Pelkään ihan älyttömästi, että pudotan vauvani

Auttaisiko kantoliina? Tottuisit kantamaan häntä ilman että on mahdollista pudottaa, jos hetken päästä uskaltaisit paremmin sylissäkin kantaa.. Tsemppiä vauva-arkeen, kaikilla meillä on (ollut) omat pelkomme ja huolemme siinä elämänvaiheessa. Joku ei uskalla nukkua kun vahtii että lapsi hengittää, toinen ei ehdottomasti voi imettää sängyssä ettei nukahda ja käänny vauvan päälle. Itse pelkäsin autolla ajamista vauva kyydissä.

Tietysti on kaikenlaisia pelkoja. Sitten on myös pakkoajatuksia, jotka ovat vähän vaikeampia unohtaa.

Minulla oli sama pelko ja paljon muitakin pelkoja tietyssä vaiheessa. Joillain käsittääkseni hormonit aiheuttavat tällaista. On hyvin yleistä ja normaalia. Hormonien tarkoitus on vahvistaa äidin vastuuntuntoa ja huolenpitoa vauvasta, mutta joillain ne vaikuttavat vähän liikaakin.

Pystytkö puhua asiasta vaikka miehellesi, äidille, siskolle tms? Minulla pelko meni aikanaan ohi, kun unet ja keho pääsivät tasapainoon. Muista huolehtia voinnistasi (unet ja hyvä ruokavalio) ja ala pikkuhiljaa luottamaan itseesi. Kanna vauvaa pieniä matkoja kerrallaan ja yritä olla stressaamatta. Varmasti pärjäät. Olet hyvä äiti. :)

Minulla oli pelko, että vahingossa hukutan lapseni kylvetettäessä. No en hukuttanut kuitenkaan.

Itse pelkäsin samaa. Ensimmäisenä yönä en edes uskaltanut siirtää vauvaa sängyssä. "Onneksi" vauvan sokereita jouduttiin mittaamaan pitkin yötä ja samalla hoitaja vaihtoi vaipan ja nosti vauvan kapaloituna viereeni tissille. Viikon päästä uskalsin vasta yrittää vaipan vaihtoa itse, mieheni oli päivisin sairaalassa vaihtanut sen ja kotona. Pelkäsin todella etten osaa kannatella niskaa, tai pudotan vauvan tai mitä muuta kamalaa. Pikku hiljaa pelko hellitti kun vauva kasvoi ja oli vain pakko selvitä itsekkin vauvan kanssa. Nyt lapsia on kolme, nuorin vauva ja tuntuu ihan hassulta muo pelot ensimmäisen kohdalla. Kyllä sinäkin selviät.

Toinen mistä ei puhuta on, se ettei kaikki koekkaan rakkautta ja kiintymystä vauvaan heti syntymästä. Vaan rakkaus ja kiintymys kasvaa vähitellen. Ja sekin on ihan normaalia, eikä tee äidistä huonoa. Vähän ohiksena tuo.

Vauva ei ole moksiskaan pudotuksesta metristä. Johtuu kait vielä pehmeistä rakenteista. Mutta älä nyt silti pudottele.

Ehkä voisit neuvolassa puhua asiasta?