Lue keskustelun säännöt.
Suhde tukilapseen katkesi parin vuoden jälkeen, tukihenkilön suru
05.03.2021 |
Perheystävämme on toiminut tukihenkilönä pk-seudulla ja hänellä oli pari vuotta alakouluikäinen tukilapsi, joka kerran kuussa tuli hänen luokseen. Tiedän, että tukilasten kanssa on vaitiolo, mutta kuitenkin sen tiedän, että tukilapsen kotiolot ei olleet kovin vakaat ja siinä oli kyse syvemmästä kuin vain sellaisesta tuesta, mihin yleensä päädytään kun on vaikka yksinhuoltaja ja lapsi tai lapset saa tukihenkilön tai tukiperheen ja arki sujuu paremmin.
He ehtivät tavata parin vuoden ajan ja heille muodostui jo ihmissuhde. Sitten yhtäkkiä tuli ilmoitus, että tukisuhde loppuu. Tästä on epäily että tukilapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus, koska oli tiedossa, että hänen kotiolonsa olivat vaikeat. Tukihenkilö ei kuitenkaan koskaan saanut tietää, mitä oli tapahtunut. Tragedia on kuitenkin se, että tämä tukisuhde katkesi. Kun kerran lapsella oli muutenkin vaikea elämä, on ikävää, että tukihenkilö ei voi jatkaa elämässä.
Olisiko paikalla jotakuta, joka tietäisi, onko mitään tehtävissä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Aina on sekin mahdollisuus ettei lapsi enää itse halunnut tapaamisia. Kaverit ym. alkoi mennä edelle.
Tästä ei ollut kyse, oli sen verran pieni lapsi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi asiat käydään läpi jo koulutuksessa. Sun on turha asiaa vatvoa.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kirjoittamaan lapselle kirjeen tai muun viestin, jossa selität tilannetta ja kerrot, että mielellään kuulisit lapsen kuulumisia jatkossakin jos hän itse haluaa ja toivotat hyvää tulevaisuuteen? Ihan tosi hienoa olisit jos viestiin kirjoittaisit myös positiivisia asioita lapsesta, ystävälliset sanat voivat olla kannatteleva asia lapselle pitkälle elämään, vaikka suhteenne olosuhteiden pakosta katkeaisikin.
Ymmärtääkseni tämä ei ole mahdollista, kun ei tiedä, missä lapsi on. Muutenhan tämä olisi ihana idea. ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on saatu tietää, että tuttusi on puhunut tukilapsen asioista sivullisille, jotka sitten vielä puhuvat niitä eteenpäin.
Enpä usko, että tästäkään on kyse. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen lapsen asiat enää kulu hänelle. On kykenemätön tukihommiin jos noin lapseen ripustautuu
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa siltä, että aikuinen käyttää lasta tukena itselleen ja se on väärin.
Ei kuulosta yhtään siltä ja totta kai tukihenkilöksi lähteväkin saa siitä jotain, muuten kukaan ei olisi tukihenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukihenkilöksi lähdetään sillä ymmärryksellä, että mukana ollaan se aika kuin tarvetta on. Vaikuttaisi nyt siltä, ettei ystäväsi ole sisäistänyt sitä tietoa alkujaankaan. On tietysti kiva, jos saisi tietää syyn, mutta jos sitä ei saa on myös hyväksyttävä miten lapsia tulee ja menee.
Ystäväsi on ehkä suurennellut, omassa mielessään, rooliaan tukihenkilönä ja kokenut olonsa tarpeelliseksi. Saanut tarkoitusta elämäänsä. Yksin jääminen on enemmän ongelma kuin se, ettei lapsi enää tule.
Kehoita häntä hakemaan uutta lasta ja jatkamaan elämäänsä.
Varmasti tämä ystävämme on ymmärtänyt, että näinkin voi käydä. Itse vain ihmettelen sitä, että onko kaikissa tilanteissa hyvä, että suhde katkeaa kokonaan. Huonoimmillaanhan lapsi on tässä aikamoinen heittopallo, eikä elämässä ole mitään pysyvää.:( ap
Ap nyt ainakin on aivan liian kiinnostunut asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sen lapsen asiat enää kuulu hänelle. On kykenemätön tukihommiin jos noin lapseen ripustautuu
On tämä mielestäni aika kylmä kommentti. Tunnen muitakin tukihenkilöitä ja heillä on suhde tukilapseen jatkunut siitä kun lapsi on ollut alakouluikäinen aina tähän päivään kun lapsi on jo teini. ap
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt ainakin on aivan liian kiinnostunut asiasta.
Mitä tarkoitat tällä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut hylätty lapsi ja joutunut olemaan ns. aikuinen jo pienestä. Olisi ollut ihan hirveää, jos minulla olisi ollut tukiaikuinen ja olisin saanut hänen kanssaan aikaiseksi hyvän ja turvallisen suhteen ja sitten se katkaistaisiin kuin seinään.
Kannan vielä keski-ikäisenäkin mukanani lapsena kokemaani tuskaa ja arpia, eivät ne katoa koskaan. Minulla oli teini-iässä ihminen, joka toi hetken elämääni valoa ja toivoa, hyvää oloa. Siitä muistosta on pakko ammentaa välillä vieläkin. Ette voi arvata pienten juttujen merkitystä lapselle, joka on isosti vailla. On kuin erämaassa vuosia vaeltanut pääsisi hetkeksi keitaalle, riittää ruokaa, juomaa ja varjoisa pehmeä paikka, jossa levätä.
"No nyt on kyllä hieno neuvo, joku ulkopuolinen kirjoittelemaan kirjeitä vieraalle lapselle?"
Ööh, no eihän se lapsi vieras ole, jos tukisuhde on kestänyt jo pitkään. Minusta tuo kirjeen kirjoittaminen kuulostaa hyvältä idealta, jos se vain jotenkin onnistuu. Kirjeen toimittaminen lapsen sosiaalityöntekijälle, joka voisi toimittaa sen eteenpäin?
Olen samaa mieltä, että etenkin epävakaissa oloissa kasvaneelle lapselle tuollaisen tukisuhteen katkaiseminen yhtäkkiä ilman hyvästejä on traumaattista. Ei ole ihan fiksuimmin järjestetty asia kyllä. Toki jos lapsi on vaikka äkillisesti sijoitettu toiselle puolelle Suomea, sen ehkä jotenkin ymmärtää. Siinäkin tilanteessa edes puhelinsoitto tai kirje olisi ollut paikallaan, että olisi voinut heipat sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No nyt on kyllä hieno neuvo, joku ulkopuolinen kirjoittelemaan kirjeitä vieraalle lapselle?"
Ööh, no eihän se lapsi vieras ole, jos tukisuhde on kestänyt jo pitkään. Minusta tuo kirjeen kirjoittaminen kuulostaa hyvältä idealta, jos se vain jotenkin onnistuu. Kirjeen toimittaminen lapsen sosiaalityöntekijälle, joka voisi toimittaa sen eteenpäin?
Olen samaa mieltä, että etenkin epävakaissa oloissa kasvaneelle lapselle tuollaisen tukisuhteen katkaiseminen yhtäkkiä ilman hyvästejä on traumaattista. Ei ole ihan fiksuimmin järjestetty asia kyllä. Toki jos lapsi on vaikka äkillisesti sijoitettu toiselle puolelle Suomea, sen ehkä jotenkin ymmärtää. Siinäkin tilanteessa edes puhelinsoitto tai kirje olisi ollut paikallaan, että olisi voinut heipat sanoa.
Ja miksei silloin voisi jatkaa ihmissuhdetta, jos molemmat haluavat, olla ikään kuin kummitäti tms. ja soitella/kirjoitella/tavata joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö kirjoittamaan lapselle kirjeen tai muun viestin, jossa selität tilannetta ja kerrot, että mielellään kuulisit lapsen kuulumisia jatkossakin jos hän itse haluaa ja toivotat hyvää tulevaisuuteen? Ihan tosi hienoa olisit jos viestiin kirjoittaisit myös positiivisia asioita lapsesta, ystävälliset sanat voivat olla kannatteleva asia lapselle pitkälle elämään, vaikka suhteenne olosuhteiden pakosta katkeaisikin.
No nyt on kyllä hieno neuvo, joku ulkopuolinen kirjoittelemaan kirjeitä vieraalle lapselle?
Minusta sinun kannattaisi provoilla jossain muussa ketjussa.
Tein avauksen, koska minusta rakenteita pitäisi muuttaa niin, että tukihenkilön ja tukilapsen suhde olisi mahdollisempi eikä sitä katkaistaisi jonkun byrokratian vuoksi. Tosin tietysti ymmärrän, että jos vanhempi asian kieltää, niin sitä ei voi muuttaa. Mutta että tarpeeksi vanhaa lasta voisi sosiaalityöntekijän kanssa kuunnella, että voiko tukisuhdetta jatkaa. ap
Hän voisi ottaa yhteyttä sen organisaation yhteyshenkilöön, jonka kautta on tukihenkilönä ja kysyä tältä syytä. Perheen omatyöntekijällä pitäisi olla syy tiedossa.
Tämmöisessä voi tikittää pommi.
AP taitaa nyt puhua itsestään. Miksi muuten olisit niin investoitunut tilanteeseen, joka ei edes kuulu sinulle?
Nyt neuvoisinkin, että AP lopettaa tukiperhetoiminnan, koska selvästikään hänen mielenterveys ei kestä tällaista. Se tukiperhetoiminta on sitä lasta varten, se ei ole sitä varten että aikuinen saa tyydyttää omia tarpeitaan (tarve olla hyödyllinen, tarve saada merkitys elämään, läheisyyden tarve).
Ja jos nyt on kyse sitten kuitenkin AP:n ystävästä, niin paras mitä AP voi tehdä on ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, ja kertoa kaikki mitä tämä ystävä on hänelle kertonut, ja tietenkin ystävän tiedot että tietävät että kaikki lasten asiat kerrotaan eteenpäin ja tätä henkilöä ei voi harkita lasten auttajaksi. AP:n "ystävä" ei sovi tukiperhetoimintaan.
Ymmärrän tämän, mutta tässä tapauksessa itse ajattelisin, että on surullista, että yhtäkkiä lapsen elämästä poistuu aikuinen, johon hän on parin vuoden ajan tutustunut. Kun lapsen elämä on muutenkin epävakaata, niin tulee näin iso muutos. En näe hyvänä, varsinkaan lapsen kannalta. ap