Miksi mielenterveysongelmista kärsiville kevät on vaikeaa aikaa?
Masennus vaivaa, joku joutuu aina keväisin psykoosin takia sairaalaan. Miksi?
Kommentit (43)
Mä en kestä kovin paljon tunnetilojen vaihtelua, se uuvuttaa ja tulee vähän sekava olo. Mun pitää olla vähän varuillaan siis myös positiivisiksi miellettyjen tunteiden kanssa, koska ne lyö tosi tosi helposti yli, menee sinne manian puolelle ja siitä tulee äkkiä jyrkkä lasku.
Keväällä voi siis tulla mullakin hetkellinen energiapiikki, kaikki on mahdollista ja kaunista, valoa, elämää, upeaa! Kohta sitä jo siivoaakin 8h putkeen ja musat raikuu täysillä ja alastomana kiljun että "aaa ooo jeejee oon huipulla".
Sit loppuu energiat seinään. Tajuaa mikä idiootti onkaan. Mikään ei oo muuttunut. Olo on väsynyt ja tärisevä, kuin krapulassa. Hävettää. Peilissä on vanha ja harmaa lehmä, jonka elämä oli ohi jo 20 vuotta sitten. Mitään en osaa, paitsi sotkea asiani ja kukaan ei voisi mua kauniina pitää. Mussa on mielenkiintoista hyvin vähän, enkä osaa ylläpitää ihmissuhteita. Ja ainiin laskut pitäs maksaa, mutta rahat meni. Masentaa. Itkettää. Väsyttää.
Tänä keväänä en kyllä aatellut tota trippiä vetää. En aio esim kuunnella musiikkia juurikaan, sehän on aivoille todella stimuloivaa ja juuri musiikin yhdistän mun maniavaiheisiin.
Tästähän on se Trio Niskalaukauksen laulu, Juoksevan veden aika.
Mulle kevät on nimenomaan helpoin vuodenaika. Ulkona voi olla vaikka kellon ympäri koska lämpötilat sopivat, opiskelustressi helpottaa kesän lähestyessä ja lisääntyvä valo tekee olosta paljon helpomman.
Ja kyllä, olen siis mielenterveysongelmainen usealla eri diagnoosilla, yksi niistä masennus.
No jos se täysikuukin vaikuttaa joihinkin, niin ei ole ihme jos auringonvalo sitten myöskin.
Kohta ne pikkulinnut taas rupeavat metelöimään ja ei voi ikkunoita pitää auki yöllä. Voisivat metelöidä päivällä mielummin. :)
Vierailija kirjoitti:
niitä vituttaa kun muut pääsee nautiskelemaan suomen kesästä ja itte vaan kökkii neljän seinän sisällä.
Tavallaan tämäkin kommentti on etäisesti jäljillä. Luonto puhkeaa kukkaan, ihmiset alkavat viihtyä ulkona ja heitä näkeekin väkisin enemmän ja äänekkäinä porukoina. Tämä voi korostaa mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen oman elämän ahdistuksia ja vahvistaa harhaa, että muiden elämä on pelkkää iloa ja onnea.
Ei se noin mene, kuinka täällä kerrotaan.
En tiedä miksi sen sanotaan olevan vaikeaa aikaa, mutta keväällä tehdään eniten itsemurhia.
Auringonvalon lisääntyminen kohottaa mielialaa. Kevät ja kesä ovat vuoden parhainta aikaa, loppusyksy raskainta. Masennus diagnosoitu.
Miten se nyt voisi olla sen kummemmin vaikeaa aikaa kuin muukaan aika vuodesta.
Eivätkös vakavasti sairaat mt-potilaat ole lääkitty, joten ei siihen vuodenajat vaikuta mitenkään.
Tuo on pelkkää vanhaa uskomusta, taikauskoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene, kuinka täällä kerrotaan.
En tiedä miksi sen sanotaan olevan vaikeaa aikaa, mutta keväällä tehdään eniten itsemurhia.
No juuri siksi, kun luonto ja maailma herää, eikä itse kestä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene, kuinka täällä kerrotaan.
En tiedä miksi sen sanotaan olevan vaikeaa aikaa, mutta keväällä tehdään eniten itsemurhia.
No juuri siksi, kun luonto ja maailma herää, eikä itse kestä sitä.
No luulisi että masentuneelle syksyn pimeys ja talven ankeus on rankinta aikaa.
Ja luulisi että lääkitykset auttaa, jos on pahasti masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten se nyt voisi olla sen kummemmin vaikeaa aikaa kuin muukaan aika vuodesta.
Eivätkös vakavasti sairaat mt-potilaat ole lääkitty, joten ei siihen vuodenajat vaikuta mitenkään.
Tuo on pelkkää vanhaa uskomusta, taikauskoa.
Ei ketään pakkolääkitä ellei ole vaaraksi muille. Minulla on psykoottinen masennus, persoonallisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö ja ihan saisin kulkea ilman lääkitystä niin halutessani. Kuten kuljinkin itsepäisenä ihan liian pitkään. Lääkityksestä huolimatta koen kaamosmasennusta, ja varsinkin marraskuut ovat täyttä helvettiä.
Just olen itsekin miettinyt tätä viime päivinä. Minulla on ahdistuneisuutta ja tuntuu että nyt se on taas lisääntynyt niinkuin edellisinäkin keväinä. Kuitenkin pidän keväästä muuten.
Ehkä se on jäänne peruskouluajoilta. Silloin ahdisti aina se että syksyllä siirryn taas ylemmälle luokalle ja kohta olen aikuinen. Ja lukuvuoden lopussa välillä joutui hyvästelemään jonkun tärkeän luokkakaverin tai opettajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene, kuinka täällä kerrotaan.
En tiedä miksi sen sanotaan olevan vaikeaa aikaa, mutta keväällä tehdään eniten itsemurhia.
No juuri siksi, kun luonto ja maailma herää, eikä itse kestä sitä.
No luulisi että masentuneelle syksyn pimeys ja talven ankeus on rankinta aikaa.
Ja luulisi että lääkitykset auttaa, jos on pahasti masentunut.
Niinhän sitä luulisi monta asiaa olevan erilailla, vaan kun ei ole. Jokainen on yksilö niin kuin sinäkin. Sinun mielestä, minun mielestä jne......
Miksi kaikki dillet täällä väittää, että valon lisääntyminen olisi jotenkin yhtäkkistä? Ihan normaalisti se maapallo kiertää radallaan, ja kääntää pohjoisnapaa aurinkoon päin pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se noin mene, kuinka täällä kerrotaan.
En tiedä miksi sen sanotaan olevan vaikeaa aikaa, mutta keväällä tehdään eniten itsemurhia.
No juuri siksi, kun luonto ja maailma herää, eikä itse kestä sitä.
No luulisi että masentuneelle syksyn pimeys ja talven ankeus on rankinta aikaa.
Ja luulisi että lääkitykset auttaa, jos on pahasti masentunut.
Kyse on varmaankin siitä, että talvisin koko kansa on enemmän tai vähemmän alakuloista kun on pimeää ja synkkää. Keväisin valon lisääntyessä muut virkistyvät, jolloin masentuneen tilanteen ankeus oikein korostuu.
Itsellä kevään tulo helpottaa oloa, kun on valoisampaa ja päivät pitenee. Talvisin olo on ihan karmea, kunhan vaan raahautuu päivästä toiseen. Keväällä herään taas eloon ja alan touhutakin enemmän.
Niin minullekin yleensä, mutta tämä kevät on poikkeus, sillä kaikilla muillakin on yhtä ankeaa. Ei ahdista enää yhtään :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla kevään valoisuus saa hypomanian päälle ja siitä sitten univaikeuksiin ja masennukseen/ahdistukseen.
Minulla on ihan sama.
Eräs läheiseni, jonka en edes tiennyt kärsineen ikinä masennuksesta, sanoi, että syömällä 50 mikrog D-vitamiinia päivässä hän välttyy jokakeväiseltä 2 kk kestävältä masennukselta.
Otin vinkistä vaarin, ja olen nyt itse syönyt sitä D-vitamiinia ihan kunnon annoksina. Ainakin toistaiseksi on mielialat pysyneet jokseenkin tasaisina.
Mulla kroppa käy ylikierroksilla ja pää alikierroksilla keväällä. Eivät ole balanssissa keskenään. Väillä taas toistepäin.