Suhteen haastava alku ei aina kerro huonosta suhteesta

Täällä ja Facebookin Naistenhuoneella sanotaan usein jssasap (=jätä se sika asap), jos joku kertoo, että parisuhteen alku on kivikkoinen. Usein ajatellaan, että jos suhteen alkukin on jo kerran vaikea, suhde vain hankaloituu ajan myötä ja tilanne pahenee pakosti. Ja monestihan näin onkin, kun kaksi ihmistä ei osaa suhtautua toisiinsa ja toistensa erilaisiin tapoihin/näkemyksiin vaan ovat törmäyskurssilla koko ajan.

Haluan kertoa tähän välillä positiivistakin näkökulmaa :)

Minä ja mieheni törmäsimme reilu vuosi sitten Tinderissä ja muutamien treffien jälkeen sovimme seurustelevamme. Suhteen alku ei kuitenkaan ollut auvoista vaaleanpunaisten linssien läpikatsomista, vaan olimme jatkuvasti törmäyskurssilla. Osittain tähän vaikutti myös se, että muutimme yhteen juuri ennen koronaa ja siirryimme molemmat noin 80-90-prosenttisesti etätyöhön. Olemme siis olleet jo yli vuoden saman katon alla ja vietämme lähes kaiken ajan yhdessä. Käymme salilla yhdessä ja usein myös kaupassakin yhdessä. Lenkkeilemme molemmat ja meillä on samantyyppiset rytmit, joten käytännössä käymme myös lenkeillä yhdessä. Tietenkin välillä toinen katsoo telkkarista omia ohjelmiaan ja toinen lukee makuuhuoneessa, mutta siis saman katon alla anyway. Osittain siis törmäyskurssilla olemiseen vaikuttaa myös se, että näemme toisiamme lähes koko ajan, kun ei olla sitä 8 tuntia päivässä työpaikalla.

Jatkuu kommentissa!