Ahdistaako muita masentava kevätaurinko? Olo surullinen,elämä ei koskaan muutu. Lumen alta paljastuu kak*aa. Plus vielä omat läskit, niin itku tulee.
Pelottava kesä. Ei voi piiloutua, aurinko paistaa 24/7. Muilla ihmisellä työ, itse ikuisesti työtön ja ainoa ilo elämässä on syöminen.
Syksyllä sitä on elossa, pimeät viileät iltapäivät, tuleva joulu. Lapsetkin nauttii.
Ei ihme että keväällä tehdään eniten "niitä".
Kommentit (129)
Mä kauhistun niitä viime kevään ajatuksia ja LUPAUKSIA itselleni: "ensi keväänä olen hoikka ja on ihanaa mennä vaateostoksille".
En ole.....
Olen pahoillani, että sinua masentaa keväisin. Silti tuossa oli jotain runollista, siis että hankien alta paljastuvat koiranläjät ja vaatteiden alta makkarat. Voisit vaikka purkaa tuntojasi kirjoittamalla?
Kaffepulla kirjoitti:
Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!
On tässä 6v yritetty :'D
Joku 33kg kesäkuntoon.
Mullakin varmaan toi 30 kg kesäkuntoon... Siivosin tänään ja ajattelin pinnistää itseni ulos edes pienelle kävelylle. Jaksaisitko sinä, Ap?
Rakastan kevättä. Oli mikä oli. Ihanaa, kun jaksaa aamulla paremmin töihin. Pimeällä väsymys on totaalista pitkän työuran tehneellä.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin varmaan toi 30 kg kesäkuntoon... Siivosin tänään ja ajattelin pinnistää itseni ulos edes pienelle kävelylle. Jaksaisitko sinä, Ap?
Äh, lopetin liikunnan kk sitten, kun reippaalla elämäntapamuutoksella, (tunnin lenkki 5xvko neljän kuukauden ajan
)keräsinki 4kg lisää rasvaa.
Huhtikuu on kuukausista julmin
Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin
Vierailija kirjoitti:
Rakastan kevättä. Oli mikä oli. Ihanaa, kun jaksaa aamulla paremmin töihin. Pimeällä väsymys on totaalista pitkän työuran tehneellä.
Onnea työstä. Itse saanut palkkaa viimeksi 12v sitten. Aina vaan "valinta ei osunut sinuun"
Joo se on niin kirkas maalis - huhtikuussa, tulee jotenkin paha mieli. Mutta menee yleensä ohi touko - tai kesäkuussa.
Työssäkäyviä taas ahdistaa katsella ikkunan välityksellä sitä kevätaurinkoa, joten suosittelen syömisen sijaan, tai ainakin sen lisäksi kaikkia käväsemään kävelyllä ketkä vaan pääsee!
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Vierailija kirjoitti:
Huhtikuu on kuukausista julmin
Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä kuolleesta maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin
Tämä on kyllä upea!
Vierailija kirjoitti:
Mullakin varmaan toi 30 kg kesäkuntoon... Siivosin tänään ja ajattelin pinnistää itseni ulos edes pienelle kävelylle. Jaksaisitko sinä, Ap?
En nyt halua masentaa, mutta mullakin on noin 30 kg ylimääräistä ja mä käyn joka päivä kävelyllä enkä edes pienellä vaan kävelen ihan minimissäänkin viitisen kilometriä/kolme varttia..
Samat on kyllä muuten ajatukset näin keväisin, koska joka vuosi se on sama pettymys ettei edelleenkään näytä siltä miltä omana itsenään/oman elämänsä perusteella kuuluisi näyttää vaan näyttää lähinnä joltain alkoholisoituneelta sohvapotulta eikä mikään kesämekko näytä päällä nätiltä.
Mä en edes käytä alkoholia.
Niinhän sitä sanotaan.
Itse en masennuksesta kärsivänä ymmärrä alkuunkaan miten valo ja lämpö voi ahdistaa :D Kun on kylmää ja pimeää ja housujen vyötärö kiristää herkuista niin kyllä välillä ajattelee "sitä" (sinua lainaten).
Kesällä herään seitsemältä, laihdun monta kiloa nesteturvotusta ja elän parasta elämääni.
Älkää vastatko tälle, tämä aloittaa näitä samoja aloituksia joka ikinen päivä. On laihduttanut jo vuosia, painaa 100kg, kävi lenkillä ja tulos +5kg. Sitten hyväntahtoiset ihmiset neuvovat ja tämä puhuu vaan masennuksesta ja elämänsä päättämisestä, nauttii tästä huomiosta mitä annatte. Ihan joka ketjussa sama meno, mutta yhtään muutosta hän ei halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan.
Itse en masennuksesta kärsivänä ymmärrä alkuunkaan miten valo ja lämpö voi ahdistaa :D Kun on kylmää ja pimeää ja housujen vyötärö kiristää herkuista niin kyllä välillä ajattelee "sitä" (sinua lainaten).
Kesällä herään seitsemältä, laihdun monta kiloa nesteturvotusta ja elän parasta elämääni.
Onhan sitä jonkin verran tutkittukin, että lisääntyvä valo vaikuttaa joillakin aivoissa mielialaa alentavasti. Asia ei vaan ole ihan yhtä tunnettu kuin syysmasennus.
Miksi masentuisin maaliskuussa
juuri kun toivo herää
Ehkä huominen on parempi
Itseni kerään
Näen lumen sulavan
Auringon kirkkaamman
Linnutkin laulaa
Työpaikan ikkunassa taivaan sinen nään
Muistan kun ei ollut ikkunoita
Jokin on siis paremmin tänään
Ehkä tänään olen iloinen
Tai edes tyytyväinen
En minä tiedä
Jokin vaivaa mieltä
Lapsi kysyy mitä kirjoitan
En vastaa
Mennään ulos
En kirjoita enempää
Kyllä, kevät on kamalaa aikaa.
Ei ihme että raa'an kevätauringon paisteessa tehdään eniten itsareitakin.
Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!
🇺🇦🇮🇱