Onko joku oikeasti onnellinen omissa häissään?
Menin tuossa vähän aikaa sitten naimisiin. Oli tosi lyhyt kirkkovihkiminen ja sen jälkeen ruokailu yksityistilassa lähisuvun kesken. Koko päivä oli aamusta lähtien sähellystä. Ei siis mitään ihmeellistä sähellystä vaan varmaankin sellaista, mitä häissä yleensä on: meitä revittiin hihasta sinne tänne, ylipuheliaat perheenjäsenet pälättivät suut vaahdossa, kaikki halusivat meistä kuvia, lapset juoksentelivat ja pitivät meteliä yllä ruokapaikassa. Ajattelin jo ennen häitä, että nämä juhlat saattavat olla liikaa meikäläiselle. Hermoja alkoi kiristää päivän mittaan. Ruoka oli hyvää ja muutenkin kaikki periaatteessa meni hyvin, mutta päivän päätteeksi olin lähinnä helpottunut. Ei todellakaan ollut elämäni onnellisin päivä tai parisuhteen huippuhetki. Sain, mitä halusin, mutta introvertille tuollainen aamusta iltaan häslinkiä sisältävä päivä on lähinnä raskas. Eli onko muita, joille hääpäivä ei ollut elämän kohokohta? Naurattaa kun sanotaan, että häät on parasta.
Kommentit (37)
Itse jouduin ottamaan häissäni jännityksen vuoksi kasan (kadulta ostettuja) rauhoittavia. Kuoharin kanssa sitte kihahti oikein kunnolla tiaraan ja en ole ehkä koskaan tuntenut itseäni yhtä onnelliseksi.
Mulle oli paras päivä mutta odotukset oli kuvailemasi kaltaiset. Me kutsuttiin vain kenen kanssa oikeasti tekemisissä, kohteliaisuuskutsuja ei lähtenyt yhtäkään. Päivän rungosta tehtiin yksinkertainen ja selkeä, kaikki mahdollisimmat helppoa ja simppeliä. Tilattiin mahdollisimman paljon ammattilaisilta, ei tehty itse. Oli tunnelmallinen ja romanttinen päivä.
Meillä oli tosi kivat häät, mutta me ei kerrottukaan niistä etukäteen eli ei ollut vieraita. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin, mentiin kotiin ja nukuttiin päikkärit.
Toivottavasti on, koska vieraat niissä harvemmin viihtyy.
Maistraattihäät jonka jälkeen oltiin viikonloppu kahdestaan. Ei stressiä, oli ainoastaan kivaa ja rentoa. Suosittelen. Isot häät on yliarvostettua rahanhukkaa.
No häät on vähän kuin maratonin juokseminen: silkkaa tuskaa, mutta lopuksi on voittajaolo.
Minä ainakin olin onnellinen, mutta ei varmaan monikaan muu ollut. Siksi mentiinkin salaa maistraatissa naimisiin 20-vuotiaina ja kerrottiin vasta jälkikäteen sukulaisille 😂 silloin mietin, että kymppihääpäivän kunniaksi voisi sitten pitää jonkinlaisen tilaisuuden sukulaisille, jos sitä päivä siis tulee. Nyt avioelämää on 8 v takana, mutta 10 v naimisissa ei tunnu niin ihmeelliseltä, että viitsisi kuitenkaan pitää juhlia. Ehkä sitten 1/4 vuosisadan kohdalla? En ole tykännyt olla vieraana missään häissä, joten ehkä säästän muitakin siltä kärsimykseltä. Toki iloinen asia, mutta usein raskas rituaali.
Oli kyllä yksi parhaista päivistä. Kuvia toki otettiin paljon mutta ne otti kuvaaja, joten tiedettiin etukäteen milloin kuvia otetaan. Tunnelma oli varsin rento ja ehdittiin jutella vieraiden kanssa rauhassa ilman, että kukaan repi hihasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi kivat häät, mutta me ei kerrottukaan niistä etukäteen eli ei ollut vieraita. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin, mentiin kotiin ja nukuttiin päikkärit.
Ei teillä siis ollut häitä.
Pelkkä vihkiminen. Voi miten tylsää.
Itse introverttina haluan tulevaisuudessa pienet, intiimit häät, jonne kutsutaan vaan kaikkein läheisimmät ihmiset.
Ja uskon olevani omissa häissäni onnellinen juurikin yllä olevasta syystä.
Meillä oli pienet häät ja meni ilman isompaa stressiä ja hässäkkää. En silti sano että olisi ollut elämän onnellisin tai edes onnellisimpia päiviä, mutta olin kyllä onnellinen.
Mikähän ihmisiä ajaa näihin vaaratilanteisiin?
Joku kurssi olisi paikallaan, missä eronneet puhuvat käenpoikasista ja muista elämän eri osa-alueiden tapahtumista.
Nimim. Tuhat lakimiestä merenpohjassa on hyvä alku
Mä en kyllä vois ikinä kuvitella meneväni naimisiin. Ajatus siitä et huoneellinen ihmisiä katsoo kun tanssin kumppanin kanssa tms tuntuu uskomattoman kiusalliselta. Vieraana muiden häissä on mukavampaa.
Olin, todella onnellinen. Olin aivan uskomattoman liikuttunut puheista, lauluista ja siitä miten kaikki läheiset olivat kokoontuneet juhlimaan meidän naimisiinmenoa, ja että heillä oli todella hauskaa. Se veti nöyräksi ja kiitolliseksi. Olen vieläkin todella onnellinen, kun muistelen tuota päivää kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi kivat häät, mutta me ei kerrottukaan niistä etukäteen eli ei ollut vieraita. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin, mentiin kotiin ja nukuttiin päikkärit.
Kuta kuinkin samoin. Maistraatissa vihille, todistajat talon puolesta, leivoskahveille läheiseen kahvilaan ja sitten kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi kivat häät, mutta me ei kerrottukaan niistä etukäteen eli ei ollut vieraita. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin, mentiin kotiin ja nukuttiin päikkärit.
Ei teillä siis ollut häitä.
Pelkkä vihkiminen. Voi miten tylsää.
Lopputulos oli se, mitä haluttiin ja ilman stressiä. Joka haluaa isot häät, saa sellaiset järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi kivat häät, mutta me ei kerrottukaan niistä etukäteen eli ei ollut vieraita. Käytiin vihkimisen jälkeen syömässä hyvin, mentiin kotiin ja nukuttiin päikkärit.
Ei teillä siis ollut häitä.
Pelkkä vihkiminen. Voi miten tylsää.
Miten joku voi sanoa noin!?! Tuohan oli heidän oma valinta, ja heidän päivänsä. Valitsisin itse samoin. -eri-
Isä näyttää hääkuvassaan tajuttoman tuskaiselta ja äiti vakavalta :D olivat kai kinanneet jostain vieraisiin liittyvästä ja tosi kuuma päivä.
Itselle paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöisenä tuommonen olis kauhistus. Ilman rauhoittavia varmaan saisin paniikkikohtauksen ja pyörtyisin alttarilla ja katoaisin lukkojen taakse jonnekin vessan nurkkaan kyhjöttämään. Oon armoton jännittäjä ja inhoan mukakohteliaita velvollisuuksia.
Mulle olisi käynyt samoin. Siksi ei häitä ajateltukaan järjestää. Käytiin maistraatissa ja se oli siinä. Olen tyytyväinen ratkaisuun.