Lue keskustelun säännöt.
Suhteen haastava alku ei aina kerro huonosta suhteesta
28&29
01.03.2021 |
Täällä ja Facebookin Naistenhuoneella sanotaan usein jssasap (=jätä se sika asap), jos joku kertoo, että parisuhteen alku on kivikkoinen. Usein ajatellaan, että jos suhteen alkukin on jo kerran vaikea, suhde vain hankaloituu ajan myötä ja tilanne pahenee pakosti. Ja monestihan näin onkin, kun kaksi ihmistä ei osaa suhtautua toisiinsa ja toistensa erilaisiin tapoihin/näkemyksiin vaan ovat törmäyskurssilla koko ajan.
Haluan kertoa tähän välillä positiivistakin näkökulmaa :)
Minä ja mieheni törmäsimme reilu vuosi sitten Tinderissä ja muutamien treffien jälkeen sovimme seurustelevamme. Suhteen alku ei kuitenkaan ollut auvoista vaaleanpunaisten linssien läpikatsomista, vaan olimme jatkuvasti törmäyskurssilla. Osittain tähän vaikutti myös se, että muutimme yhteen juuri ennen koronaa ja siirryimme molemmat noin 80-90-prosenttisesti etätyöhön. Olemme siis olleet jo yli vuoden saman katon alla ja vietämme lähes kaiken ajan yhdessä. Käymme salilla yhdessä ja usein myös kaupassakin yhdessä. Lenkkeilemme molemmat ja meillä on samantyyppiset rytmit, joten käytännössä käymme myös lenkeillä yhdessä. Tietenkin välillä toinen katsoo telkkarista omia ohjelmiaan ja toinen lukee makuuhuoneessa, mutta siis saman katon alla anyway. Osittain siis törmäyskurssilla olemiseen vaikuttaa myös se, että näemme toisiamme lähes koko ajan, kun ei olla sitä 8 tuntia päivässä työpaikalla.
Jatkuu kommentissa!
Kommentit (21)
Mutta jatkoimme vain eteenpäin, elimme arkea, ja otimme ne väärinkäsitykset käsittelyyn, yritimme kertoa toiselle, miksi jokin loukkaa meitä. Usein oli vaikeaa ymmärtää, miksi toinen suuttuu niin pienestä eikä ymmärrä, miksi joku asia on itselle niin iso :D
Kuitenkin tilanne meni koko ajan parempaa päin ja nyt elämme hieman sitä alkuhuuman aikaa. Huumoria, läheisyyttä, hellyyttä, yhteistä tekemistä, yhteisiä suunnitelmia, avautumisia lapsuudestamme ja pitkiä keskusteluita työasioista, politiikasta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Näemme heti, jos toinen loukkaantuu tai toisella on paha mieli ja lähes aina osaamme myös arvata, mistä se johtuu. Osaamme myös suhtautua siihen oikein; mies ymmärtää antaa minulle vakuutteluita rakkaudestaan arjen pieninä tekoina (ottaa syliin, suutelee päätä, silittää hartioista, ottaa aamuisin kainaloon jne) ja minä ymmärrän antaa miehelle vakuutteluita omasta rakkaudestani (rehellisiä kehuja, kosketusta, huomiota hänen työlleen, annan hänen olla ritari/herrasmies ja kantaa kassit, avata ovet, antaa minun mennä edellä jne.). Olemme kuitenkin molemmat ihan omilla jaloillamme seisovia aikuisia, jotka ovat selvittäneet aiemmat suhteensa ja elämän tuomat asiat kuntoon, ei siis ole läheisriippuvaisuutta tai mitään kunnollista riittämättömyydenpelkoa :D Parisuhteissa usein ne omat haavat ovat auki ja toinen voi joko auttaa niitä arpeutumaan tai heittää niihin suolaa (tahallisesti tai tahattomasti). Me aluksi heitimme niihin suolaan, kun emme ymmärtäneet paremmin. Nyt kuitenkin osaamme auttaa haavoja arpeutumaan.
Vaikka vasta reilu vuosi on takana, olen onnellinen ja uskon tämän jatkuvan. Eihän sitä tietenkään ikinä voi tulevaisuutta ennustaa ja kaikkea voi sattua, mutta nyt on hyvä ja se riittää :)
Halusin kirjoittaa tämän rohkaisuna kaikille; älä luovuta liian helpolla! Jos toinen tahallaan loukkaa sinua tavalla tai toisella, niin silloin tietenkin pitää painaa kaasua saman tien. Mutta jos se ei ole tahallista, kannattaa yhdessä yrittää selvittää tilannetta ennen luovuttamista. Entä jos jaksattekin selvittää asiat ja saat avoimemman ja vahvemman suhteen kuin mistä osaisit kuvitellakaan? Näin kävi minulle, en ole missään suhteissani kokenut olevani näin ymmärretty ja rakastettu :)
Istukaa alas ja kertokaa ne reaktioden takana olevat syyt; miksi asia loukkaa sinua? Millaisen tunteen se aiheuttaa sinulle? Miten sen saisi estettyä ja mitä silloin toisen kannattaisi tehdä? Lähes aina jokaisen reaktion (mökötys, huutaminen, väitteleminen...) takana on jokin perussyistä: riittämättömyyden tunne, pelko hylätyksi tulemisesta tai pelko, ettei olekaan rakastettu ja haluttu. Kun sen tiedostaa, ymmärtää myös reaktion :)
Tsemppiä kaikille, joiden suhteissa on haastavaa ja tie tuntuu kivikkoiselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipas jotenkin kummallinen aloitus. Mukavaahan se on että teillä menee hyvin tällä hetkellä. En kyllä ihan saa kiinni, että millaisia ihmisiä olette jos jatkuvasti loukkaannutte ja hermostutte tyhjästä, ja mikä ihme sai teidät pysymään yhdessä kun kaikki oli jotain ihme vääntöä?
Toisaalta uskon että sellaisen ihmisen kanssa, joka tulkitsee toista horoskooppien kautta, kaikki on enemmän tai vähemmän ihmeellistä vääntämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olipas jotenkin kummallinen aloitus. Mukavaahan se on että teillä menee hyvin tällä hetkellä. En kyllä ihan saa kiinni, että millaisia ihmisiä olette jos jatkuvasti loukkaannutte ja hermostutte tyhjästä, ja mikä ihme sai teidät pysymään yhdessä kun kaikki oli jotain ihme vääntöä?
Toisaalta uskon että sellaisen ihmisen kanssa, joka tulkitsee toista horoskooppien kautta, kaikki on enemmän tai vähemmän ihmeellistä vääntämistä.
Hahah, taisin ilmaista itseäni huonosti tai korostaa liikaa noita väärinkäsityksiä :D Siis tietenkin yli puolet ajasta oli jo alussakin ihanaa ja yhdessä oli hyvä olla, mutta ainakin minulle tuo väärinkäsitysten määrä oli ihan erilainen kuin mihin olin aiemmissa suhteissa tottunut, tuli siis osittain siksikin yllätyksenä. Halusin tässä aloituksessa tuoda esille sitä hieman ehkä vaiettua puolta, että suhteen alussa saa olla hankaluuksia.
Minä en lähtisi lokeroimaan horoskooppeihin uskovia ihmisiä vääntäjiksi, jokainen saa minun puolesta uskoa mihin haluaa eikä se vaikuta (tai ainakaan pitäisi) vaikuttaa liikaa käyttäytymiseen. En minäkään pidä horoskooppeihin ei-uskovia tiukkiksina, joilla ei ole huumorintajua :D Tietenkään horoskoopit eivät selitä kaikkea ja ovat osittain uskon itsekin siihen, että ne ovat Forer-efektin aiheuttama ilmiö.
Minun mielestä aloitus oli ihan hyvä, ja samaistun sinun ap kyllä ihan huolella. Meillä nimittäin mieheni kanssa sama tilanne. Alku on ollut yhtä h*lvettiä! Mutta kumpikaan ei halua luopua toisesta. Ollaan puhuttu, yritetty ymmärtää toisiamme, riidelty, huudettu, mökötetty ja rakastettu. Nuo luonteetkin natsaavat samat meihin kun teihinkin, ja kun luin tuon sinun aloituksen, niin näen toivoa tulevaisuudessa minun ja mieheni välillä, ihan niinkuin tekin. Tsemppiä teille....ja meille.
Olen rapu ja mies leijona, yhdessä jo yli 30 vuotta. En pelkää konflikteja, toisaalta mies on niin pitkäpinnainen, ettei niitä juuri ole. Itse olen luonteeltani huomattavasti kipakampi kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja täällä taas hei!
Puoli vuotta menty taas eteenpäin ja suhde sen kuin paranee <3
Ollaan puhuttu todella paljon, pidetty hauskaa, opittu huomaamaan ne toisen tavat osoittaa rakkautta. Nyt, näin 1.5 vuotta suhteen alussa, on meillä meneillään se alkuhuuma-vaihe, tosin hieman realistisempana ja tasaisempana.
Suhteen alku oli tosiaan kivikkoinen; tuli vs vesi, leijona vs rapu, vahva mies vs herkkä nainen... Niin stereotyyppistä kuin voi vaan olla! Kumpikin rakasti ja rakastaa, mutta silti molemmat epäilivät, koska toisen tapa keskustella, osoittaa rakkautta ja ihan vaan olla, olivat täysin vastakkaiset.
Mutta tämä suhde antaa paljon enemmän kuin mikään aikaisemmista suhteistani. Pisin suhteeni ennen tätä oli 7 vuotta ja siinä oli tämä yksi horoskooppitaivaan unelmapari: härkä ja rapu. Luulin sen olevan sielujen sympatiaa kaikkine tasaisuuksineen ja riidattomuuksineen. Ei riidelty kovin paljoa, elämä oli rauhallista. Sitä luulin rakkauden parhaimmillaan olevan.
Nyt vasta todella huomaan, mitä se tosi rakkaus ja sielunkumppanuus on. Se on juuri tätä, että asioista voi keskustella, vaikka oltaisiin täysin eri mieltä ja molemmat päätyisivät mököttämään hetkeksi. Se on juuri sitä, että tietää, että mökötys menee muutamassa minuutissa ohi ja molemmat yrittävät tehdä sovintoa vähän hupsuillakin aloitteilla. Se on juuri tätä, että katsoo toista ja tajuaa, että nyt on pahimmat särmät hioutuneet ja olemme hitsautuneet yhteen. Se on juuri sitä, että kosketuksia (halauksia, syliin nostamisia, suudelmia, käden tai jalan silittämistä, toisen kutittamista ja kiusaamista, sylikkäin television katsomista..), keskustelemista (molempien töistä, arkielämästä, tulevaisuuden haaveista, politiikasta....) ja pitkiä silmiin katsomisia on joka ikinen päivä, koska molemmat ovat niin varmoja tunteistaan ja suhteesta. Tätä on se varmuus ja rakkaus; kestimme sen alkumyrskyn, vaikka varmasti suurin osa olisi lähtenyt eri teille. Kestimme sen, kestämme kaiken, mitä elämä tuo tullessaan.
Haluan siis edelleen kannustaa kaikkia; jos molemmat rakastavat ja haluavat olla yhdessä, älkää luovuttako liian helpolla! Elämä ja suhteet eivät ole todellakaan helppoja, miksi niiden pitäisi olla? Kunhan toista ei satuteta tarkoituksella millään tavalla ja toisen kanssa haluaa selvittää asioita, tulevaisuus näyttää hyvältä. Miksi heittää hyvä suhde pois, jos aluksi tuntuu, että ollaan turnajaisissa tiputtamassa toista hevosen selästä? Koettakaa oppia toisen tavat ja pienet merkit rakkaudesta. Älä oleta toisen näyttävän rakkautta samalla tavalla kuin sinä (5 rakkauden kieltä!) tai keskustelevan asioista samalla tavalla. Itsensä kopio ei yleensä ole se paras kumppani, vaan kaivataan yhteistä arvopohjaa ja elintapoja, joihin sekoittuu se erilaisuus.
Täällä ollaan nyt etsimässä omaa yhteistä omakotitaloa, lapsia aiotaan alkaa yrittää parin vuoden päästä, kun mies on vähän yli 30 ja minä aika lailla 30. Elämä on parasta just nyt ja tulevaisuus näyttää aika mielettömän ihanalta juuri tämän itsepäisen leijonamiehen vieressä <3
Paljon tsemppiä kaikille, jotka mietitte suhteissanne, että rakastaako se toinen ja kannattaako tässä olla. Vaikka miten tuntuisitte olevan eri sivuilla, eri taajuuksilla ja tulevan aivan eri planeetoilta, jos rakkautta ja tahtoa on, kaikki menee hyvin. Älkää luovuttako, vaan sinnikkäästi jatkakaa asioiden selvittämistä, mutta muistakaa halailla ja nauraa paljon yhdessä! Rakkaus ei aina ole helppoa, mutta juuri sen takia se onkin niin palkitsevaa :)
Tämä on totta. Tulee olla kärsivällisyyttä selvittää asiat ja tutustua toiseen.
Meillä tuli ero, koska mies ei halunnut ikinä ymmärtää minun näkökulmaa. Hänellä oli todella voimakas oma katsontakanta, joka toi ongelmiakin. Suhde kävi sietämättömäksi, kun hän raivosi väärintmmärruksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä tietenkin rauhassa hioa niitä toisen ja suhteen särmiä jos siltä tuntuu. Toisaalta pääsee kyllä paljon helpommalla kun ottaa jo valmiiksi sellaisen kumppanin jonka kanssa napit eivät ole koko ajan alussa vastakkain.
Olisi kiinnostavaa kuulla molempien osapuolten kertomus samasta tilanteesta. Miten mies kuvailisi suhteen kehittymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämisellä alkanut suhde, jossa haasteita alkuun ei todellakaan kannata. Ei ikinä enää varattuja. Aivan kamalaa. Karma tai joku universumi kosti. Pyysin naiselta anteeksi ja löysin pian paremman minulle sopivan miehen 45 vuotiaana. Epätoivoonen ja tyhmä olin.
Huh, ensin avoliittoon ja sitten vasta aletaan tutustua toiseen. No, hienoa jos tuosta rakentuu loppuelämän suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas hei!
Halusin tulla päivittämään tilannetta ja kertoa, että tämä suhde on kyllä täyttä kultaa Alku oli tosiaan haastavaa, kuten aloitus ja ensimmäiset viestit kertovat, mutta todellakin sen arvoista!
Nyt ollaan oltu reilu 3 vuotta yhdessä ja suhde on ihanan harmoninen, hellä, yhteistä huumoria täynnä ja rakastava. Kaikki alkuvaiheen väärinkäsitykset ja ristiriidat jäivät taakse eikä nyt ole riitelyitä tai mitään negatiivista. Voiko oikeasti suhde ja rakkaus olla näin ihanaa ja täydellistä 😍 Viimeinen vuosi on tosiaan ollut suhteen parasta aikaa ja sama meno jatkuu. Ollaan löydetty meidät ja ensi vuonna meidän perhe kasvaa. Tänä vuonna muutetaan omakotitaloon ja avioliittoon siirtyminen on sitten lähiaikoina tulossa.
Miehekäs, vahva leijona ja tunteikas, naisellinen rapu ovat kyllä match made in heaven, vaikka kaikki parihoroskoopit eivät ole siitä samaa mieltä 😁
Kannustan kaikkia, joilla suhteen alku on kivikkoinen ja asiat tuntuu tökkivän, olemaan kärsivällisiä ja antamaan suhteelle mahdollisuuden. Ole toiselle sitä, mitä haluat toisen olevan sinulle. Jos haluat hellyyttä, ala itse osoittaa toiselle hellyyttä. Jos haluat enemmän yhteistä aikaa, tee itse siihen aloitteet. Jos toinen on yhtä tosissaan mukana, hän alkaa kyllä tehdä samoin sinulle.
Joskus timanttinen suhde vaatii aluksi enemmän töitä, jotta saatte sen timantit louhittua esiin. Mutta kerran esiin kaivettu timantti kestää sitten loppuelämän🤗
- Rakastava, onnellinen rapu
Ja lisäyksenä vielä, että täälläkin monet epäilivät suhdetta, jonka alku ei olekaan romanttisen elokuvan harmoninen.
Mutta joskus kannattaa hylätä ne omat epäluulot ja ihan vaan tarttua hetkeen ja antaa uusille asioille mahdollisuus! Jos heti ensimmäisistä vastoinkäymisistä hylkää mahdollisuuden, saattaa menettää todella paljon.
Mutta tämä tällainen suhde on kyllä niin onnellinen, että pitää välillä nipistää itseään 😍 Kun olen kipeä, mies käy aina kaupassa hakemassa minulle "paranemispaketin", jossa on kukkia, suklaata, sipsejä, jäätelö, mehua... Mitä ikinä keksiikään ja tekee minulle sohvalle oman pesän, tulee viereen, ottaa kainaloon ja katsotaan yhdessä elokuvia tai sarjoja.
Joka yö nukahdetaan sylikkäin ja joka aamu halaillaan/köllötetään hetki ennen kuin noustaan tekemään aamupalaa. Molemmilla on uran nousuvaihde menossa vakituisissa & kokoaikaisissa töissä, joten päivät ovat kiireisiä ja paljon tapahtuu samaan aikaan. Tuemme toisiamme töiden ja opiskeluiden (molemmat opiskelemme lisäpätevyyksiä tässä töiden ohella) ja joka päivä kerrotaan toiselle, mitä päivän aikana on tapahtunut samalla kun kokkaillaan tai käydään suihkussa.
Mies kantaa aina kaikki kassit, ruokaostokset ym. ym., avaa minulle ovet ja silittelee yöllä, jos näen painajaisia. Ja itse haluan tehdä miehelle yhtä hyvän olon!
On yhteisiä harrastuksia ja molemmilla on myös omat harrastuksensa. Tasapaino on todella hyvä! Teemme paljon yhdessä, mutta silti molemmilla on myös sitä omaa aikaa 🤗
Pelottaa ajatellakin, että olisin voinut luovuttaa silloin pari vuotta sitten ja tämä onni olisi mennyt ohi. Onneksi oltiin jääräpäisiä molemmat ja nähtiin heti alussa, että tämä on se loppuelämän suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä vähemmän se kertoo siitä, että ollaan ihan match made in heaven ja siksi vaan kaikki on jatkuvaa vääntöä kun rakastetaan niin tulisesti.
AP, kiva kuulla. Samaistun.
Meillä oli kaksi ensimmäistä vuotta aivan hirveitä, mutta ei vaan pystytty eroamaan kun rakkaus oli niin lujaa.
Sitten yhtäkkiä tajusimme molemmat ottaa vastuuta omasta tulisesta käytöksestämme toisen syyttelyn sijaan ja sen jälkeen on ollut huippua, nyt seitsemän vuotta jo yhdessä.
Riitoja on nykyään ehkä noin kerran parissa kuussa ja osataan jo aika hyvinpuhua huutamatta, kuunnella ja olla keskeyttämättä ja myöntää omat mokamme.
Samalla olemme oppineet luottamaan siihen ettei toinen hylkää ja häivy. Kaksi taustaltaan rikkinäisiä on oppinut turvallisempaa kiinnittymistä.
Jaah, taitaa täällä tuo määräilevä, kiukutteleva, henkistä ja fyysistä väkivaltaa harjoittava herkkis olla rapu.
Ja ei, tästä kivikkoisesta suhteesta ei ole tulossa parempaa.
Ei tuo rapu ikinä mene itseensä ja mieti pitäisikö jotain tehdä toisin, eikä voi keskustella sen kanssa kun pimahtaa ja alkaa kaivella kaikki mahdolliset tavat loukata.
Vierailija kirjoitti:
Jaah, taitaa täällä tuo määräilevä, kiukutteleva, henkistä ja fyysistä väkivaltaa harjoittava herkkis olla rapu.
Ja ei, tästä kivikkoisesta suhteesta ei ole tulossa parempaa.
Ei tuo rapu ikinä mene itseensä ja mieti pitäisikö jotain tehdä toisin, eikä voi keskustella sen kanssa kun pimahtaa ja alkaa kaivella kaikki mahdolliset tavat loukata.
Tämä ei kyllä kuvaa minua. En määräile, kiukuttele tai harjoita minkäänlaista väkivaltaa, kuten ei miehenikään. Osaamme molmat reflektoida omaa käyttäytymistämme ja pyytää myös matalalla kynnyksellä anteeksi, jos niille on tarvetta. Onneksi ei ole viimeiseen vuoteen ollut tarvetta! 🤗
Olen pahoillani puolestasi, jos sinulla on tuollaisia kokemuksia ihmisistä, joiden horoskoppi sattuu olemaan rapu 😔 Toivottavasti et anna huonojen kokemustesi katkeroittaa sinua ja ala heijastaa niitä muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vielä vähemmän se kertoo siitä, että ollaan ihan match made in heaven ja siksi vaan kaikki on jatkuvaa vääntöä kun rakastetaan niin tulisesti.
Väärinkäsitykset ja keskustelut eivät tarkoita tulista luonnetta. Meistä kumpikaan ei huuda tai edes korota ääntä, vaan käymme asiat läpi aikuismaisesti. Joten olet väärässä 🤗
Ei kyllä kuulosta kovin kultaiselta, kun pitää hakea hyväksyntää vauvapalstalla puolen vuoden välein. Mitä enemmän suhdetta pitää hehkuttaa sitä huonommin yleensä menee.
Olemme myös melkein vastakkaiset horoskoopit; mies on leijona ja minä rapu. Mies on klassinen esimerkki leijonasta; vahva, voimakastahtoinen, maskuliininen, perinteinen, perheenpää. Minä taas rapuna olen herkkä, tunteellinen, kodikas, äidillinen ja taipuvainen mököttämään/ottamaan asioita liian helposti itseeni. Tosiaalta olemme molemmat tottuneet pitämään lankoja päitä käsissämme ja olemaan se, joka vähän määrää/päättää asioista. Suurin eromme on se, että mies haluaa selvittää kaikki asiat ja kannustaa minua sanomaan aina, jos joku asia häiritsee tai hän tekee jotain väärin. Minä taas en tykkää yhtään konflikteista enkä osaa aina sanoa mitään negatiivista, vaan ennemmin märehdin niitä itsekseni. Joten siis jo ihan horoskooppienkin kannalta katsottuna väärinkäsityksiä ja törmäyksiä oli povattu :D
Ensimmäinen 10 kuukautta menikin niin, että tunnuimme koko ajan olevamme eri taajuuksilla emmekä ymmärtäneet toisiamme kunnolla. Emme ymmärtäneet toisen vinkkejä tai tarpeita vaan otimme kaiken pahalla ja negatiivisesti, vaikka toinen ei sitä niin tarkoittanutkaan. Useana yönä itkin itseni uneen, koska tunsin, etten tullut ymmärretyksi ja koin tulleeni loukatuksi. Mutta jokin piti yhdessä ja vaikka ero pyöri kummankin mielessä, emme halunneet ottaa sitä kunnolla edes vaihtoehdoksi. Jokin piti yhdessä, vaikka väärinkäsityksiä tuli useampi viikkoon ja niiden jäljiltä olimme molemmat vereslihalla, vaikka kumpikaan ei tarkoittanut pahaa eikä mitään henkistä tai fyysista väkivaltaa ikinä ole ollut.