväinen siitä, että mulla on kaikki hyvin? Ei se poista sitä, että silti toivoisin pandemian jo loppuvan. Eikä sitä, että tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet työnsä pandemian takia, joutuvat elämään elämänsä viimeiset vuoden yksin tai ovat yksin uudella paikkakunnalla. Ei heidän tilanteensa muuttuisi yhtään millään tavalla, vaikka alkaisinkin itkeä ja olisin tyytymätön omaan elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on, surullista.
Itse asiassa minä olen juuri tuo opiskelija, jota kuvailit. Ja helppoa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on,
surullista.
Nyt et kyllä yhtään ymmärtänyt lukemaasi tai halunnut ymmärtää. Eihän nämä ihmiset missään vaiheessa sanoneet että ovat onnellisia siitä että muilla on vaikeaa.
Tietysti ymmärretään, että toisille tämä on hirveää aikaa. Oma vanhempani voi saada koronan ja kuolla. Ei silti auta, että surkuttelen asiaa. Se vanhempani vasta surulliseksi tekisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää ylläolevat mielipiteet kaikkien niiden puolesta jotka ovat menettäneet konkurssin myötä koko elämän työnsä tai 'vain' työpaikkansa, niiden vanhusten takia jotka viettävät viimeiset vuotensa yksin kodeissaan ja niiden opiskelijoiden puolesta ketkä ovat yksin pikku kämpissään uudella paikkakunalla.
Te ketkä olette tilanteeseen tyytyväisiä ja onnelisia siitä että muillakin on nyt tylsää ja yksinäistä, olette ainoastaan itsekkäitä.
Introverttikään ei yleensä ole muita ihmisiä vihaava erakko mutta kai sellaisiakin tyyppejä sitten on, surullista.
Mua ärsyttää sun mielipiteet niiden puolesta, jotka asuvat jossain oikeasti köyhässä maassa, jossa sosiaaliturvaa eikä kunnollista terveydenhoitoa saa yleisesti. Varmaan kiva ajatella, että joku Suomen kaltaisessa maassa ruikuttaa siitä, että joutuu opiskelijana olemaan yksin pikkukämpässään, kun itse on juuri haudannut nälän heikentämän ja jonkun perussairauden, johon täällä olisi saanut helposti hoitoa, tappaman lapsensa.
Eli kaikki, joilla on Suomessa ruokaa, terveydenhoito ja lämmin koti, olkaa tyytyväisiä tilanteeseen tai olette ainoastaan itsekkäitä.
Tekopyhiä, oman sädekehän kiillottajia löytyy aina.
Kel onni on, se onnen kätkeköön, kuuluu sanonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan vuosi sitten siirryin etätöihin ja olen edelleenkin. Viimeinen vuosi on ollut elämäni parasta aikaa! Olen saanut pihan loistokuntoon ja kaikki pienet kodin remontit tehtyä. Seuraavaksi on vuorossa rantasaunan ehostus ja sitten kesämökki. Toivon että poikkeustilanne kestäisi elokuuhun.
Lisäksi olen tehnyt pörssiosakkeilla vuodessa voittoa yli 30 000€.
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tapahtui jotain todella erikoista pian vuosi sitten. Liityy koronaan Mut kuitenkin oudosti.
Mun elämässä ollut rasittava henkilö, Siis todella ikävä tapaus, hävisi pe 13.3.20. Hän ei kuollut, ei edes sairastunut. Tämän ihmisen tuttavapiirissä olikin henkilö joka oikeasti pelkäsi pandemiaa kuollakseen. Ystäväni sanoi että nyt jonkun aikaa oltava tämän kanssa yötäpäivää ettei tapa itseään tms.
Luuli että parissa kuukaudessa korkeintaan menis tilanne ohi.
Hävis tuo ihminen lopullisesti elämästäni, rahat vei Mut sain vapauteni ja terveyteni takaisin. Syksyllä Olin suorastaan euforinen!
Nythän tää on jo vähän nähtyä.
Sitä mitä oli 13 kk sitten en kaipaa! En halua pandemian jatkuvan, vaan haluan kohti uutta!
Olen elänyt liki normaalia elämää koko ajan, eli käyn töissä normaalisti ja myös muut asiat hoituvat normaalisti. Olen yrittäjä ja vuosi sitten tilanne näytti huonommalta pari kuukautta, mutta sitten se normalisoitui ja nyt tämä vuosi on mennyt paremmin kuin vuosi sitten tammi-helmikuu.
Ainoa tylsä asia on ollut etäkoululaisten ja etätyötä tekevän miehen ruokahuolto. Kauppaan mennessä ei keksi mitään sellaisia ruokia, joita ei olisi syöty parin viikon sisällä. Tämäkään asia ei ole loppujen lopuksi iso ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Vai että introvertti. Lörppö sinä olet. En jaksanut edes lukea tekstiä, kun sitä jatkui ja jatkui vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Vai että introvertti. Lörppö sinä olet. En jaksanut edes lukea tekstiä, kun sitä jatkui ja jatkui vain.
Ei siitä tarvitse olla kateellinen, että toisilla menee hyvin. Ei se ole sulta pois.
Rajoitukset itsessään eivät tunnu missään, on itse asiassa helpompaa kuin tavallisesti. Jopa kevät vaikka lapset olivat kotona ja me vanhemmat etätöissä.
Se mikä alkaa hajottamaan on seurata politiikkojen ja viranomaisten kädettömyyttä ja aikaansaamattomuutta. Kovasti seurataan ja pohditaan, mutta hommalla ei ole mitään suuntaa. Sekä tietenkin jatkuva riski siitä, että saa tartunnan, kun lapsia ei voi pitää koulusta jatkuvasti kotona sekä se, että meidän molempien vanhemmat ollaan jouduttu "hylkäämään" ja lapset menettävät tärkeän suhteen isovanhempiinsa.
Jos vain voitaisiin pysyä turvassa koronalta, saada lapsille etäopetusta ja olla läheisten kanssa, voitaisiin olla vaikka kaksi vuotta käymättä missään. Vaikka oikeasti riittäisi muutamia viikkoja tai kuukausia, jos homma hoidettaisiin kerralla kunnolla, kuten viime keväänä ja sen jälkeen pidettäisiin homma kontrollissa eikä keräiltäisi virusta tänne ympäri maailmaa.
Ei kellään mee hyvin joka horisee tuollaista kuin 3 lapsen epäsosiaalinen äiti.
Opiskelis nyt sentään Edes IG-meemeistä ensin vähän.
Ja tarkoitan tällä, että korona on itsessään ollut helppoa meille. Omassa elämässä ainakin muita haasteita on ollut paljonkin, eivät vain liity hirveästi koronaan.
Ap