Lue keskustelun säännöt.
Meille, joille korona-aika on ollut helppoa
05.03.2021 |
Omaan elämääni korona ei ole hirveästi vaikuttanut. Lähipiirissäni on riskiryhmää, joille koronan saaminen olisi kuitenkin varmaan loppu. Tuntuu, että jopa itse selviydyn paremmin tällaisessa poikkeus-ajassa. Ehkä tämä antaa ihmisille luvan olla hieman hajalla ja hukassa. Näistä tunteista tuntuu, että pitäisi muuten päästä nopeasti eroon. Tietysti olen etuoikeutettu, mutta on minullakin haasteeni. En näe ihmisiä ja olen yksin, sekin tuntuu kuitenkin nyt koronan takia jotenkin jaetulta kokemukselta. Ehkä jaettu kärsimys yhdistää?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Luin kuin omaa päiväkirjaani :) Yhtä ihanaa elämää ja onnea koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Vai että introvertti. Lörppö sinä olet. En jaksanut edes lukea tekstiä, kun sitä jatkui ja jatkui vain.
Ei siitä tarvitse olla kateellinen, että toisilla menee hyvin. Ei se ole sulta pois.
Täh, minä kateellinen? Kenelle? Tuolle suupaltilleko? En ole. 😆 En ole kateellinen yhdellekään puheripulimammalle, jonka kirjoituksia ei jaksa edes lukea. Minulla menee oikein kivasti, niinhän kirjoitin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tyytyväinen. Elämä on helpompaa, ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin. Kukaan ei ihmettele kun kieltäydyn tulemasta ravintolaan tai kahville. Olen viikkoa vaille vuoden tehnyt etätyötä, huomattavasti fiksumpaa kuin raahautua toimistolle, jossa pari tuntia päivässä menisi juoruiluun. Yhteyksien pito kollegoihin sujuu paremmin etänä.
Uusia vaatteita ei tarvitse ostaa itselle, lapsillekin lähinnä kenkiä kun kasvavat viisi kenkäkokoa vuodessa. Koira on ikionnellinen, kun olen kotona joka päivä. Kissatkin arvostavat, kun aina on joku paikalla putsaamaan hiekkalaatikkoa ja täyttämään ruokakuppia, tai toimimaan lämmittimenä. Kasvimaan ehti viime keväänä laittaa kerrankin ajoissa valmiiksi ja kesän aikana oli aikaa sekä kitkeä että kastella.
Korkean riskin läheiset ovat lyhyen matkan päässä, ja heidän kanssaan pääsee seurustelemaan ulkona. Olen ollut yhteydessä muutaman sadan km päässä asuvan veljeni kanssa noin 5x enemmän kuin aiemmin, kun löydettiin videopuhelut ja pikaviestipalvelut.
Olen huomannut, että maalaisilla tuntuu olevan helpompaa nyt korona-aikana kuin kaupunkilaisilla. Meillä on ollut tähänkin asti rajoitetummat sosiaaliset kontaktit, kaupassakäynti on rajoittunut jo aiemmin siihen kertaan viikko, kun on niin rasittavaa lähteä ostoskeskukseen. Töitä riittää kotinurkissa vielä muutamaksi vuodeksi. Nyt, kun on ollut vielä kunnon talvi etelässä, niin pellot on täynnä latuja, paikalliset hiihtää otsalampun valossa iltaöisin, ettei vaan törmää muihin. Suoratoistopalvelut toimivat hyvin, pääsee halvemmalla kuin maksaa kerran kuussa neljä lasta elokuviin.
Yksikertaiselle mielelle riittää huvitusta: Saharan hiekan ihmettely viihdytti pitkään. Kohta alkaa taimet nousta mullasta, pitää viritellä kasvivaloja. Pikku remonttia voi tehdä.
Ainoa mikä harmittaa, on se, ettei millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. En ole ehtinyt aloittaa hapanjuuren kasvatusta. En ole aloittanut yhtään islantilaisneuletta. Syksyllä tuli hankittua sentään koronakissanpentu, tosin sekin vanhan kissan tilalle.
Koululaisten etäkoulu on sujunut kohtalaisesti, yhdellä keskiarvo on noussut reippaasti, yhdellä laskenut ja kolmannella pysynyt samana kuin ennenkin. Äidin tekemä ruoka kelpaa, ja ovatpa itsekin alkaneet kokata, kun äidin Teams-palaverit venyvät. Nuorin on opetellut imuroimaan (pakotettuna) ja vanhin on järjestellyt keittiön kuiva-ainekaapit ja astiakaapit, kun äidin kaaosteoria ei miellyttänyt.
En ole koskaan matkustellut paljoa, työn takia joutui käymään ulkomailla, nyt ei tarvitse. Omakotitalon kanssa ei tarvitse mökkiä, hankin jo muutama vuosi sitten ulkohuussin, jos kaipaa askeettisuutta. Uimaranta omassa pihassa. Ei ole tarvetta kampaamokäynneille, kynsistudioihin tai ripsienpidennyksiin, kun en niitä ole aiemminkaan käyttänyt.
En minä tiedä, mikä olisi huonommin kuin ennen koronaa.
Ja kyllä - tiedän, että kuulun vähemmistöön, ja olen erittäin onnellisessa asemassa. Olen saanut säilyttää työni, tunteja kerääntyy koko ajan enemmän kuin tarvitsisi, töitä saisi tehdä tuplaten ja sekään ei oikein riitä.
Meille introverteille metsäläisille, epäsosiaalisille peikoille tämä on ollut hyvää aikaa; toki korkean riskin lähipiiri aiheuttaa huolta, mutta he ovat täysijärkisiä ja osaavat pitää huolta itsestään, eivät ole tunkeneet ihmisjoukkoihin. Koronaan sairastuneet lähimmäiset ovat sairastaneet lievän version, ja päässeet palaamaan takaisin töihin parin viikon jälkeen.
Olen tyytyväinen elämääni, ja osaan arvostaa hyvää onneani. En kuitenkaan kehtaa mainostaa julkisesti, että minun puolestani tämä voi jatkua loputtomiin, koska niin moni muu on todella, todella ahdistunut sosiaalisen elämän rajoittamisesta. En ymmärrä sitä, mutta heille se on ihan todellista.
Vai että introvertti. Lörppö sinä olet. En jaksanut edes lukea tekstiä, kun sitä jatkui ja jatkui vain.
Tuo en jaksanut edes lukea tekstiä - varmasti selittää sen, miksi sinulla on ollut niin vaikeaa korona-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ei kellään mee hyvin joka horisee tuollaista kuin 3 lapsen epäsosiaalinen äiti.
Opiskelis nyt sentään Edes IG-meemeistä ensin vähän.
Niin, lapsia on enemmän, kolme koulussa. En tarvitse meemejä, kun on tätä elämääkin. Nykyajan meemit ovat surkeita ;-)
Miksi ei saisi kertoa kokemuksia korona-ajasta kaikilta kantilta? Todella paljon olen lukenut kuinka kauheeta on, konkursseja ja nuoret kärsivät jne, mutta kokemuksia koronan tuomista hyvistä asioista ei ole ollut juuri ollenkaan. Ei edes siitä, että korona ei ole joltain muuttanut elämässä juuri mitään.
Minä olen ollut onnellisempi mitä vuosiin ennen koronaa. Lopetin pyörässä juoksemisen ja suorittamisen ja se on tuntunut minusta tosi hyvältä. Mutta tämä on VAIN minun kokemus ja muilla on jotain muuta. Silti minulla on oikeus olla onnellinen tästä hetkestä ja olotilasta, vaikka jollakin toisella onkin samaan aikaan konkurssi. Ei ole kummankaan tunne pois toiselta, tai helpota toista.