Montako kaveria miehellä pitää vähintään olla, että kelpuutat hänet suhteeseen?

Mitä vähemmän sen parempi, pysypäähän paremmin kotona ja viettää aikaa minun kanssani.

Tietenkin harrastuksia saa olla.

5 ja 5. Eli joka arki-ilta ja mieluusti joka kerta eri kaverin kanssa. Silloin vaikuttaa siltä, että mies ei ole masentunut.

5-8.

Jotenki pimee kysymys.

Ainakin pari hyvää kaveria luulisi olevan. Olettaisin, että ovat yhteydessä jollakin tavalla edes kerran kuussa jonkun kanssa. Korona-aikana en oletakaan olevan liikkeellä koko ajan.

Ei yhtään.

Iha sama kui paljo, se ei kerro siitä onko hyvä ihminen.

Aviomiehelläni ei ole ystäviä koska viihtyy kotona eikä tykkää käydä töiden lisäksi missään. Ei hän munkaa kans jaksa olla puhelias mut selkeästi kuitenki nauttii mun ja lasten seurasta ku hakeutuu ite lähelle vaikka hiljaa onki.

Kaverit huonoa seuraa = 0

Kaverit samassa elämäntilanteessa, vastavuoroisuus toimii, ymmärrystä riittää = hyvä kun heitä on

Miestä ei kaverit kiinnosta = hyvä sekin, kunhan ei korvaa ihmissuhteita tietokoneilla/konsoleilla/alkoholilla. Toisille meistä riittää yksi hyvä ihmissuhde, ja se on ok minulle. Olen muuttanut niin monta kertaa, että minulla noita kavereita on ollut 0-5, tällä hetkellä 0 nykyisellä paikkakunnalla.

Jos mies asettaa kaikki kumminkaimanserkkukaverit parisuhteen edelle aina ja joka tilanteessa, niin en näe yhteistä tulevaisuutta.

Laatu tässäkin asiassa määrän tilalla.

Vaikka olisi kuinka monta, jos höpisee jostain kelpuutuksista niin ei koskaan mihinkään.

Jos on rikas/menestyvä niin silloin saa toki olla kaveriton oman tien kulkija. Sellainen mies saa jopa itkeä.

Hyvä olisi jos ois edes pari ystävää. Ei tarvi olla mitään isoa laumaa, ei ole mullakaan. Tärkeintä on se, ettei parisuhde ole koko elämä ja ettei tarvitse kaikkea tehdä pariskuntana yhdessä. Mä en jaksa roikkua kenessäkään kokoaikaa. Ahdistuisin, jos joku aikuinen ihminen roikkuisi mussa kokoajan eikä keksis muuta tekemistä kuin olla yhdessä.

Riippuu siis tilanteesta, jos on vaikka muuttanut uuteen kaupunkiin eikä ole sieltä löytänyt kavereita, mutta on muuten aktiivinen ihminen eli tekee vapaa-ajallaan muutakin kuin makaa koko ajan sohvalla ja vaatii minua siihen viereen, ni ei kaverittomuus ole ongelma.

Jos miestä ei lähisuvun lisäksi kestä kukaan, tai eivät edes he, ja jos valittaa kelpaamisistaan av:lla, niin saahan se kyllä hälärit soimaan. Minusta luultavasti etsitään lähinnä terapiasuhdetta. Miehillä tuppaa olemaan hankalaa sitoutua hoitosuhteisiinsa, jos edes viitsivät päätään hoidattaa.

Onpa taas paskaa ihan tuutin täydeltä. Mitä tuolla on väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi kuinka monta, jos höpisee jostain kelpuutuksista niin ei koskaan mihinkään.

Tämä. Tosin jos miehellä on kavereita en usko että hän koskaan päätyy kelpuutusjamaan. Kaverit ja ihmissuhteet pitää todellisuudessa kiinni. Siksi olisikin niin tärkeää että miehellä on kavereita jotka auttaa pysymään realiteeteissa ja oikean elämän ilmiöissä. Toisaalta taas pystyykö kelpuuttamisista puhuva ihminen koskaan muodostamaan kaveri-tai ystävyyssuhteita, voi olla että ei.

Mitä vähemmän sen parempi. Minun miehelläni on kolme ystävää, joista yksi opiskeluaikojen ystävä on minunkin ystävä. Yhteyttä pitävät lähinnä puheluin. Eli ystävistä ei ole haittaa elämälle.

Ap, tee koe. Ota tavoitteeksi että sinulla on vuoden päästä pari kaveria joiden kanssa voit käydä bissellä. Mene vaikka mukaan johonkin urheiluseuraan sen mukaan mitä lajia tykkäät harrastaa tai ala harrastaa innolla jotain. Sitten lue uudestaan näitä aloittamasi ketjuja. Voi olla että nolottaa ja huomaat mitä samojen epärealististen juttujen vatvominen yksin teki sulle.

Öö? Ei ystävät ja harrastukset tee ihmisestä dynaamista. Ihan oma luonne sen tekee. Pahimmillaan nämä harrastuksissa ramppaavat sosiaaliset perhoset ovat epävarmoja ihmisiä, tyhjiä sisältä ja tai juoksevat ahdistusta tai traumojaan karkuun. Siinä ollaan kaukana dynaamisesta ihmisestä. Poikaystäväni ei enää kauheasti harrasta mitään. Junnuna pelas lätkää, mutta nykyään veneilee välillä ja väsäilee joskus jotain omia juttuja. Kavereita ei usein näe. On kuitenkin dynaaminen ihminen. Kun päättää jotakin niin hän tekee sen. On sellaisessa ammatissa, että siinä pitää pystyä tekemään päätöksiä ja ottaa vastuuta ja viedä asioita eteenpäin. Hän on muksusta asti ollut sellainen (ollaan tunnettu toisemme aika pienestä). Eli siis dynaamisuus tulee siitä minkälainen asenne on ja siitä onko idearikas ihminen ja kykeneekö saattamaan asioita loppuun asti. Ei jatkuvasta hösäämisestä ja liitelemisestä siinä sun tässä harrastuksessa tai projektissa.

"kelpuutat hänet suhteeseen" - siinä on taas jonkun kirjolla olevan ymmärrys siitä, miten parisuhteet syntyvät.

Aivan sama.

Kun leuka on riittävän kulmikas, silmissä metsästäjän katse, pituutta 188cm ja 22cm, lompakossa miljoona ja ammattina lentäjäkirurgiastronauttimalli, kelpaa juuri ja juuri suhteeseen.

Te muut ette ole miehiä ollenkaan, jatkakaa roikkumistanne säälittävissä "kaveri"porukoissanne.

Vierailija kirjoitti:

Aivan sama.

Kun leuka on riittävän kulmikas, silmissä metsästäjän katse, pituutta 188cm ja 22cm, lompakossa miljoona ja ammattina lentäjäkirurgiastronauttimalli, kelpaa juuri ja juuri suhteeseen.

Te muut ette ole miehiä ollenkaan, jatkakaa roikkumistanne säälittävissä "kaveri"porukoissanne.

Eikun odota, nythän mä vasta hokasin, sori.

Jatkakaa säälittävää roikuskeluanne ihan yksinään. Näin se kuulostaa järkevämmältä.