Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö näkyy tapailussa/seurustelussa?

Itsestäni voin sanoa, että kylmää kuumaa käytös. Eli voin olla todella tykästynyt, mutta en saa aikaiseksi kuin hetkittäistä kiintymystä. Sitten ei taas huvita mikään ja olen omissa oloissani. Kunnes taas aktivoidun.... Juu en deittailekaan nykyään, koska en pääse tuosta alusta ikinä mihinkään ja miehet kyllästyy mun sekoiluuni ja ghostaa ja mulla taas itseluottamus huononee entisestään. Pitkissä suhteissa olen ollut ja niissä voinut sitten paremmin ja ollut tasapainoista eloa ja aitoa rakkautta. Deittailu ei vaan mun päälle sovi.

Sitoutumiskammo. Yhdistänyt kaikkia tuntemiani bipoja.

Olen bipo ja särjen sydämiä tahtomattani.. En voi sille mitään että tunteet sammuvat niin nopeasti.

Riippuu minkäversioinen häiriö, minkälainen ihminen, onko hoitomyönteinen ja lääkehoidossa vai ei, jne. Riippuu myös siitä, missä vaiheessa "bipolaariaaltoa" on, onko masennuksessa/hypomaniassa/maniassa.

Mielialahäiriöt on elämänmittaisia sairauksia ja niitä pitää hallita elämänmittaisella hoidolla. Ei ne bipolaari-ihmiset ole mitään mysteerisiä olentoja, ne on ihmisiä joilla on sairaus. Monet elävät ihan hyvää elämää kunhan hoito on kunnossa. Kyllä se silti vaatii kumppanilta jaksamista ja ymmärrystä kun toisella on häiriö.

Itselläni on ahdistushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Ne ovat iän myötä laantuneet, mutta tulevat silti aina olemaan matkakumppaneita tässä elämässä. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa, opiskelen ja käyn töissä.

Olisi tärkeää, että saisimme poistettua stigmaa mielenterveyden häiriöistä ja lisättyä ihmisten ymmärrystä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä olen maailman mahtavin/surkein koskaan

Oi luoja. Tämä. Aina kaikkein paras, oli sitten hyvästä tai huonosta kyse. Kukaan ei kärsi kovemmin tai loista kirkkaammin.

Tuon lisäksi mun tapaus haki aina seuraavaa, jännää ihastumisen tunnetta.

Se on erittäin eksä nykyään, minusta ei ollut katselemaan tuota menoa. Olin pelkkä rikka, joka ei koskaan ollut oikein tarpeeksi hyvä.

Up

Aviomiehen kohdalla ei ole näkynyt oikein mitenkään, mutta hänen kaksisuuntaisensa on tyyppiä 2 eli se lievempi. Lisäksi mies on tarkka lääkityksestään ja osaa säätää sitä aina tilannekohtaisesti. Minulle hän on ollut todella hyvä tuki, rauhallinen, keskustelukykyinen ja ihana tyyppi.

Hoitamattomana kaksisuuntainen on kyllä helvettiä itse sitä sairastavalle että hänen läheisilleen. Tyypissä 1 se heittely manian ja depression välillä on vielä voimakkaampaa mitä aviomieheni tyypissä.

Up

Varmaankin niin, että ensin sanoo että asiat on näin, sitten seuraavana päivänä ne ei olekaan niin vaan noin. En tiedä hänen diagnooseistaan, mutta aika kaksisuuntaiselta meiningiltä vaikutti usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä olen maailman mahtavin/surkein koskaan

Oi luoja. Tämä. Aina kaikkein paras, oli sitten hyvästä tai huonosta kyse. Kukaan ei kärsi kovemmin tai loista kirkkaammin.

Tuon lisäksi mun tapaus haki aina seuraavaa, jännää ihastumisen tunnetta.

Se on erittäin eksä nykyään, minusta ei ollut katselemaan tuota menoa. Olin pelkkä rikka, joka ei koskaan ollut oikein tarpeeksi hyvä.

Kuulostaapa tutulta. Aina oli joku ihme kilpailu, kuka kärsii enemmän. Oli myös suorastaan epäilyttävän ihastuksissaan minuun heti alusta asti, ei tosin sinä aikana haaveillut muista mutta epäilen ettei kauaa mennyt ihastua taas uuteen kun se juttu loppui. Ja vielä tuo, etten koskaan ollut tarpeeksi hyvä ja riittävä. Toki hän usein hoki, että olen täydellinen ja paras mutta sitten myös toi hyvin selkeästi ja töykeästi ne mun puutteet esille.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin niin, että ensin sanoo että asiat on näin, sitten seuraavana päivänä ne ei olekaan niin vaan noin. En tiedä hänen diagnooseistaan, mutta aika kaksisuuntaiselta meiningiltä vaikutti usein.

tämä, ensin puhuu tulevaisuudesta ja sitten seuraavana päivänä on kuin toinen ihminen ja vie pois tulevaisuuden

Puhuu mieluusti itsestään, mutta ei kysy mitä toisellle.

Moniko täällä oikeasti tietää asiasta jotain? Kommentit taitavat perustuvan vain kuvitelmiin. Tunnistatteko sadut faktoista?

Ei minusta mitenkään, olen hyvin tunteellinen ja pohdiskeleva, parisuhteissa olen kuitenkin varovainen. Huonoista kokemuksista, hyväksikäyttö ja koulukiusaus johtuen minun on vaikea luottaa ihmisiin. Olen varovainen ja etenen varovasti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin niin, että ensin sanoo että asiat on näin, sitten seuraavana päivänä ne ei olekaan niin vaan noin. En tiedä hänen diagnooseistaan, mutta aika kaksisuuntaiselta meiningiltä vaikutti usein.

mikäs on diagnoosi sellaiselle joka "tietää" muiden asiat kysymättä ja osaa diagnosoida kuin lääkäri?

Aika itsekeskeiseltä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin niin, että ensin sanoo että asiat on näin, sitten seuraavana päivänä ne ei olekaan niin vaan noin. En tiedä hänen diagnooseistaan, mutta aika kaksisuuntaiselta meiningiltä vaikutti usein.

tämä, ensin puhuu tulevaisuudesta ja sitten seuraavana päivänä on kuin toinen ihminen ja vie pois tulevaisuuden

näin toimin

olen bibo

En tiedä onko minulla tätä vai adhd/jokin muu mutta kaipaan kumppanista samanlaista intensiivisyyttä. Useimmat ihmiset jotka olisivat muuten sopivia ovat liian viilipyttymäisiä ja kyllästyn heihin nopeasti.

Vaihtuvat mielialat, nopea avautuminen asioista yms

Vierailija kirjoitti:

Olen bipo ja särjen sydämiä tahtomattani.. En voi sille mitään että tunteet sammuvat niin nopeasti.

Miten tunteet sammuu nopeasti?

Ei välttämättä mitenkään, jos on päässyt asianmukaiseen hoitoon ja osaa vältellä liikaa stressiä ja unettomuutta tai mikä kenelläkin aiheuttaa sairausjaksoja.

Paljastin vähän aikaa sitten veljelleni sairastuneeni bipoon 12-vuotiaana eikä uskonut ennen kuin näytin omakannasta diagnoosin. Joillain on masennuspainotteista ja tulee (hypo)maaninen jakso vain kerran elämässään, joillain taas elämä on todellista vuoristorataa joka päivä. Monet saavat sairauden hallintaan kun oikea lääkitys löytyy.

riippuu ihmisestä