Koetko eläväsi täysillä siirtymäajat kuten työmatkat?

Minä kuuntelen äänikirjoja.

Ei ole työmatkaa, olen onnellisesti etätöissä.

Minä en elä mitään hetkeä enää täysillä Nyt on jo keskiviikko ja kohta on ensi viikko ja sitten taas jo seuraava.

Työmatka on ainutlaatuinen kokemus.

Olen oppinut siihen. Työmatkoilla kuuntelen musiikkia tai podcasteja, juon kahvia ja joko orientoidun työpäivään tai vapaa-ajan viettoon ja mietin, mitä teen ensimmäisenä. Kun pääsen töihin/kotiin, olen sopivassa mielentilassa eikä tarvitse miettiä että mitäs nyt. 

No en koe ja kauhean raskas elämänasenne, että jokainen hetki pitäisi elää täysillä.

Linja-autossa on tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Työmatka on ainutlaatuinen kokemus.

Korona-aikana maski päässä käsidesiä läträten jopa ainutlaatuinen sukupolvikokemus.

Yleensä joo. Odottaminen on ihan täyttä elämää. Nyt olen hyvin masentunut. Ei mitään mieltä missään.

Kuuntelen äänikirjoja tai podcasteja. Tai klassista musiikkia. Työmatka on siirtymävaihe. Jos sen voi tehdä kävellen, niin se on hyvä!

Kyllä siinä tilanteessa tuntee väkevästi elävänsä. Vähän niin kuin löisi vasaralla sormeen. Ihan yhtä ihanaa.

Toisaalta ärsyttää tunnin matkat mutta toisaalta nautin niistä. Töihin mennessä ehtii lukea s-postit ja suunnitella työt ja kotimatkalla ehtii nollata työasiat.

T. Nyt etätöissä.

Olen tehnyt jo vuoden etänä, mutta aiemmin kuuntelin podcasteja ja yritin ignoorata sitä että olin litistyneenä metron ovea vasten  herra halitoosin ja rouva krapulahien välissä. Vaikka toimistolle kaipaankin niin aamuista ruuhkametroa en ole kaivannut. 

Terveisiä Lontoosta.

Kun olen asunut kävelymatkan päässä, ja on kaunis tai mielenkiintoinen reitti. Parissa työssä on ollut hyvä matka.

Kuuntelen musiikkia ja ajattelen kaikenlaista. Luen tätäkin palstaa.

Samalla tavalla kun kuntosalin soutulaitteessa, täytyy päästä tilaan jossa ei ole erittäin tietoinen jokaisesta kuluvasta sekunnista.

Työmatkat ovat minulle hetkiä hengähtää ja rentoutua aamutoimien ja työpäivän välissä ja toisaalta töiden jälkeen. Ne ovat tärkeä osa päivärutiinia ja tavallaan toimivat rajana työ- ja vapaa-ajan välillä. Käytän ne lukemalla, kuuntelemalla podcasteja tai vain ajattelemalla. Matkaa on julkisilla noin puoli tuntia suuntaansa.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.

Oletteko ihmistyyppiä, joka koko ajan odottaa viikonloppua, lomaa jne? Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

No en koe ja kauhean raskas elämänasenne, että jokainen hetki pitäisi elää täysillä.

Komppaan. Mitä se täysillä eläminen edes tarkoittaa? Ap:lla joku dopamiiniaddktio?

Kuuntelen meditointimusiikkia, podcasteja tai äänikirjaa.