Miksi epäsosiaalista ja syrjäänvetäytyvää pidetään ylimielisenä?

Hm, mä olen epäsosiaalinen ja syrjäänvetäytyvä, eikä kyllä ole sitten minkäänlaista käsitystä minä muut minua pitävät. Ei sillä ole merkitystä. En mitenkään inhoa ihmisiä, olen vaan mieluummin ilman. Perhe riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset pystyvät kommunikoimaan ilman sanoja/yhteistä kieltä koirien ja kissojen kanssa, hyväksyvät ne, eivätkä pidä niitä ylimielisinä? Myös erilaiset persoonallisuudet sallitaan eläimillä: itsenäiset, syrjäänvetäytyvät, ujot, vilkkaat, hitaat, sosiaaliset hössöttäjät jne.

Mutta ihmisten pitää olla kaikkien samanlaisia, kommunikoida vain ja ainoastaan puheen välityksellä, ja toistella samoja asioita "hyvien tapojen" mukaisesti, eli joko tyhjänpäiväistä "kiva päivä, aurinko paistaa" tai sitten jotain ilkeää juoruilua muista ihmisistä.

Kuka sen on päättänyt, että hyviin tapoihin kuuluu jutella niitä näitä kaikkien kanssa? Eleillä ja ilmeillä voi myös kommunikoida. Eikö joskus vaikka pelkkä hymy riittäisi?

Ovatko mykät ja muut puhevammaiset myös ylimielisiä?

Tuliko sinulle nyt sellainen olo, että saat ihan rauhassa olla huomioimatta muita mutta muiden kuuluu kuitenkin huomioda sinut?

Vähän meni nyt ohi mitä ajat takaa kysymykselläsi, mutta ei, ei tullut sellainen olo. Huomioin tälläkin hetkellä muita ihmisiä viestittelemällä kanssanne, puhumatta sanaakaan, ajatella. Hyvinhän tämä vaihtoehtoinen kommunikointi onnistuu, vai mitä?

Et sinä kommunikoi vaan trollaat. Se kertoo heikoista vuorovaikutustaidoista. Ja ylimielisyydestä.

Voi sä et ole vielä päässyt näkemään mun trollaustaitoja, sekin on ihan kiinnostava kommunikaatiokeino, jolle myös on aikansa ja paikkansa, mutta tässä ketjussa en ole vielä sitä harrastanut. Missä kohtaa viestiäni näet trollausta? Mitä se sinun vuorovaikutustaidoista kertoo, ettet erota trollausta ihan aidosta vilpittömästä kommunikoinnista?

Olet trollannut liikaa. Et osaa enää kommunikoida kuten normaali ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset pystyvät kommunikoimaan ilman sanoja/yhteistä kieltä koirien ja kissojen kanssa, hyväksyvät ne, eivätkä pidä niitä ylimielisinä? Myös erilaiset persoonallisuudet sallitaan eläimillä: itsenäiset, syrjäänvetäytyvät, ujot, vilkkaat, hitaat, sosiaaliset hössöttäjät jne.

Mutta ihmisten pitää olla kaikkien samanlaisia, kommunikoida vain ja ainoastaan puheen välityksellä, ja toistella samoja asioita "hyvien tapojen" mukaisesti, eli joko tyhjänpäiväistä "kiva päivä, aurinko paistaa" tai sitten jotain ilkeää juoruilua muista ihmisistä.

Kuka sen on päättänyt, että hyviin tapoihin kuuluu jutella niitä näitä kaikkien kanssa? Eleillä ja ilmeillä voi myös kommunikoida. Eikö joskus vaikka pelkkä hymy riittäisi?

Ovatko mykät ja muut puhevammaiset myös ylimielisiä?

Tuliko sinulle nyt sellainen olo, että saat ihan rauhassa olla huomioimatta muita mutta muiden kuuluu kuitenkin huomioda sinut?

Vähän meni nyt ohi mitä ajat takaa kysymykselläsi, mutta ei, ei tullut sellainen olo. Huomioin tälläkin hetkellä muita ihmisiä viestittelemällä kanssanne, puhumatta sanaakaan, ajatella. Hyvinhän tämä vaihtoehtoinen kommunikointi onnistuu, vai mitä?

Et sinä kommunikoi vaan trollaat. Se kertoo heikoista vuorovaikutustaidoista. Ja ylimielisyydestä.

Voi sä et ole vielä päässyt näkemään mun trollaustaitoja, sekin on ihan kiinnostava kommunikaatiokeino, jolle myös on aikansa ja paikkansa, mutta tässä ketjussa en ole vielä sitä harrastanut. Missä kohtaa viestiäni näet trollausta? Mitä se sinun vuorovaikutustaidoista kertoo, ettet erota trollausta ihan aidosta vilpittömästä kommunikoinnista?

Olet trollannut liikaa. Et osaa enää kommunikoida kuten normaali ihminen.

Hyvä on, lopetan trollauksen.

Mitenkäs tuo sää siellä teillä päin, onko ollut nätti päivä tänään?

Miksi juuri se jutteleminen olisi se ainut hyvän käytöksen merkki? Minä en juttele muiden kanssa juuri ollenkaan. En ylimielisyydestä, vaan siksi, että varsinkin isommassa porukassa en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Ja lisäksi ääneni on niin hiljainen, ettei kukaan muun hälinän yli sitä kuulisikaan, vaikka jotain sanoisinkin.

Minä kuitenkin menen kahvitauoille yhtä aikaa muiden kanssa, istun samassa pöydässä ja kuuntelen mitä muut puhuvat. Kohdistan katseeni siihen, joka puhuu ja myötäilen häntä ilmeillä ja eleillä. Minusta on jotenkin hassua, että se ei riitä täyttämään hyvän käytöksen kriteereitä, vaan pitäisi lisäksi väkipakolla pitää ääntä, oli sitten sanottavaa tai ei.

Siitähän se ristiriita syntyy kun syrjäänvetäytyvät saattavat olla sallivassa, aidossa, tutussa ympäristössä hyvinkin avoimia ja onnellisia niin kutsutusti normaaleja. Sitten toisessa ympäristössä ei oo arvoa ollenkaan ja pidetään ylimielisenä, vammaisena. Hirveä railo tilanteiden välillä, kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se ristiriita syntyy kun syrjäänvetäytyvät saattavat olla sallivassa, aidossa, tutussa ympäristössä hyvinkin avoimia ja onnellisia niin kutsutusti normaaleja. Sitten toisessa ympäristössä ei oo arvoa ollenkaan ja pidetään ylimielisenä, vammaisena. Hirveä railo tilanteiden välillä, kriisi.

Ignoorataan, eristetään. Missään ei mitään turvallista. Vihamielisyyden aistii.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juuri se jutteleminen olisi se ainut hyvän käytöksen merkki? Minä en juttele muiden kanssa juuri ollenkaan. En ylimielisyydestä, vaan siksi, että varsinkin isommassa porukassa en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Ja lisäksi ääneni on niin hiljainen, ettei kukaan muun hälinän yli sitä kuulisikaan, vaikka jotain sanoisinkin.

Minä kuitenkin menen kahvitauoille yhtä aikaa muiden kanssa, istun samassa pöydässä ja kuuntelen mitä muut puhuvat. Kohdistan katseeni siihen, joka puhuu ja myötäilen häntä ilmeillä ja eleillä. Minusta on jotenkin hassua, että se ei riitä täyttämään hyvän käytöksen kriteereitä, vaan pitäisi lisäksi väkipakolla pitää ääntä, oli sitten sanottavaa tai ei.

Tämä. Työporukkani on vieläpä täysin eri maailmasta, mitäpä minä nuori sinkku nainen voisin edes kommentoida työkavereiden kahvipöytäkeskusteluihin lapsista ja omakotitalon rempoista. Silloinkin kun yritän puhua saan pihahdettua hiljaiseen väliin ehkä puolikkaan sanan ennen kuin joku työkaveri alkaa puhua päälle, eikä kukaan edes tiedosta että olin sanomassa jotain.

Mitäpä jos joissain perheissä kommunikoidaan katseella, hienovaraisilla ilmeillä, kosketuksella jne. tavoilla enemmän kuin verbaalisesti, kun taas joissain perheissä verbaalisilla seikoilla on ainoastaan merkitystä, jos et puhu paljon ja kuuluvasti, et ole olemassa mentaliteetti. Mitä veikkaatte? Tuolloin ignooraaminen voisi todella sattua.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos joissain perheissä kommunikoidaan katseella, hienovaraisilla ilmeillä, kosketuksella jne. tavoilla enemmän kuin verbaalisesti, kun taas joissain perheissä verbaalisilla seikoilla on ainoastaan merkitystä, jos et puhu paljon ja kuuluvasti, et ole olemassa mentaliteetti. Mitä veikkaatte? Tuolloin ignooraaminen voisi todella sattua.

Sota-ajalta periytynyt sotilaallinen, kova kasvatus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos joissain perheissä kommunikoidaan katseella, hienovaraisilla ilmeillä, kosketuksella jne. tavoilla enemmän kuin verbaalisesti, kun taas joissain perheissä verbaalisilla seikoilla on ainoastaan merkitystä, jos et puhu paljon ja kuuluvasti, et ole olemassa mentaliteetti. Mitä veikkaatte? Tuolloin ignooraaminen voisi todella sattua.

Sota-ajalta periytynyt sotilaallinen, kova kasvatus?

Tai jos on tottunut kotonaan tasapuolisuuteen ja lempeyteen tms. ja toisaalla on kovat arvot esimerkiksi niin, että oma asema on otettava ja jokainen on oman onnensa seppä tai jotain sellaista. Eihän lempeän kasvatuksen lapsi välttämättä osaa kynsinhampain ottaa paikkaansa. Heikkoutta inhotaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Siitähän se ristiriita syntyy kun syrjäänvetäytyvät saattavat olla sallivassa, aidossa, tutussa ympäristössä hyvinkin avoimia ja onnellisia niin kutsutusti normaaleja. Sitten toisessa ympäristössä ei oo arvoa ollenkaan ja pidetään ylimielisenä, vammaisena. Hirveä railo tilanteiden välillä, kriisi.

Totta, mitä sanot. Tosin saattaa tuossa tutussakin ympäristössä olla omat hankaluutensa, vaikka olisikin itse puheliaampi. Tai ne muut osapuolet ovat vieläkin hiljaisempia kuin itse. Kun jotenkin kuitenkin arvostaa myös keskustelu- ja kommunikointitaitojakin, mutta on se kuitenkin helpompaa tutussa seurassa.

Upp.

No siksi, että hän käytöksensä johdosta vaikuttaa olevan ylimielinen.

Ongelma ratkaistu. Ylimielinen on ylimielinen. Ei sitä tartte sen enempää ”tulkita”.

Eivätkö ihmiset enää osaa kommunikoida muuten kuin verbaalisesti?

Suomen eri osissa asuvilla ihmisillä on tempperamentti-eroja 😂

Upp.