Onko joku oikeasti onnellinen omissa häissään?
Menin tuossa vähän aikaa sitten naimisiin. Oli tosi lyhyt kirkkovihkiminen ja sen jälkeen ruokailu yksityistilassa lähisuvun kesken. Koko päivä oli aamusta lähtien sähellystä. Ei siis mitään ihmeellistä sähellystä vaan varmaankin sellaista, mitä häissä yleensä on: meitä revittiin hihasta sinne tänne, ylipuheliaat perheenjäsenet pälättivät suut vaahdossa, kaikki halusivat meistä kuvia, lapset juoksentelivat ja pitivät meteliä yllä ruokapaikassa. Ajattelin jo ennen häitä, että nämä juhlat saattavat olla liikaa meikäläiselle. Hermoja alkoi kiristää päivän mittaan. Ruoka oli hyvää ja muutenkin kaikki periaatteessa meni hyvin, mutta päivän päätteeksi olin lähinnä helpottunut. Ei todellakaan ollut elämäni onnellisin päivä tai parisuhteen huippuhetki. Sain, mitä halusin, mutta introvertille tuollainen aamusta iltaan häslinkiä sisältävä päivä on lähinnä raskas. Eli onko muita, joille hääpäivä ei ollut elämän kohokohta? Naurattaa kun sanotaan, että häät on parasta.
Kommentit (37)
Ei ne häät olleet parisuhteen tähtihetki mutta ihan mahtava päivä ja hauskat juhlat.
Voi kun minua ärsyttää. Toiset tulivat häihinne kunnioittamaan juhlaanne, ja asenne oli tuo.
Häät voi järjestää vaikka kaksinkin vai olisiko ollut mahdotonta?
Tiedätkö, että moni juhlissanne ollut olisi saattanut haluta tehdä myös jotakin muuta juhlienne sijaan? Tulivat takianne kuitenkin.
Häissämme oli n.100 vierasta ,olisi tullut enemmänkin mutta oli pakko rajata ja tästä oli pientä riitaa. Häissä oli morsiamen ryöstö, orkesteri, ruokaa, kakkua, alkoholi tarjoilu jne. Jatkoille hotellin yökerhoon (lapset kotiin tai hoitajalle). Oli tosi mukavaa. Valmistelu kesti vuoden, moni asia piti ottaa huomioon. Iloista porukkaa. Ystäviä ja sukulaisia, työkaverita. Tykkäsin ja itse ne järjestin tosin ravintolan menut ym hyväksyin äitini kanssa ja tietysti tarjouspyynnöt ym tutkimme yhdessä ja morsiamen ryöstö oli kyllä yllätys.
En mielelläni muistele hääpäivääni. Meillä oli vihkiminen maistraatissa ja sitten kakkukahvit lähimpien kanssa. Jännitän sosiaalisia tilanteita, en ollut nukkunut edellisenä yönä tuntiakaan, tunsin itseni rumaksi ja yhtäkkiä en voinut olla ajattelematta ja ikävöimättä äitiäni, joka kuoli kun olin nuori. Olin väsynyt, vaisu ja pidättelin itkua.
Oli siis tosi ihanaa kun kaikki kutsutut pääsivät ja arvostimme sitä. Taitaa kyse olla enemmän omasta introvertin luonteesta, että otti niin koville. :D Meitä oli siis todella vähän, kun nyt nämä rajoituksetkin, joten luulin, että ei väsyttäis noin paljoa
Oon introvertti mutta häät oli kivat. Vähän ahdisti aluksi olla huomion keskipiste. Hyvät järjestelyt ja ei lapsia saattoivat vaikuttaa asiaan.
Miksi teillä oli aamusta asti koko suku paikalla, jos oli kuvaamaasi häslinkiä? Olisitte olleet aamun ja vihkimistä edeltävän ajan kahdestaan tai korkeintaan kaaso olisi avustanut pukemisessa jne. Ei olisi ollut ketään nykimässä hihasta. Hääjuhlassa voi vieraille sanoa, että täällä ei lapset juokse tms. Puheliaille sukulaisille ei oikein voi mitään, mutta täysin hiljaiset häät seinilletuijotteluineen olisi aika vaivaannuttavat useimmille.
Vastenmielistä olla juhlien keskipisteenä. En tykkää, eikä mieskään ja siksi nopeat maistraattihäät.
Minä tykkäsin, mentiin kahdestaan maistraattiin. Haluttiin naimisiin, eikä hääjuhlia.
En ole koskaan halunnut olla mikään prinsessa "leikkimässä hääleikkejä" kuin joku lastentarhalainen. Anoppia vitutti kuulla jälkikäteen, siinä lisäbonus.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi käynyt samoin. Siksi ei häitä ajateltukaan järjestää. Käytiin maistraatissa ja se oli siinä. Olen tyytyväinen ratkaisuun.
Meillä sama. Kerroin perheellenikin vasta jälkeenpäin ja sen takia äitini piti mykkäkoulua lähes puoli vuotta. Toisaalta jos olisin kertonut vanhemmilleni meneväni naimisiin, niin suurilta sukujuhlilta ei olisi vältytty, kun ainoa lapsi menee naimisiin.
Olin tyytyväinen maistraattiratkaisuun. Säästettiin rahaa ja hermoja, eikä minulla ole koskaan ollut prinsessahääunelmaa.
Meilllä oli neljä vierasta ja aivan ihanat häät ulkomailla. No lopulta ero tuli, mutta hääpäivää muistelen aina lämmöllä.
Meillä oli aivan ihanat häät. Vieraita oli noin 90, kaikki läheisiä joko minulle tai miehelle. Olin onnellinen, ja ainakin näytti että myös vierailla oli hauskaa. En sanoisi, että se oli elämäni onnellisin päivä, mutta nautin kyllä. Minua ei haittaa olla huomion keskipisteenä, mutta mieheni on enemmän syrjään vetäytyvä ja hän stressasi kauheasti, koska huomion keskipisteenä oleminen ahdisti.
Loppujen viimeksi mieheni nautti myös valtavasti. Hänellä oli etukäteen sellainen kuva, että kekkereistä tulee jäykät ja muodolliset, mutta saatiin niistä todella rennot koska väkeä oli niin vähän. Tanssittiin villisti yömyöhään kavereiden ja nuorempien sukulaisten kanssa loistavan bändin tahdissa. Minä juttelin enemmän sukulaisten kanssa, sekä miehen että omani, ja mies oli enemmän kavereidensa kanssa. Mutta minusta onkin ihanaa jutella ja kuulla, mitä kaikille kuuluu. On kuitenkin niin harvinaista kokoontua yhteen. Puheet olivat liikuttavia ja ihania, ja sulhasen ryöstö oli hauska.
Meillä oli ammattikuvaaja, joka otti upeita kuvia. Sekä mies että minä hymyilemme niistä lähes jokaisessa, ja vieraat näyttävät iloisilta.
Kutsukaa siis vain ne ihmiset, joista välitätte ja jotka haluatte paikalle. Jos mahdollista, palkatkaa pitopalvelu, valokuvaaja ja bändi. Ei tarvitse stressata kun on ammattilaiset hoitamassa.
Isovanhemmat meni naimisiin oman tuvan pihalla, puutarhaa myöten oli sukua ja kylää tanssimassa. Kuvista paistaa onnellisuus. Vanhemmat karkasi salaa vihille, söivät ravintolassa parin kaverin kesken. Näissäkin kuvissa on hymy herkässä.
Varmaan päätyisin johonkin vastaavaan ja uskoisin nauttivani. Mieskään ei ole isojen juhlien perään joten en häntäkään niillä kiusaisi. Eiköhän kukin juhli tavallaan.
Nuorena naimisiinmennessä molempien vanhemmt halusivat, että on hääjuhlat. Vaikka ne oli rennot ja pienimuotoiset, niin silti oli ahdistava. Inhoan kaikkia juhlia. No, se avioliitto päättyi eroon ja kun vuosia myöhemmin menin uudelleen naimisiin, niin käytiin vain salaa maistraatissa ja mentiin sen jälkeen kahdestaan ravintolaan. Oli ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä oli aamusta asti koko suku paikalla, jos oli kuvaamaasi häslinkiä? Olisitte olleet aamun ja vihkimistä edeltävän ajan kahdestaan tai korkeintaan kaaso olisi avustanut pukemisessa jne. Ei olisi ollut ketään nykimässä hihasta. Hääjuhlassa voi vieraille sanoa, että täällä ei lapset juokse tms. Puheliaille sukulaisille ei oikein voi mitään, mutta täysin hiljaiset häät seinilletuijotteluineen olisi aika vaivaannuttavat useimmille.
Siis äiti tuohon edelliseen kommentoida, että ri ollut aamusta asti suku paikalla, äitini vain ja hänen kanssaan meni hermot kun hössötti aivan valtavasti ja höpötti taukoamatta, kuöki ympyrää kun odotteli minua jne.
Meillä oli ihan parhaat juhlat ja voin vilpittömästi sanoa olleeni onnellinen. Mutta toki mies oli ja on edelleen niin ihana, että olisin ollut onnellinen vaikka meidän häät olis olleet minkälaiset tahansa.
Elokuun pimeässä illassa juhlittiin puutarhassa värilamppujen loisteessa. Avotulen ympärillä istuttiin ja haettin laareista itämaista ruokaa ja kuunneltiin musaa. Naurettiin ja juotiin viiniä. Ruoka ja ohjelma (=musiikki) tilattiin valmiina, valot ripustettiin puuhun ja kannettiin mattoja ja sohvia pihalle. Yhtään mitään muuta ohjelmaa tai koristetta ei ollut suunniteltuna, niin pääsin koko päivän vaan nauttimaan. Kaikki muistelee meidän häitä, miten oikeasti hyväät bileet ne oli.